Authors Posts by Defendo Alliance

Defendo Alliance

8 POSTS 0 KOMMENTIT

by -
0 1495

Nykyaikainen sotilaiden taistelulaji? Mitä sen pitäisi sisältää?

Olen työssäni puolustusvoimien palveluksessa ammatillisessa mielessä perehtynyt useisiin eri maiden sotilasorganisaatioiden lähitaisteluoppaisiin, ja tässä artikkelissa summaan ne tärkeimmät asiat, joita minun mielestäni ammattisotilaan taikka reservissä vastuunsa sotilaallisesta kunnostaan tuntevan reserviläisen on hyvä huomioida, kun puhutaan lähitaistelun, itsepuolustuksen taikka sotilaiden voimankäytön harjoittelusta.

Jotta terminologia olisi edes hieman selkeä lukijoille, määrittelen tässä nämä kolme termiä:
Lähitaistelu – vihollisen tuhoaminen tai lamauttaminen lähietäisyydeltä. Lähitaistelua käytetään sodassa tai sodan kaltaisessa tilanteessa, jossa vihollinen on tunnistettavissa asepukunsa tai vihamielisen tekonsa taikka aikeensa perusteella ja voimankäytön säädökset mahdollistavat hyökkäämisen ilman ennakkovaroitusta. Lähitaistelukaan ei ole täysin säätelemätöntä, vaan kansainvälinen humanitaarinen oikeus velvoittaa kaikkia laillisia taistelijoita. Tärkeimpiä periaatteita sotilaallisen toiminnan säätelyssä ovat mm. mielivaltaisen toiminnan kielto, siviili- ja sotilaskohteiden erottelu ja inhimillisyys, joka tarkoittaa mm. taistelusta luopuneiden suojelua väkivallalta ja kidutukselta.

Itsepuolustus – rikoslaissa oikeuttamisperuste nimeltä ”hätävarjelu” on aikaan ja paikkaan sitomaton, jokaisen ihmisen oikeus puolustaa itseään tai toista oikeudettomalta hyökkäykseltä, voimakeinoja saa käyttää vain sen verran, mikä on välttämätöntä hyökkäyksen torjumiseksi.

Voimankäyttö – toimivaltaisen viranomaisen aktiivisia keinoja, joilla mahdollistetaan laillinen virkatoimi, voimakeinoja saa käyttää vain sen verran, mitä välttämättä vaaditaan tehtävän toteuttamiseen. Sotilaiden voimankäyttöoikeus on määritelty laissa Puolustusvoimista (551/2007) sekä laissa puolustusvoimien virka-avusta poliisille (781/1980). Sotilas voi käyttää voimakeinoja ns. jokamiehen kiinnotto-oikeuden nojalla, taikka estääkseen luvatonta henkilöä tulemasta puolustusvoimien käytössä olevalle alueelle, poistaakseen luvattoman henkilön em. alueelta, taikka kiinni ottaakseen rikokseen, kuten luvattomaan tunkeutumiseen syyllistyneen. Myös turvallisuustarkastuksen tekemiseen voidaan käyttää voimakeinoja, ellei kohdehenkilö toimenpiteeseen hyvällä alistu. Myös kohdatessaan vastarintaa vartiotehtävissä, sotilaalla on voimankäyttöoikeus, sekä sotilasesimiehellä on tietyissä tilanteissa oikeus käyttää voimakeinoja kuuliaisuuden tai järjestyksen palauttamiseksi taikka pakenemisen estämiseksi. Sotavangin paon estämiseksi sotilaalla on vankeuslain (767/2005) mukaiset voimankäyttöoikeudet.

Olen lukenut aika monta erilaista ja erimaalaista lähitaisteluopasta, varmasti kymmeniä, mutta tähän artikkeliin otin sellaiset, jotka edustavat ns. ”nykyaikaa”, eli toisen maailmansodan ja sen jälkeistä aikakautta, sekä olivat riittävän erilaisia toisiinsa nähden. Lisäksi kotimaisista oppaista valitsin sellaisen, joka ei ole koskaan ollutkaan salassa pidettävä, joten sen julkistaminen ei ole mikään ongelma.

Kotimaista sotilaskirjallisuutta siis edustaa ”Lähitaisteluopas (Lähtst-opas)” vuodelta 1957. Pari muuta manuaalia, joita käytän tässä artikkelissa referenssinä ovat ”Do or Die”, Yhdysvaltojen Merijalkaväen manuaali vuodelta 1944, sekä nykyaikainen opas ”United States Marine Corps Close Combat”, joka minulla on tabletillani applikaationa.

Lähitaistelu on määritelty Lähitaisteluoppaassa (1957) seuraavasti: ”Lähitaistelulla tarkoitetaan tässä oppaassa taistelua, jossa vastustaja on enintään käsikranaatin heittoetäisyydellä. Näin lyhyeltä etäisyydeltä taistelu käydään yleensä mies miestä vastaan, eikä johtaja ovi vaikuttaa sen kulkuun muuten kuin omalla esimerkillään.”
Vanhoissa oppaissa perustellaan lähitaistelukoulutuksen tarve hyvin. Esimerkiksi lähitaisteluopas (1957) kertoo seuraavaa: ”Lähitaistelu voi tulla kyseeseen varsin monissa tilanteissa kuten rynnäkössä ja rynnäkön torjunnassa, taisteltaessa vihollisen tai omassa puolustusasemassa, pimeässä, metsässä ja asutuskeskuksissa, sissi- ja partiotoiminnassa, murtauduttaessa saarroksista ja yleensä yllätystilanteissa.”

”Do Or Die” (1944) sanoo taas, että sodan kuva on muuttunut suurista rintamahyökkäyksistä pienryhmätoimintaan, ja yksilön merkitys korostuu. Näiden uusien taistelutapojen vaatimuksesta jalkaväkimiehen pitää olla viivyttäjä, tarkka-ampuja, urheilija ja taistelija vertaansa vailla.

Lähitaistelukoulutuksen ehkä tärkein merkitys on kuitenkin henkisten ominaisuuksien kehittäjänä, kuten aggressiivisuudessa ja itseluottamuksessa. Lähitaisteluopas (1957) mainitsee lähitaistelukoulutuksen päämääräksi ”sotilaan teknillisen lähitaistelutaidon, fyysisen kunnon, rohkeuden, itseluottamuksen ja oma-aloitteisuuden kehittämisen niin, että hän käyttää taisteluvälineitään vaikeimmissakin tilanteissa täydellä teholla viimeiseen saakka ja voi hätätilassa selviytyä vastustajastaan ilman asettakin. Erityisesti on tähdennettävä lähitaistelukoulutuksen merkitystä joukon taisteluhengen kannalta. Hyvän lähitaistelukoulutuksen saaneen sotilaan voidaan katsoa selviytyvän riittävän hyvin useista muistakin yksityisen taistelijan suoritettavaksi tulevista tehtävistä.”

Ehkäpä suurimmat eroavaisuudet näiden eri manuaalien välillä löytyvät jaottelusta. Do Or Die –oppaassa luvut ovat seuraavat:
I Pistintaistelu
II Veitsitaistelu
III Jiu-Jitsu ja Savate (myös Defendu mainintaan, kokonaisuutta kutsutaan toisessa yhteydessä ”likaiseksi tappeluksi”)
IV Nyrkkeily
Lähitaisteluopas (1957) taas määrittelee osa-alueet lähitaistelulle seuraavasti:
• lähitaistelu ilman asetta
• lähitaistelu kylmin asein
• lähitaistelu tuliasein
• vankien käsittely ja
• taisteluradalla tapahtuva koulutus.

USMC Close Combat –oppaan jaottelu on seuraavanlainen:
1. Perusteet lähitaistelulle (sisältää mm. asennot, liikkumisen, etäisyydet, kehon arat paikat)
2. Tappavat ja ei-tappavat asetekniikat (sisältää myös aseen riistonestot ja aseen riistot)
3. Käsin pideltävät aseet (sisältää veitsen ja kepin käytön sekä aseettoman puolustautumisen niitä vastaan)
4. Lyönnit
5. Heitot
6. Kuristukset ja hallinnat
7. Taistelu maassa
8. Ei-tappavat tekniikat (sisältää voimankäyttötekniikoita kiinniotto- ja poliisityyppisiin operaatioihin)

Lähitaisteluoppaassa (1957) ensimmäinen luku käsittelee ”käsikähmätilanteita”, jossa ensin opetellaan asento ja liikkuminen, lyönnit, potkut, vapautuminen erilaisista otteista, kuljetusotteita, vapautumista maassa sekä vartiomiehen hiljentäminen ”Vartio-otteella” ja ”Kypäräotteella”. Tekniikoita on aika paljon, ja ne eivät kaikki ole kovin yksinkertaisia. Kuitenkin, joukossa on samoja tekniikoita, joita nykypäivänä käytetään kamppailu-urheiluissa ja monissa itsepuolustuslajeissa.
Näihin ”käsikähmätilanteisiin” Do Or Die’n lähestymistapa on hieman erilainen: luvussa, jossa käsitellään jiu-jitsua ja savatea, ei opeteta ensimmäistäkään vapautumistekniikkaa, vaan hyökkäämistä lyömällä ja potkimalla. Lisäksi mukana on myös Defendu:sta vastustajan käden murtaminen sekä hallinta- ja kuljetusotteita sekä aseenriistoja. Erillisessä luvussa kerrotaan nyrkkeilystä, ja luvussa on kuvattu yksi tekniikkakombinaatio, joka ei varsinaisesti ole erityisen helppo: oikean käden yläkoukku askeleella, ja mikäli se menee ohi, lyödään voimakas vasemman käden kohokoukku joko vastustajan leukaan tai vatsaan.
Merkittävää on huomata, että kumpikaan vanhemmista manuaaleista ei opeta lyöntien tai potkujen torjuntaa, ainoastaan aseilla tapahtuvien hyökkäysten torjuntaa paljain käsin. Uudempi US Marine Corps’n opas taas kattaa myös lyönti- ja potkutorjuntoja. Ainut torjuntatekniikka Lähitaisteluoppaassa (1957)näytetään, kun varoitetaan potkaisemasta liian korkealle, jolloin vastustaja voi tarttua jalasta kiinni (kuvitettu) ja kaataa selälleen jalasta nostamalla tai vatsalleen jalkaterästä vääntämällä.

Muiden kuin tuliaseiden käyttöä, tai tuliaseen käyttöä muuten kuin ampumiseen, käsitellään luonnollisesti paljon kaikissa näistä manuaaleista. Siinä, missä ”Do or Die” opettaa pistintaistelua ja veitsen käyttöä, sekä puolustautumista näitä vastaan myös paljain käsin. Lähitaisteluopas (1957) ottaa pistimellä varustetun kiväärin lisäksi myös kenttälapion käsittelyyn, mutta jättää puukon käytön kokonaan huomioimatta. Ainoat teräasetekniikat ovat paljaan käden puolustustekniikoita veistä vastaan. USMC Close Combat –opas taas kattaa sekä pistintaistelun, veitsen ja kepin käytön ja vielä teleskooppipatukankin.
Kiinniottaminen, tai vanginotto, on luonnollisestikin korostunut nykyaikaisessa USMC Close Combat –oppaassa, johtuen luonnollisesti siitä, että sotilaiden käyttö rauhanturvaamistyyppisissä tehtävissä on lisääntynyt, ja poliisityyppisiä taitoja tarvitaan nykyään myös sotilaiden keskuudessa. Lähitaisteluopas (1957) omistaa asialle kokonaisen luvun ja ”Do or Die” näyttää Jiu-Jitsu ja Savate –osiossa hallintaotteita, vaikka vanginkäsittelystä ei sen enempää puhuta mitään.
Mielenkiintoista on, että maassakamppailua ei ”Do or Die” – oppaassa käsitellä lainkaan, Lähitaisteluoppaassa (1957) on vain puolustuksellisia tekniikoita, lähinnä maasta pois pääsyä varten, kun taas USMC Close Combatissa on kokonainen luku maassakamppailua, sisältäen hyökkäyksellisen toiminnan ja puolustuksellisen toiminnan maassa; kummallista kyllä, pelkästään aseettomia tekniikoita käyttäen. Yksi syy tähän ”lukkopaini ja Brazilian Jiu-Jitsu” –tyyppiseen osioon lienee se, että lukkopaini on hyvää fyysistä koulutusta, ja kohtuullisen turvallisesti voidaan harjoitella täyskontaktikamppailua ilman suojavarusteita.

Kotimainen opas vetää pisteet kotiin seuraavalla vedollaan: oppaassa on kokonainen luku tuliaseiden käytöstä, jossa käydään läpi ampuma-aseen käyttö lähitaistelutilanteessa sekä käsikranaatin käyttö. Myös vihollisen käsikranaatilta suojautumiseen opetetaan muutama vaihtoehto. Olen aiemminkin ihmetellyt sitä, että harvoissa lähitaistelumanuaaleissa käsitellään tuliaseiden käyttöä millään tasolla, ja päätynyt sellaiseen johtopäätökseen, että on mahdollista, että yleensä eri henkilöt erikoistuvat aseen käyttöön ja aseettomiin kamppailuihin. Saattaa olla, että tästä syystä konsensusta aseen käytöstä lähitilanteissa ja aseettomien taikka kylmin asein tehtävien tekniikoiden välillä ei pystytä helposti saavuttamaan. Lisäksi Lähitaisteluopas (1957) sisältää luvut harjoitusvälineistä, taisteluradan rakentamisesta ja siinä harjoittelusta, fyysisestä harjoittelusta ja erilaisista kamppailu- ja muista kilpailuista, joilla kasvatetaan fysiikkaa ja tahtoa. USMC Close Combat sisältää luvun pehmustetuin kepein taistelusta, pugil stick training’sta, mutta jää selkeästi kotimaisen manuaalin varjoon.

Yhteenvetoa historiasta ja nykypäivästä:
Sotilailla on paljon taitoja, joita heidän pitäisi oppia. Lähitaistelukoulutukseen aikaa on vain rajallisesti ja se joutuu monesti väistymään syrjään aiheilta joita pidetään tärkeämpinä. Koska aikaa on aina rajallisesti, kannattaa sotilas opettaa hyökkäämään, sillä puolustautuminen on vaikeampaa ja vie enemmän aikaa. Tästä syystä vanhoissa manuaaleissa ei ole juurikaan lyönneiltä tai potkuilta suojautumisia. Jos aikaa koulutukselle on todella vähän, myös otteista vapautuminen kannattanee jättää pois ja keskittyä vain hyökkäämisen opetteluun, joka on myös koko lähitaistelun psykologisen puolen kannalta tärkeintä.
Tapana on yleensä tehdä oppaista tekniikkakokoelmia, ja punaisen langan vangitseminen kuvin ja tekstein on hankalaa. Lisäksi ongelmana saattaa olla, että halutaan paras mahdollinen ratkaisu johonkin erityiseen uhkaan, jolloin ratkaisu ei välttämättä ole helpoin oppia, tai tue muita lähitaistelun osa-alueita. Esimerkkinä vaikka veitsen käyttö: ”Do Or Die” –oppaassa veistä käytetään miekkailutyylisesti eversti James Bowien kehittämän systeemin mukaisesti, jossa valmiusasennot ja hyökkäykset ovat taas täysin erilaiset kuin samassa oppaassa esitettävässä pistintaistelussa taikka aseettomassa taistelussa.

Koska aikaa on vähän, kannattaisi hakea ratkaisu, jossa asennot ja periaatteet tukevat toisiaan. Ratkaisut eivät ehkä ole kaikkein parhaita, mutta riittävän hyviä, ja mahdollisia oppia lyhyessä ajassa.
Plussat ja miinukset:
Do Or Die:
+tekniikoiden vähäinen määrä, keskitytty olennaiseen
+pistintaistelu
+lähitaistelukoulutuksen merkityksen korostamisen psykologisessa valmennuksessa
– veitsitaistelun erillisyys muista osa-alueista
– ei tuliaseiden käyttöä lähitaistelussa
– ei kamppailu- tai muita fyysisiä harjoitteita

USMC Close Combat
+Kattavuus
+Aseenriiston estot ja minimivoimankäyttötekniikat
+Suurin osa tekniikoista on kohtuullisen helppoja ja toimivia
+Otteistavapautumistekniikat ovat todennäköisiin hyökkäyksiin ja toimivia tekniikoita
+ Punainen lanka aseettomien ja aseellisten kamppailujen välillä löytyy
– Melko suuri painin määrä
– Ei tuliaseiden käyttöä lähitaistelussa

Lähitaisteluopas (1957)
+ Ampuma-aseen käyttö lähitaistelussa
+ Taistelurata ja kamppailu- ym. harjoitteet (esim. haavoittuneen evakuointi)
+ Veistä vastaan tehtävät paljaan käden tekniikat ovat osin hyviä ja toimivia
+ Lähitaistelukoulutuksen merkityksen korostamisen psykologisessa valmennuksessa
-Vapautumistekniikoiden suuri määrä jopa marginaalisiin uhkiin
-Ei veitsen käyttöä
Hieman sinivalkoisten lasien läpi tarkasteltuna näistä paras lähitaistelumanuaali kokonaisuutena oli”Lähitaisteluopas (1957)”, parhaat tekniikat taas löytyvät ”USMC Close Combat” –oppaasta.

Aiempien havaintojen perusteella olen laatinut ohjelman sotilaiden lähitaistelu- ja itsepuolustusmenetelmäksi, jossa suoritustekniikat tulevat Scandinavian Defendosta, jossa tekniikat ovat riittävän hyviä ja erittäin yksikertaisia, sekä suoraan sovellettavissa myös sotilaskäyttöön. Lähitaistelu- / itsepuolustus-/ voimankäyttöohjelman sisältö taas koostuu niistä aiheista, joita nykypäivän sotilas tarvitsee sotatilassa, rauhan aikana tai kriisinhallintatehtävissä. Opetettavat aiheet priorisoidaan käytössä olevan ajan mukaan, ja joukoille, joilla on enemmän aikaa harjoitella, opetetaan enemmän asioita. Tätä järjestelmää kutsutaan nimellä ”Defendo Green”, ja siinä, missä ”Defendo Blue” on voimankäyttöammattilaisten, kuten vartijoiden tai poliisien itsepuolustus- ja voimankäyttöjärjestelmä, Defendo Green on sotilaille tarkoitettu itsepuolustus-, lähitaistelu- ja sotilaallisen voimankäytön järjestelmä.
Järjestelmä ei voi perustua pelkästään vastustajan eliminointiin, vaan se pitää olla käytettävissä myös itsepuolustukseen, kun sotilas joutuu lomalla taksijonoväkivallan kohteeksi, ja sotilaalla pitää olla myös eväät minimivoimankäyttöön, kun hän kiinniottaa luvatta sotilasalueelle tunkeutujan tai sotavangin.

Asento ja liikkuminen: kaikki kamppailu perustuu tasapainoiseen asentoon ja oikeaan liikkumiseen, ensimmäiseksi opetettava asia. Kaikissa tekniikoissa pitää huomioida, että päällä voi olla kymmeniä kiloja varusteita, jotka huonontavat liikkuvuutta.

Ampuma-aseen tai aseiden käyttö lähitaisteluasennosta opetetaan heti, ja on sen jälkeen mukana kaikessa harjoittelussa.

Hyökkäämisen opettaminen on kaikkein tärkein taito. ”Miekka on tärkeämpi kuin kilpi”, sanotaan. Ensimmäiseksi opetetaan kehon käyttö lyömisessä, jolla pystytään saamaan helposti lisää voimaa hyökkäykseen, ja paljaalla kädellä lyöminen tukee myös kaikkien apuvälineiden käyttöä lyömisessä. Potkujen määrä pidetään minimissä ja potkut tehdään alas.

Aseen käyttö lyömäaseena opetellaan aseettomien hyökkäysten suoritustapaan sitoen, veitsen tai muun välineen, kuten kenttälapion, kepin, yms. käyttö samoin.
Yksinkertaiset luonnollisen puolustusvasteen mukaiset hyökkäysten torjunnat opetetaan, sillä niitä samoja tekniikoita käytetään kylmin asein tapahtuvien hyökkäysten torjuntaan, joko paljain käsin, tai apuvälineitä, kuten omaa asetta käyttäen.

Maassa puolustautumisen opetus käsittää maasta ylösnousun, kaatumisen taaksepäin, maassa puolustautumisen periaatteet, eli tärkeimpien positioiden ymmärtäminen, ja aseen käyttö maahan kaatuneena.
Tarttumaetäisyydeltä opetetaan viemään vihollinen tai vastustaja maahan eri suunnista, ja tätä samaa sovellusta voidaan käyttää joko vastustajan tuhoamiseen, vartiomiehen hiljentämiseen, tai lievempänä versiona kohdehenkilön kiinniottoon taikka vanginsieppaukseen.

Myös muutamia vaarallisista otteista vapautumisia voidaan käydä läpi, kuten toiminta jouduttaessa aseen riiston yrityksen tai vartiomiehen hiljennysyrityksen kohteeksi.

Pidemmälle ehtiville harjoittelijoille käydään läpi myös asehyökkäysten torjunta paljain käsin.

Lisäksi oheisharjoitteluna opetetaan haavoittuneen evakuointitekniikat, joita käytetään fyysisenä koulutuksena. Muita fysiikkaharjoitteita ovat oman kehon painolla ja taistelijaparin kehon sekä varusteiden painoa hyväksi käyttäen tehtävä harjoittelu, kahvakuulat, levytangot ja ennen kaikkea esterataharjoittelu. Esteradalle tehdään myös ”taistelurataharjoitteita”, jossa esteiden välissä joudutaan puolustautumaan vaikkapa veitsihyökkääjää vastaan taikka hyökkäämään esimerkiksi iskutyynyihin. Ampumaradalla kovapanosammuntoja yhdistetään fyysiseen harjoitteluun.

Koko koulutuksen kantavana teemana on oltava ehdollistumisen merkitys sotilaalle; ärsyke – oikea vaste – vahviste; sekä fyysisen suorituskyvyn ja itseluottamuksen kasvattaminen.

Sotilas ei välttämättä joudu koskaan käyttämään näitä taitoja, mutta niiden harjoittelu parantaa henkistä ja fyysistä suorituskykyä, sekä nopeuttaa päätöksentekoa äärimmäisessä tilanteessa.

Defendo Green Director

3 asteen musta vyö, Scandinavian Defendo

Member of team I.D.D.I.
Petteri Kantola

by -
0 757

Ehdollistumisen merkitys harjoiteltaessa itsepuolustustilannetta varten.

”Pelko saa miehet unohtamaan, ja taito, joka ei toimi taistelussa on hyödytön”
– Kenraali Brasidas Spartalainen (n. 430 EAA)

Välillä tuntuu, että itsepuolustustilanteessa hyökkäyksen kohteeksi joutuvalta edellytetään kohtuutonta harkintaa suhteessa siihen, miten meidän aivomme toimivat. Hyvää itsepuolustusta on selviytyminen fyysisestä hyökkäyksestä hengissä, mahdollisimman vähin vammoin ja tuomiotta. Tällaiseen lopputulokseen päästään parhaiten, kun harjoittelu on oikeanlaista.

Nykyihmisen kantamuoto on kehittynyt Afrikan savanneilla noin 200 000 vuotta sitten, ja historiamme näkyy vieläkin nykyihmisen tärkeimmässä työkalussa, aivoissa. Aivot ovat erittäin selviytymisorientoituneita, ja tilanteessa, jossa tulkitaan olevan vaara selviytymiselle, vallan ottaa autonomiseen – tahdosta riippumattomaan hermostoon – kuuluva sympaattinen hermosto.

Sympaattista hermostoa voidaan kuvata kehon taistelujoukoiksi; se käynnistää stressihormonien kuten adrenaliinin ja noradrenaliinin erityksen, laajentaa keuhkoputkea ja sydämen verisuonia sekä jännittää lihaksia. Sympaattinen hermosto ohjaa kehon energiavarastot ”taisteluvalmiuteen”.

Kun joudumme yllättävään tilanteeseen, jonka tulkitsemme uhkaavaksi, ”eläinaivomme” alkavat toimia ja sympaattinen hermosto käynnistää välittömästi mobilisaation koko kehon resurssien värväämiseksi mukaan selviytymistaisteluun. Tällöin kysessä on stressitilanne; akuutti, eli lyhytkestoinen stressitilanne.

Akuutissa stressitilanteessa, kuten välittömässä väkivallan uhkassa, selviytymisen kannalta toissijaiset toiminnot jäävät taka-alalle. Tyypillisiä stressireaktioita ovat muunmuassa näkökentän kapeneminen eli putkinäkö ja kuuloaistimuksien tarkentuminen uhkaan. Tämä ns. ”auditoriokuulo”-ilmiö johtuu samasta syystä kuin putkinäkökin: aivot pyrkivät keskittämään koko havaintokyvyn käsillä olevaan uhkaan, ja joutuvat samalla sulkemaan muita signaaleja pois.

Äänen väriseminen ja hienomotoriikan häviäminen taas johtuvat siitä, että sympaattinen hermosto ohjaa verta suuriin lihaksiin pienempien kustannuksella. Samalla sydämen syketaajuus kasvaa ja hengitys kiihtyy, jotta hapekasta verta riittäisi odotettavissa olevaan koetokseen. Kehomme valmistautuu taisteluun myös keventämällä lastia mahdollista pakoonjuoksua varten aiheuttamalla virtsaamis- ja ulostamistarpeen. Suun kuivumisen tarkoituksena taas on helpottaa hengitystä, sillä syljeneritystä tarvitaan lähinnä syömiseen, mutta voimakkaassa ponnistelussa siitä on lähinnä haittaa.

Stressitilanteissa havaintokykyymme tulee siis vääristymiä. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan hengenvaarallisissa tilanteissa olleet henkilöt kokivat aistivääristymiä seuraavasti:
• 85 % vastanneista koki ääniaistimusten heikentymistä
• 80 % putkinäköä
• 74 % ”automaattiohjausilmiötä”
• 65 % ajan hidastumista
• 51 % muistihäiriöitä jostain osasta tapahtumaa
• 47 % muistihäiriöitä joistain omista toimistaan tapahtumassa
• 40 % irtautumista tilanteesta, kuin olisi tarkkaillut omaa toimintaansa ulkopuolelta

Ajan hidastuminen todennäköisesti johtuu siitä, että aivot tekevät aistihavaintoja kiihtyneellä tahdilla. Ajan hidastuminen on aistivääristymistä yksi harvoista ”positiivisista”, sillä kun tällaisen ilmiön saa osakseen, tuntuu kuin olisi kaikki aika maailmassa toteuttaa tilanteeseen sopivia toimintoja. Muistihäiriöt taas johtuvat siitä, että muistikuvista vastuussa oleva osa aivoja on hyvin lähellä osaa, joka stimuloituu voimakkaasti stressitilanteissa.

Stressitilanteen sietokyky

Stressitilanteessa toimimista helpottaa aiempi kokemus altistumisesta (akuutille) stressille. Henkilö, jolla on kokemusta tilanteesta, reagoi stressin aiheuttajiin lievemmin ja odottaa parempaa lopputulosta. Jos tilanne on henkilölle tuttu, hän saattaa kokea tilanteen enemmän haastavaksi kuin uhkaavaksi. Tällöin rationaalisemmat päätökset ovat helpommin mahdollisia kuin selviytymisorientoituneet päätökset, joita tehdään aivojen sisemmissä osissa.

Harjoitteltaessa väkivaltatilanteiden varalta, harjoituksissa pitäisi totuttaa koulutettavat toimimaan stressaavissa tilanteissa. Tällöin aivot saadaan ikäänkuin huijattua luulemaan tositilannetta harjoitukseksi, ja stressireaktiot ovat lievempiä.

Aikalaiset kirjoittivat Rooman legioonista seuraavaa:
”Heidän harjoittelunsa oli kuin veretöntä taistelua ja heidän taistelunsa kuin veristä harjoittelua”
Strssireaktiot vaikuttavat myös päätöksentekoon. Stressitilanteessa tapahtuvaa päätöksentekoa ohjaa voimakkaasti selviytymisorientaatio. Päätöksenteko siirtyy tuolloin aivojen ulommista osista sisempiin osiin, ja kyky analysoida tietoisesti useita eri ärsykkeitä vaikeutuu. Päätöksentekoketju sisältää eversti John Boyd’n mukaan vaiheet Havainnointi – Tilanteenarviointi – Päätös – Toiminta. Mikäli akuutissa stressitilanteessa oleva henkilö ei löydä omasta kokemuspankistaan riittävän samankaltaista tilannetta kuin havainnoi, hän saattaa jumittua päätöksentekoketjussaan tilanteenarvioinnin ja päätöksenteon väliin, eikä pysty siirtymään toimintavaiheeseen. Tästä syystä harjoitustilanteessakin pitäisi ärsykkeiden olla mahdollisimman paljon tositilanteen kaltaisia.
Vaatimukset koulutukselle

John Foy’n lanseeraaman mallin mukaan osaamisen tasoja on neljä:
• Tiedostamaton kyvyttömyys. Esimerkkihenkilö ei osaa toimia uhkatilanteissa, selviytyminen perustuu onneen.
• Tiedostettu kyvyttömyys. Esimerkkihenkilö on tiedostanut, että ei osaa toimia väkivaltatilanteissa ja on vastaanottava opetukselle. Hän saattaa myös tietää, mitä hänen pitäisi opetella, mutta ei vielä osaa motorisia taitoja.
• Tiedostettu kyvykkyys. Esimerkkihenkilö pystyy koulumaisessa tiedostetussa tilanteessa, esimerkiksi harjoitussalilla, toteuttamaan hyviä tekniikoita. Stressittömässä tilanteessa tämä olisi riittävä taso.
• Tiedostamaton kyvykkyys. Esimerkkihenkilö on ylioppinut motoriset tekniikat, sekä pystyy sovelletuissakin tilanteissa, stressin alla, toteuttamaan niitä. Henkilö toimii ikään kuin tiedostamatta, eli hän vain antaa itselleen ”luvan” suorittaa teitty tehtävä, ja keho toteuttaa yliopitun toimintamallin.

Tiedostamaton kyvykkyys on taso, jolla äärimmäisen stressaavissa olosuhteissa suoritettavat motoriset taidot tulisi olla. Poliisiammattikorkeakoululla työskentelevä opettaja kertoi, että niillä oppilailla, joilla on parhaat kädentaidot, on yleensä myös paras harkinta voimankäyttötilanteissa.

”Harjoittele, kunnes unohdat sen”
Millä vähentää stressiä?

On siis todettu, että tilanne, jossa henkilö joutuu väkivallan käytön uhan alle, on stressaava. Stressaavassa tilanteessa stressireaktioita ilmenee, ja tositilanteeseen valmistavan koulutuksen on huomioitava nämä erilaiset reaktiot koulutuksen sisällössä ja metodeissa.

Motorisen taidon oppimisvaiheessa stressihormonit vaikeuttavat oppimista. Tästä syystä uuden asian oppimiselle tulisi luoda turvallinen, stressitön ympäristö. Yhdellä harjoituskerralla ei tulisi opettaa useita uusia asioita, vaan opetellun asian tulee siirtyä työmuistista pitkäkestoiseen muistiin, ennen kuin aletaan opetella taas uutta asiaa.

Ylioppimisella tarkoitetaan taidon viemistä tiedostamattoman kyvykkyyden tasolle. Ylioppimiseen liittyy sekä hyviä että huonoja puolia:

+ yksinkertaisissa toiminnoissa stressin määrä on vähäisempi
+ automaattiset toimintamallit tilanteisiin, jolloin päätöksen teon vaikeuden aiheuttama stressin määrä on vähäisempi
– ylioppiminen vähentää innovatiivisuutta
– voi aiheuttaa pitkästymistä
– jos samankaltaiseen tilanteeseen on useita yliopittuja malleja, päätöksenteko hidastuu

Ylioppiminen tulisi rajoittaa toimintoihin, jotka eivät muutu, vaikka olosuhteet muuttuisivat. Harjoittelun on oltava haastavaa, ja kilpaileminen saattaa auttaa harjoittelijaa ylläpitämään motivaatiota puuduttavan äksiisiharjoittelun vastapainona.

Stressille altistuminen harjoittelussa parantaa toimintakykyä stressitilanteessa. Stressille altistuminen on helpointa tehdä harjoitteissa, joissa henkilö saadaan eläytymään tilanteeseen niin hyvin, että hän saa stressireaktioita. Motorista taitoa ei tule kuitenkaan altistaa stressitilanteelle liian aikaisin eli ensin taito tulee harjoitella stressittömästi, seuraavassa vaiheessa totuttaa henkilö stressaavaan tilanteeseen ja vasta kolmannessa vaiheessa motorinen taito toteutetaan stressaavassa tilanteessa. Oppijan ei tule siirtyä korkeammalle stressitasolle ennen kuin hyväksyttävä taitotaso on saavutettu alhaisemmalla stressitasolla.

Kun joku motorinen taito, esimerkiksi jostain otteesta vapautuminen tai suojautuminen lyönti- taikka potkuhyökkäykseltä, halutaan toimimaan myös tositilanteessa, ensin varsinainen tekniikka pitää opetella ja sitä pitää harjoitella niin paljon, että tekniikan suorittamiseen ei tarvitse kiinnittää enää huomiota. Toisessa vaiheessa harjoittelija pitää tutustuttaa stressiin roolipeli-tyyppisessä harjoituksessa, jossa hän joutuu uhkaavaan tilanteeseen, ja saa stressireaktioita. Kolmannessa vaiheessa henkilön pitää stressaavassa tilanteessa tunnistaa ärsyke, joka vaatii vasteeksi tekniikkaa, jota ollaan harjoittelemassa, ja käyttää tätä tekniikkaa stressin alla.

Ehdollistuminen

Välineellisellä ehdollistumisella tarkoitetaan oppimista erehdyksen ja oikein tekemisen kautta. Oikeita suorituksia vahvistetaan palkinnolla, joka voi olla esimerkiksi opettajan kehu, ja nykyaikaisten pedagogisten käsitysten mukaan epätoivottava käyttäytyminen jätetään vahvistamatta. Vahvistaminen voi olla joko positiivista tai negatiivista, positiivisella vahvistamisella tarkoitetaan palkintoa, negatiivisella vahvistamisella esimerkiksi jonkun epämiellyttävän ärsykkeen poistamista. Esimerkkinä negatiivisesta vahvistamisesta voisi olla vaikka onnistunut suojautuminen lyönniltä, harjoittelija saa vahvisteen siitä, että epätoivottava päähänlyöminen vähenee.

Ehdollistamista tulisi käyttää harjoittelussa muutamassakin eri tilanteessa: tietty uhkaajan siluetin muutos liittyy aseen, kuten veitsen, esilleottoon. Tietynlainen kehon liike liittyy alkavaan lyöntiin. Itse käytettäessä tarpeellisia voimakeinoja, hyökkäykset ohjataan oikeisiin kohtiin, ja näitä harjoitellaan esimerkiksi ihmismuotoisiin maaleihin tai hitaammalla nopeudella ja kevyellä kontaktilla oikeisiin kohtiin oikeassa vastustajassa. Harjoittelijoiden taitotason kasvaessa myös täyskontakti tai ainakin lähes täydellä kontaktilla suojavarustein tehtävät harjoitteet ovat välttämättömiä syvän oppimisen kannalta. Jotkut tilanteet ja ratkaisut ovat kuitenkin vaikeita harjoitella turvallisesti parin kanssa, jolloin kyseeseen voi tulla siis lähinnä erilaisten ihmismuotoisten maalien käyttö.

Harjoiteltaessa realistisesti, tulee jatkuvasti kiinnittää huomiota hyökkääjä tai uhkaajan toimintaan. Liian usein harjoitustilanteessa hyökkääjä ei miellä rooliaan realistisen harjoittelun osana, vaan lyö tai potkaisee jo valmiiksi ohi tai vajaaksi, taikka ottaa otteen liian kevyesti, ilman aikomustakaan satuttaa oikeasti. Hyvin yleinen ongelma hyökkääjien keskuudessa on myös lopettaa vastustelu heti puolustautujan aloittaessa toimintansa. Tietysti vastustajan toiminta pitää suhteuttaa myös harjoittelijan tasoon, sillä paras oppimistulos savutetaan onnistumisella, eli harjoittelija tulee opettaa voittamaan tilanne. Itsepuolustustilanteessa häviämistä ei tarvitse harjoitella. Opettajalle tärkeintä on ohjeistaa hyökkääjät toimimaan siten, että harjoittelijat saavat varmuutta toimintaan haastavissa tilanteissa, mutta joutuvat toimimaan kapasiteettinsa äärirajoilla, kuitenkin voittaen tilanteen. Voittamista itsepuolustustilanteessa voi olla myös pääseminen pakoon tilanteessa, jossa riskit ovat liian suuret muun kaltaiseen toimintaan.

Bruce Lee’n kerrotaan aikanaan sanoneen, että ”parasta valmistautumista tilanteeseen on tilanne itse”. Kuitenkaan kaikki harjoittelijat eivät halua, eikä välttämättä ole järkevääkään, hakeutua tilanteisiin tai ammattiin, jossa joutuu kohtaamaan oikeaa väkivallan uhkaa. Tästä syystä tositilanteeseen valmistautuminen on suoritettava harjoittelussa siten, että myös ensimmäisestä ja ehkä ainoasta ikinä kohdalleen osuvasta uhkatilanteesta harjoittelija pystyy selviytymään kunnialla ja mahdollisimman vähin vammoin. Onnistumisen edellytykset ovat olemassa, jos harjoittelu toteutetaan seuraavin periaattein:

Harjoittelija pystyy laittamaan egonsa sivuun ja pystyy väistämään väkivaltatilanteen, mikäli hän havaitsee sen ajoissa.

Harjoittelija hyväksyy ajatuksen, että hän voi joutua käyttämään koviakin voimakeinoja selviytyäkseen oikeudettomasta hyökkäyksestä.

Harjoittelija totutetaan jatkuvasti venyttämään mukavuusaluettaan, ja sietämään kipua sekä epämiellyttävyyttä. Hän joutuu kokemaan stressaavia harjoitteita ja pääsee kokemaan stressireaktioiden psyykkisiä ja fyysisiä vaikutuksia.

Harjoittelija tottuu tekemään tekniikat täydellä voimalla perille saakka oikeisiin maaleihin, tämä edellyttää välillä suojavälineiden käyttöä ja mahdollisesti muiden ”simulaattoreiden” käyttöä.

Harjoittelija saa kokemuspankkiinsa ”valokuvia” ja ”videopätkää” siitä, miltä väkivalta- tai uhkatilanne saatta näyttää, ja pystyy kehittämään omaa päätöksentekoketjuaan toimimaan mahdollisimman ennaltaehkäisevästi. Tämä edellyttää hyökkääjien valmentamista pelaamaan roolipeliä, sekä hyökkäysten tekemistä oikealta etäisyydeltä, ei valmiiksi ohi tai vajaaksi.

Harjoittelija haastetaan jatkuvasti arvioimaan tilannetta, ja hänen tulee lopettaa voimakeinojen käyttö heti, kun oikeudeton hyökkäys on päättynyt. Roolipeliharjoituksissa pitää välillä myös selvitä ilman fyysisiä keinoja, joko väistämällä tai puhumalla.

Suurimmaksi osaksi hyvä harjoituksen rakentaminen jää tietysti opettajan vastuulle, mutta ilman sitoutuneita ja motivoituneita oppilaita roolipelaaminen saattaa jäädä hyvinkin pinnalliseksi ja tuntua epämiellyttävältä. Tärkeää olisi luoda ilmapiiri, jossa harjoittelija uskaltaa tehdä myös virheitä, eikä hänen tarvitse pelätä joutumista naurunalaiseksi.

Oppimistilanteessa tärkeintä on realistinen ärsyke – tilanteeseen oikea vaste – oikean vasteen vahvistaminen. Opettajan vastuulla on luoda realistisen näköinen ja tuntuinen uhka – opetettava tilanteeseen sopiva vaste, jossa käytetään lievintä keinoa suojeltava etu huomioiden, sekä palkittava oppilas oikeasta suorituksesta, esimerkiksi sanomalla ”juuri noin – hyvä”.

 

 

Petteri Kantola

3. Asteen musta vyö

Scandinavian Defendo

Member of team I.D.D.I.

by -
0 3166

Puhuttaessa itsepuolustustekniikoista tai muista ääristressin alla toteutettavista motorisista taidoista, tulee ymmärtää, että taidon kehittäminen automaatiotasolle onnistuu sitä nopeammin, mitä yksinkertaisempi ja ihmisen luonnollisia puolustusvasteita tukeva liike on kyseessä.

Jyrki Saarion kehittämän Scandinavian Defendon ajatuksena on olla mahdollisimman yksinkertainen itsepuolustusjärjestelmä, joka on kuitenkin riittävän hyvä toimiakseen yleisimmissä väkivaltatilanteissa, joita nykymaailmassa voi joutua kohtaamaan. Tästä syystä Defendon tekniikkavalikoimaan on pyritty ottamaan mahdollisimman yksinkertaisia motorisia ratkaisuja, sekä mahdollisimman vähän erilaisia ratkaisuja, jotta päätöksenteko yllättävässäkin tilanteessa olisi nopeampaa.

Esimerkkinä Defendon yksinkertaisuudesta käytän tässä artikkelissa päätä kohti suuntautuvien hyökkäysten torjuntaan käytettäviä tekniikoita, eli Kilpi-torjuntaa ja A-torjuntaa.

Kilpitorjunta perustuu luontaiseen puolustusvasteeseen, jossa kädet vedetään lähelle oman pään suojaksi. Tekniikkaan kuuluu myös voimakas sisään meno hyökkääjää kohti, samalla omaa päätä suojaten. Kilpitorjunta toimii myös ”hyökkäyksenä”, kun suojaavien käsien kyynärpäät osuvat hyökkääjää rintaan, kurkkuun tai kasvoihin, häneen pituudestaan riippuen.

Kilpitorjuntaa voidaan käyttää lyöntien ja potkujen torjumiseen sekä myös kivi-, pullo-, pesäpallomaila-, keppi-, ym. -hyökkäysten torjumiseksi.

 

Toinen luontaiseen puolustusvasteeseen perustuva torjunta on A-torjunta, joka sopii erityisesti tilanteisiin, joissa puolustautuja reagoi yllättävään hyökkäykseen työntämällä käsiä suojaksi kohti tulevaa hyökkäystä.  A-torjunnassa käsivarret piirtävät ikäänkuin A-kirjaimen, mistä tekniikan nimi johtuu. Oikealla kyynärkulmalla torjunnasta tulee vahva, ja toinen käsivarsi pysäyttää hyökkäävän raajan, toisen pysäyttäessä hyökkääjän eteneminen vartalosta, kaulasta tai kasvoista, hyökkääjän pituudesta riippuen.

IP142

Scandinavian Defendosta on kehitetty itsepuolustusversion lisäksi ammattikäyttöön niin sanotut ”väri-defendot”, jotka ovat:

Defendo Blue; lainvalvojille ja muille turvallisuusalan ammattilaisille, kuten järjestyksenvalvojille, vartijoille yms. tarkoitettu versio, joka keskittyy voimankäyttöön ja korostaa kontrolliaspektia tekniikoissa.

www.facebook.com/DefendoBlue

Defendo Blue’sta löytyy lisää esimerkiksi täältä:

http://www.spartan.fi/blog/defendo-blue-voimankaytto-defendo/

 

Defendo Green on sotilaskäyttöön tarkoitettu lähitaistelu- ja itsepuolustusjärjestelmä, joka on suunnattu erittäin vaarallisissa, aseellisen uhkan ympäristöissä toimiville ammattilaisille.

www.facebook.com/DefendoGreen

Defendo Greenistä voit lukea lisää esimerkiksi täältä:

http://www.spartan.fi/blog/defendo-green-korkean-aseellisen-vakivallan-riskitason-kohteiden-ammattilaisten-defendo/

 

Defendo White on pelastus-, sosiaali- ja terveys- sekä opetusalalle tarkoitettu turvallisuus- ja itsepuolustusjärjestelmä, joka sisältää myös taktista ensiapua aseellisen uhkan alla toimiville sekä kamppailuvalmentajien ensiapua.

www.facebook.com/DefendoWhite

 

Yhteistä näissä ammattilaisten turvallisuus-, taistelu- tai voimankäyttöjärjestelmissä on se, että kaikissa käytetään tekniikoita, joita harjoitellaan myös perusmallissa, eli itsepuolustuslajissa nimeltä Scandinavian Defendo. Näin saadaan kohtuullinen toistomäärä motorisesti samankaltaista taitoa, ja käyttäjä pystyy helpommin soveltamaan samaa tekniikkaa eri tilanteissa ja eri varustuksessa, koska motorisesti mahdollisimman vähän asioita muuttuu olosuhteiden mukana.

Esimerkkinä A-torjunta, joka voidaan paljaan käden version lisäksi tehdä esimerkiksi patukalla, korvaamalla vain toinen käsivarsi välineellä, taikka jopa rynnäkkökiväärillä, piirtämällä sama A-kirjain ilmaan ja liikkumalla täysin samalla tavalla kohti hyökkääjää, kuten aseettomassakin versiossa.

Seuraavassa videoklipissä esitellään A-torjunta keppihyökkäystä vastaan paljain käsin, patukalla ja rynnäkkökiväärillä.

Less is More – Defendo

 

Yhteistyökumppanimme on AMS Global

http://www.ameridiem.com/en/

 

PS. seuraava Defendo Blue -ohjaajakoulutus on jo kalenteroitu Valkeakoskelle 4.-8.5.2016

https://www.facebook.com/events/992875654109759/

lisätietoja: defendo.blue@gmail.com

 

 

12214106_10153637881828808_1937020371_o

Petteri Kantola

Defendo Alliance

3rd level Black Belt

Member of team I.D.D.I. (International Division of Defendo Instructors)

Defendo Green Director

by -
0 2732
tommikappi.com
Kuva: Valokuvaaja Tommi Käppi

Mitä sinun lajissasi tehdään, jos joku hyökkää tällä tavalla kimppuun?

  • riippuu siitä, missä vaiheessa uhka havaitaan.

Aikajana itsepuolustusharjoittelussa

Itsepuolustus ei ole helposti määriteltävissä aukottomasti, mutta itse tekisin seuraavankaltaisen jaon: Itsepuolustusta on toiminta Hätävarjelutilanteessa. Hätävarjelu on puolustautumista oikeudetonta hyökkäystä vastaan. Hätävarjelu on kuitenkin itsepuolustusta laajempi käsite, sillä hätävarjelu oikeuttaa puolustamaan myös toista henkilöä oikeudettomalta hyökkäykseltä, sekä mahdollistaa minkä tahansa lailla suojatun oikeushyvän (esimerkiksi kotirauha) puolustamisen, tarvittaessa voimakeinoin, mikäli kyseessä on “Tarpeellinen puolustusteko”.

“Tarpeellisena puolustustekona” pidettävää voiman käyttöä arvioitaessa tulee huomioida, että Rikoslain 4L 4§ määrittelee asiaa seuraavasti: “Aloitetun tai välittömästi uhkaavan oikeudettoman hyökkäyksen torjumiseksi tarpeellinen puolustusteko on hätävarjeluna sallittu, jollei teko ilmeisesti ylitä sitä, mitä on pidettävä kokonaisuutena arvioiden puolustettavana, kun otetaan huomioon hyökkäyksen laatu ja voimakkuus, puolustautujan ja hyökkääjän henkilö sekä muut olosuhteet.” Keinot on siis mitoitettava suojattavan oikeushyvän, hyökkäyksen vakavuuden, hyökkääjän ja puolustajan henkisten ja fyysisten ominaisuuksien mukaan. Voimankäytön puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon, paitsi suojeltavan edun merkitys ja hyökkäyksen vaarallisuus, myös puolustuksessa käytetyn väkivallan ja sen aiheuttamien vahinkojen suuruus. Vähäarvoisen omaisuusedun pelastamiseksi ei ole lupa aiheuttaa esimerkiksi vakavia henkeen tai terveyteen kohdistuvia vammoja.

Laki sisältää myös ajallisen määritelmän, eli “Aloitetun tai välittömästi uhkaavan ” oikeudettoman hyökkäyksen. Välittömästi uhkaava on tulkinnan varainen määritelmä, samoin kuin missä vaiheessa aloitettu hyökkäys on muuttunut päättyneeksi hyökkäykseksi.

2910281

Koska itsepuolustuksen perusteet löytyvät lainsäädännöstä, tulee itsepuolustuksessa pohtia myös käytettäviä taktiikoita (toimeenpanon menetelmiä), jotta itsepuolustuksessa onnistuttaisiin. Itsepuolustuksen onnistumisen ainoa määritelmä ei voi olla hengissä selviytyminen tai vahingoittumattomana selviytyminen, vaan myös yhteiskunnan asettamien normien (laki) mukaan toimiminen. Käytettävät taktiikat tulee valita siten, että tilanteesta selvitään laillisesti, toisin sanoen aiheuttamalla hyökkääjälle tai ympäristölle vain se määrä vahinkoja, mikä on puolusteltavaa olosuhteet ja henkilöt huomioiden.

Mikäli joutuu yllättävän, voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi, on hyvää onnea, jos selviytyy ilman vammoja, jotka vaatisivat lääkärin hoitoa. Reagoivat tekniikat eri hyökkäyksiin ovat haasteellisia, sillä silmänräpäyksessä puolustautujan tulisi tunnistaa hyökkäys, ja tulisi tehdä vastatekniikka tähän hyökkäykseen. Kuitenkin, suurimmassa osassa tilanteista, puolustautuja ei pysty tunnistamaan alkavaa hyökkäystä, ja joutuessaan hyökkäyksen kohteeksi joutuu paniikkiin, eikä pysty kääntämään taaksepäin menevää liikettään tehokkaaksi vastatoiminnaksi tätä hyökkäystä vastaan. Eli aloitteen ottajalla on etulyöntiasema.

Koska puolustautujan tulisi pystyä tunnistamaan hyökkäys jo ennen sen alkamista, olisi tärkeää, että tunnistetaan vaarallisia ympäristöjä ja tilanteita sekä aggressiivista käyttäytymistä ennen uhkan konkretisoitumista hyökkäykseksi, ja toimitaan ennen kuin hyökkäys tapahtuu. Nyt tullaan kuitenkin haastavaan tilanteeseen oikeuskäytännön kannalta: miten voidaan toimia ilman tuomiota, jos ”hyökätään ensin”.


mia

Ensisijaisesti puolustautujan tulisi välttää tilanteita, joissa hän voi joutua väkivallan kohteeksi. Tämä on kuitenkin mahdotonta, edes kotona oleminen ei välttämättä voi 100% varmuudella estää väkivaltaa tapahtumasta omalle kohdalle. Mikäli tilanteen välttäminen ei onnistu, havaittaessa uhka, tulisi pyrkiä poistumaan tilanteesta mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tämäkään ei välttämättä ole mahdollista, sillä esimerkiksi kaikissa työtehtävissä ei ole mahdollista jättää työtehtäväänsä joka tilanteessa, kun epäillään uhkan läsnäoloa.

Mikäli uhka konkretisoituu esimerkiksi aggressiivisesti kohti tulevan henkilön muodossa, sanallisella ja sanattomalla viestinnällä voidaan pyrkiä tekemään itsestä vähemmän houkutteleva maali, ja saamaan henkilö rauhoittumaan edes hieman.

Mikäli rauhoitteluyritykset eivät tuota tulosta ja tilanne konkretisoituu fyysiseksi hyökkäykseksi, pitää käytettävät voimakeinot suhteuttaa hyökkäyksen vaarallisuuteen. Esimerkiksi pelkkä vaatteesta kiinni tarttuminen ei välttämättä oikeuta lyömään hyökkääjää kasvoihin nyrkillä, mutta samanaikaisesti lyöntiin kohotettu käsi voi antaa viitteitä hyökkäyksestä, jolta suojautumiseen kovemmatkin keinot voivat olla perusteltuja.

Koska, esimerkiksi lyöntihyökkäyksen kyseessä ollen, on täysin mahdotonta tietää varmasti, missä kulmassa ja mihin kohtaan tuleva hyökkäys on suunnattu, ei tulisi ottaa riskiä ja odottaa hyökkäyksen alkamista, vaan toimia välittömästi alkavaa hyökkäystä vastaan. Tällöin tulee taas ongelma: mitä keinoja käyttää? Näkevätkö todistajat vain sen, että puolustautuja löi, mutta kukaan ei nähnyt sen alkuperäisen hyökkääjän tekevän mitään muuta kuin tulevan lähelle? Tästä syystä oikeassa itsepuolustuslajissa, kuten esimerkiksi Scandinavian Defendossa tehdään, tulisi harjoitella myös ”pehmeämpiä” ratkaisuja, paini- ja kontrollitekniikoita, jotta vältettäisiin hyökkääjän vahingoittamista enempää kuin oli välttämätöntä.

kilpi

On tietysti mahdollista, että kun hyökkäys havaitaan, on liian myöhäistä toimia ennakoivasti, jopa niin, että ensimmäinen hyökkäys jo osuu, jonka jälkeen puolustautujan tulisi kerätä itsensä ja saada toimintamoodi mahdollisimman äkkiä päälle. Haasteellista onkin saada orastava paniikki selätettyä ja siirryttyä toteuttamaan opeteltuja ja harjoiteltuja toimintamalleja.

Miten tällaiseen tilanteeseen sitten voi harjoitella? Vastaus on: tekniikkaharjoittelulla ja tilanneharjoittelulla. Tekniikkaharjoittelulla luodaan fyysinen toimintakyky eri tilanteisiin ja tilanneharjoittelulla luodaan päätöksentekokyky alkaa käyttää niitä teknisiä ratkaisuja.

Tekniikkaharjoittelun tulee sisältää pehmeitä ja kovia hyökkäyksiä. Pehmeitä käytettäväksi tilanteissa, joissa on aikaa päätöksenteolle ja mahdollisuus vahingoittaa hyökkääjä mahdollisimman vähän. Kovia hyökkäyksiä tarvitaan vaarallisten hyökkäysten lopettamiseen tilanteissa, joissa tilanteen välttäminen, pakoon juokseminen tai pehmeämmät keinot eivät pelasta.

jyrki

Tilanneharjoittelun taas tulee valmistaa ensisijaisesti päätöksentekoon tilanteissa, joissa roolipelin tyyppisesti osa harjoittelijoista näyttelee hyökkääjiä, osa taas on ”oma itsensä”. Tilanneharjoittelussa opetustavoitteena on, että harjoittelija oppii toimimaan niin aikaisin, kuin mahdollista ja tekemään ”välttämättömän puolustusteon” niin tehokkaasti, kuin mahdollista. Tässä yhteydessä ”kuin mahdollista” tarkoittaa sitä, että toiminta tehdään niin aikaisin, kuin vain uhka on havaittavissa, ja niin kovilla keinoilla kuin omasta liike- ja valmiustilasta johtuen, sekä juridisesti tarkasteltuna, on mahdollista. Tilanteeseen valitaan lievin keino, jolla haluttu vaikutus saadaan aikaan, eli oikeudettoman hyökkäyksen päättyminen. Joskus se on poistuminen paikalta ilman fyysistä kontaktia, joskus perusteltua voi olla jopa hyökkääjän surmaaminen, ellei oman hengen säilyminen olisi ollut mahdollista ilman sitä.

Aikajanalla voidaan kuvata tilanneharjoituksen kulkua, jossa aikajanan nollakohta on fyysinen hyökkäys, ja roolipeli alkaa tietyn aikaa ennen tätä varsinaista hyökkäystä. Aikajanaharjoituksen edellytyksenä on riittävä määrä roolipelaajia, jotka osaavat näytellä sovitulla tavalla, ja roolipelaajat pitää ohjeistaa reagoimaan tietyllä tavalla suorittajan toimintaan.

tommikappi.com
Kuva: Valokuvaaja Tommi Käppi tommikappi.com

 

Esimerkkinä hyökkääjää näyttelevän henkilön ohjeistuksesta voi olla vaikka seuraavanlainen: ”pyrit ottamaan katsekontaktin puolustautujaan jo kaukaa, jos hän vastaa katseeseen, lähdet lähestymään. Matkalla puristelet käsiä nyrkkiin ja kiristelet hampaita. Lähempää alat osoitella sormella ja huudat ”Mitäs tuijotat, HÄH?”. Jos hän puhuu mielestäsi vakuuttavasti ja rauhallisesti, lopetat ja lähdet pois. Jos hän vaikuttaa hermostuneelta, tönäiset rintaan, jatkat huutamista, odotat sekunnin ja lyöt niin monta kertaa, kunnes sinuun vaikutetaan tehokkaasti.

Mitä puolustautujan tulisi tässä harjoituksessa tehdä? Nähdessään katsekontaktia hakevan henkilön, hänen tulisi pyrkiä välttämään provosointia vastaamalla katsehaasteeseen, mutta pitämällä tätä potentiaalista uhkaa silmällä. Mikäli kohde lähestyy, tulisi pyrkiä sijoittumaan siten, että pakeneminen tai pöytien / tuolien / muitten esteiden käyttäminen päälle tulon estämiseen onnistuisi mahdollisimman hyvin. Kun verbaalinen haaste tulee, puolustautujan tulisi pyrkiä mahdollisimman rauhalliseen sanalliseen ja sanattomaan viestintään ja osoittaa, että ei ole hermostunut ja peloissaan, vaan pyrkii sovittelemaan ongelmaa. Kun henkilö lähestyy ja yrittää tarttua tai tönäistä, tulee puolustautujan pyrkiä estämään tarttuminen ja yrittää irtautua tilanteesta. Mikäli kontaktia ei pystytty estämään, puolustautujan tulee tehdä tarpeellinen puolustusteko (tilanteeseen sopiva tekniikka) jo ennen ensimmäisen lyönnin alkua. Ellei puolustautuja tätä ehtinyt, tulee toimia heti ensimmäisen lyönnin alettua. Jollei tähänkään ehditty, tulee pyrkiä toimimaan ennen toisen lyönnin tuloa. Jos ei vieläkään ehtinyt, reagoidaan toiseen lyöntiin, jne. Irtauduttaessa tilanteesta muistetaan tietysti kaikki perustaktiikan kuviot, kuten turvallinen irtautumisreitti ja ympäristön tarkastus, mahdollinen avun hälyttäminen ja omien vammojen tarkastaminen turvallisessa paikassa. Myös tapahtuman ylös kirjaaminen ja poliisille ilmoittaminen saattavat tulla kyseeseen.

kick

Että tämänkaltainen harjoitus valmistaisi oikeasti uhka-/väkivaltatilanteeseen, pitää malttaa halu päästä mättämään joka kerta. Jos harjoitus päättyy aina väkivallan käyttämiseen, ei harjoittelija varsinaisesti opi yrittämään lievempien keinojen käyttöä, vaan koko roolipeli muodostuu vain esileikiksi ennen asiaan pääsyä. Hyvässä itsepuolustusseurassa ja –lajissa opettajat ohjaavatkin roolipelaajia oikeaan toimintaan; vaihtamaan maalia, jos puolustautuja väistää ja sijoittuu oikein, lopettamaan aggression, jos sanallinen ja sanaton viestintä – puhe ja kehon kieli – on varmaa ja hyvää, sekä olemaan välillä välittämättä näistä ja hyökkäämään, vaikka mitä tapahtuisi.

Jos halutaan, että harjoittelu valmistaa itsepuolustustilanteisiin, tulee harjoittelun sisältää tekniikan lisäksi taktiikan harjoittelua, fysiikkaa tietysti unohtamatta – hyvässä kunnossa olevat henkilöt kun pystyvät yleensä parempaan päätöksentekoon, kuin huonokuntoiset. Kaikki nämä osa-alueet yhdistyvät tilanneharjoittelussa, jossa oikein toimiminen valmistaa korkeimpaan osaamisen tasoon. Pidä huolta, että harjoittelusi ei jää vain tietämisen (tietää, mitä pitäisi tehdä) tai osaamisen (osaa tehdä sen) tasolle, vaan lopullinen maali on hallitseminen (tekee oikean vasteen, oikeaan aikaan).

 

Katso sinua lähinnä oleva Scandinavian Defendo -seura osoitteesta

www.defendo.fi

 

Petteri Kantola

Defendo Alliance

3. asteen musta vyö

I.D.D.I. Teamin jäsen

image

by -
0 3930

Defendo Green on ensisijaisesti sotilaille ja vastaaville joukoille tarkoitettu itsepuolustus-, lähitaistelu- ja sotilaallisen voimankäytön järjestelmä, joka perustuu Scandinavian Defendon perustekniikoihin ja -periaatteisiin.

Järjestelmä ei kuitenkaan perustu pelkästään vastustajan eliminointiin, vaan se on käytettävissä myös itsepuolustukseen, kun sotilas joutuu esimerkiksi lomalla taksijonoväkivallan kohteeksi, taikka sotilas pystyy toimimaan minimivoimankäyttön periaatteiden mukaisesti, kun hän kiinniottaa luvatta sotilasalueelle tunkeutujan tai sotavangin.

kiinniotto4

Tekniikkavalikoimassa on otettu huomioon, että sotilas tai muu ammattilainen, joka työskentelee korkean riskin kohteissa, saattaa kantaa päällään jopa kymmeniä kiloja varusteita, jotka huonontavat liikkuvuutta.

Järjestelmään kuuluu myös ampuma-aseen tai aseiden käyttö lähitaisteluasennosta, ja aseen käyttöön siirtyminen on tärkeänä osana mukana kaikessa harjoittelussa.

Heracles (5 of 9)

Hyökkäämisen osaaminen on sotilaalle kaikkein tärkein taito. ”Miekka on tärkeämpi kuin kilpi”, sanotaan. Ensimmäiseksi Defendo Greenissä opetetaan kehon käyttö lyömisessä, jolla pystytään saamaan helposti lisää voimaa hyökkäykseen, ja paljaalla kädellä lyöminen tukee myös kaikkien apuvälineiden käyttöä lyömisessä. Potkujen määrä pidetään minimissä ja potkut tehdään matalalle. Aseen käyttö lyömäaseena opetellaan aseettomien hyökkäysten suoritustapaan sitoen, veitsen tai muun välineen, kuten kenttälapion, kepin, yms. käyttö samoin.

Heracles (2 of 9)

Scandinavian Defendon perustekniikoiden pohjalle on rakennettu kokoelma tekniikoista, joita sotilas voi tehdä joko paljain käsin, tai soveltaa saatavilla olevia apuvälineitä tekniikoihin. Esimerkkejä perustekniikoihin perustuvista sotilassovelluksista ovat esimerkiksi välineen riiston estot (pystypainin perustekniikat) ja vastustajan tarttuminen asekäteen (ranneotteista vapautumiset).

Heracles (7 of 9)

Perustekniikoihin kuuluvia maahanvientejä opetellaan käyttämään joko vastustajan tuhoamiseen, vartiomiehen hiljentämiseen taikka vanginottoon. Vaarallisista otteista vapautumiset sovelletaan sotilaan varustukseen ja tilanteisiin, joissa sotilas joutuu esimerkiksi aseenriiston, taikka vartiomiehen hiljentämisyrityksen kohteeksi

Heracles (8 of 9)

Haavoittuneen taistelijaparin evakuoimista käytetään myös fyysisenä harjoitteluna, sekä järjestelmään on tuotu Defendo White -ohjelmasta myös taistelukentän hätäensiapuratkaisuja (Tactical Combat Casuality Care).

TCCC3 kantaminen

Tärkeä osa harjoittelua on soveltava harjoittelu, jossa sotilas on täyttämässä jotain tehtävää ja hän joutuu matkalla voittamaan erilaisia vaikeuksia täyttääkseen tehtävänsä. Harjoituksia järjestetään esimerkiksi esteradoilla, simulaattoreita hyödyntäen sekä yhdistettynä kovapanosammuntoihin.

munapotku2

Koko koulutuksen kantavana teemana on oltava ehdollistumisen merkitys sotilaalle; ärsyke – oikea vaste – vahviste; sekä fyysisen suorituskyvyn ja itseluottamuksen kasvattaminen. Sotilas ei välttämättä joudu koskaan käyttämään näitä taitoja, mutta niiden harjoittelu parantaa henkistä ja fyysistä suorituskykyä, sekä nopeuttaa päätöksentekoa äärimmäisessä tilanteessa.

rengas polkaisupotku neljäkasi

Defendo Green soveltuu erityisesti korkean riskin ympäristössä työskenteleville tai siihen varautuville, kuten sotilaille, rajavartijoille, ERTI- ja VATI- poliiseille sekä korkean riskin henkilösuojaustehtävissä toimiville.

Lisätietoja voit kysellä defendo.green@gmail.com

Petteri Kantola

Defendo Alliance

3rd Level Black Belt, Scandinavian Defendo

Member of Team I.D.D.I.

Defendo Green Directorprofiili

 

by -
0 4102

Mikä laji sopii parhaiten turvallisuusalan työkäyttöön? No, tietysti sellainen, joka on sitä tarkoitusta varten kehitetty:
Defendo Blue!

blue

Scandinavian Defendo / Defendo Alliance Defendo Blue
– kontrolliammattilaisen itsepuolustus- ja voimankäyttöjärjestelmä.

Yksi Scandinavian Defendon ammatti-defendoista on Defendo Blue, voimankäyttöammattilaisille tarkoitettu itsepuolustus- ja voimankäyttöjärjestelmä.

Defendo Blue – voimankäyttöammattilaisten itsepuolustus- ja voimankäyttöjärjestelmä perustuu Scandinavian Defendon perustekniikoihin, mutta siinä, missä tavallisen siviilin itsepuolustuksessa mahdollisesti irtaudutaan tilanteesta, Defendo Bluessa pyritään ensisijaisesti kontrolloimaan kohdehenkilöä taikka saamaan tilaa voimankäyttövälineen käytölle.

blue7

Voimankäytöllä tarkoitetaan tässä yhteydessä aktiivista toimintaa, jolla toimenpiteen kohteena oleva, vastusteleva henkilö, saadaan toimimaan voimankäyttöön oikeutetun ammattilaisen haluamalla tavalla. Voimankäyttöharkinta ja sitä kautta pro-aktiivinen, ennaltaehkäisevä toiminta on myös tärkeä osa Defendo Blue -järjestelmää, jotta sivullisille, suorittajalle ja kohdehenkilölle aiheutuvat vaarat pystyttäisiin minimoimaan. Periaatteena Defendo Blue:ssa on, että toimintaa vaativissa tilanteissa pysytään voimankäytön, aktiivisen toiminnan, puolella, ja mikäli reaktiiviseen toimintaan joudutaan, esimerkiksi hätävarjelu- eli itsepuolustustilanteeseen, perustekniikoilla päästään vaiheeseen, josta pystytään siirtymään takaisin voimankäytön puolelle.

blue1

Jotta järjestelmä olisi mahdollisimman yksinkertainen, ja soveltuisi myös henkilöille, jotka eivät pysty säännölliseen harjoitteluun, samoja tekniikoita käytetään mahdollisimman moneen eri tilanteeseen. Esimerkkinä ”Whiplash”, eli ”Pumppulyönti”, jonka sovelluksia käytetään etäisyystekniikkana tilan tekemiseen, otteen oton estona, otteista vapautumiseen, veitsiuhkaan, pistooliuhkaan, sumuttimen tai ampuma-aseen tuomiseen ampumaotteeseen jne.

blue5

Hätävarjelutekniikoista lyönneiltä suojautumissa, suojataan itseä luonnollisen puolustusvasteen kaltaisella tavalla, tilanteesta riippuen, joko vetämällä kädet lähelle päätä suojaksi, tai työntämällä käsiä kohti lähestyvää hyökkäystä. Tämän jälkeen hyökkääjän reaktioiden, ja suorittajan kantaman välineistön mukaan, voidaan joko siirtyä tarttumaetäisyyden tekniikoiden kautta kontrolliin pystyssä, maahanvientiin tai vaikka tilan tekemiseen ja välineen käyttöön. Vaarallisista otteista vapautumisessa välittömästi vastustajan horjuttamisen jälkeen pyritään niin ikään siirtymään vastustajan kontrollointiin pystyssä, maassa, taikka tekemään tilaa välineiden käytölle.

Kohdehenkilön asennosta ja liiketilasta riippuen hänet voidaan raudoittamista varten viedä maahan joko taakse- tai eteenpäin, ja kääntää tarvittaessa vatsalleen, ellei maahanvienti suoraan vatsalleen onnistu. Järjestelmässä kääntämis- ja raudoitustekniikan lisäksi harjoitellaan perusratkaisuja kohdehenkilön rimpuiluja ja muita toimenpiteiden suorittamisen hankaloittamisyrityksiä vastaan.

Defendo_blue_1_f

Perustekniikat maahanvienteihin, pysty- ja maassahallintaan, sekä käsirautojen käyttöön on suunniteltu siten, että ne voidaan tehdä joko yhdellä tai useammalla suorittajalla. Tällöin myös yksin työskentelevä turva-ammattilainen pystyy hyödyntämään täysipainoisesti lajin ratkaisuja. Koska Defendo Blue -perustuu Scandinavian Defendon tekniikoihin ja periaatteisiin, tärkeimpiä turvallisuusammattilaisen fyysisen voimankäytön työkaluja voi harjoitella myös tavallisissa Defendo-harjoituksissa. Tällä tavoin harjoittelu ei jää vain joskus ja jouluna työnantajan tarjoamiin voimankäyttöharjoituksiin.

blue4

Defendo Blue – koulutusjärjestelmän, Jyrki Saarion tekemän perustyön päälle, ovat luoneet Defendo Alliancen I.D.D.I. -ohjaajat (International Division of Defendo Instructors) Antti Nurmi, Petteri Kantola ja Jussi Jokinen, jotka myös toimivat Defendo Blue -opettajien kouluttajina. Defendo Blue’n kehitystyöhön on osallistunut myös muita eri voimankäyttöviranomaisorganisaatioissa töissä olevia kouluttajia, jotta eri organisaatioiden tarpeet ja linjat kohtaisivat mahdollisimman hyvin lopputuotteessa. Aktiivisesti kehitystyössä on ollut mukana muunmuassa poliisiammattikorkeakoulussa, poliisilaitoksissa, puolustusvoimissa sekä useissa yksityisen puolen turvallisuusalan töissä toimivia henkilöitä, jotka omaavat jopa kymmenien vuosien kokemuksen voimankäyttö-, itsepuolustus- ja kamppailu-urheilutilanteista ja niiden harjoittelusta.

IMG_2570

Defendo Blue:sta on järjestetty ohjaajakoulutuksia jo vuodesta 2010 alkaen. Neljästi kurssi on pidetty Unkarissa ja kahdesti Suomessa. Koulutukset on suunnattu Defendo-ohjaajakoulutuksen suorittaneille, taikka Defendon peruskurssin, Hard Target -osion suorittaneille, turvallisuusalalta kokemusta omaaville ja siellä työskenteleville henkilöille. Tämä Defendo Blue:n perustason (level 1) kurssi kestää noin 40 harjoitustuntia ja sisältää seuraavia aiheita:
Teoriatiedon syventämistä stressireaktioista ja mentaalisesta valmistautumista tilanteisiin
Taktinen suunnitteluprosessi
Harjoituksen järjestäminen
Maahanvienti, kontrollointi maassa ja käsirautojen käyttö
Voimankäyttövälineet osana harjoittelua
Patukka
Sumutin
Ampuma-ase
Skenaarioharjoittelua erilaisissa ympäristöissä, mukana myös simulaatioaseiden käyttöä

Defendo_blue_1_e

Kolmesti on järjestetty myös Level 2 -koulutus, joka syventää ykköstason oppeja sekä keskittyy paritekniikoihin.

blue3

Ole nopea ja varaa paikkasi seuraavalle ohjaajakurssille tai kevätleirille 4.-8.5.2016 Valkeakoskella.

https://www.facebook.com/events/992875654109759/

Kysymyksiä ohjaajakoulutuksista tai Defendo Blue -seminaarien ja erityisryhmäkoulutusten järjestämisestä voi tiedustella suoraan I.D.D.I -ohjaajilta:
defendo.blue@gmail.com

 

blue6

Kirjoittaja:

Petteri Kantola

3. Degree Black Belt

Member of team I.D.D.I.

Defendo Alliance

 

 

 

by -
0 6035

Yksinkertaista, tehokasta ja toimivaa
SCANDINAVIAN DEFENDO
Scandinavian Defendo on realistinen itsepuolustus- ja voimankäyttöjärjestelmä, joka perustuu tehokkaisiin, yksinkertaisiin ja suoraviivaisiin tekniikoihin. Helposti opittava järjestelmä on kehitetty nyky-yhteiskunnassa esiintyviin mahdollisiin väkivallan uhkatilanteisiin, joita saatamme kohdata yllättäen arkielämässä. Scandinavian Defendossa perusoletus on, että oppiminen syntyy ensin opettelemalla oikea vaste, sen jälkeen toistamalla sitä harjoittelussa ja lopuksi soveltamalla sitä samankaltaisissa tilanteissa.
Defendo lähtee ajattelutavasta, että itsepuolustustilanne rakentuu kolmesta ominaisuudesta; psyykestä, fysiikasta ja tekniikasta, joita pyritään harjoittelun kautta vahvistamaan.

Defendo on erityisesti turvallisuusalan työntekijöiden ja viranomaisten suosiossa, eikä ihme, sillä laji on yksinkertainen, toimiva ja helppo oppia. Tekniikat toimivat itsepuolustuksen ydintarkoituksessa – vaikeissa tilanteissa, jotka tulevat yllättäen. Laji sisältää paljon stressin alla toiminnan harjoittelua, joka opettaa mielen hallintaa sekä vahvistaa henkisiä ominaisuuksia.

Defendon harjoitteita tehdään nopeasti ja voimalla, käyttämällä harjoituksissa paljon kamppailua ja kontaktia. Defendo perustuu siihen, että siinä käytettävillä tekniikoilla aloittelijakin pystyy treenaamaan melko nopeasti ”täysillä”. Harjoitukset pidetään mielekkäinä monipuolisilla harjoitteilla, jotka kaikki perustuvat tosielämässä havaittuihin uhkatilanteisiin. Harjoituksissa käytetään vain pelkistettyjä ja yksinkertaistettuja ratkaisuja, joita treenataan elävillä harjoitteilla ja kontaktilla. Lajissa harjoitellaan tärkeitä perustekniikoita todella sen sijaan, että jatkuvasti opeteltaisiin jotain uutta. Lisäksi perustekniikat toistuvat edistyneemmissä tekniikoissa osina niitä tai jopa lähes identtisinä, mikä helpottaa oppimisprosessia.

Tehokasta ja toimivaa itsepuolustusjärjestelmää on etsitty siitä jo siitä asti, kun ihmisellä on ollut tarve puolustautua häneen kohdistuvaa vaaraa tai hyökkäystä vastaan. Niin idän kuin lännenkin suunnalla on kehitetty tuhansia vuosia erilaisia lajeja ja järjestelmiä itsepuolustukseen. Monet niistä sisältävät paljon erilaisia tekniikoita, joita sovelletaan eri tavoin riippuen hyökkäyksestä. Useat lajit korostavat myös, että vuosikymmenien sitkeällä harjoittelulla pääsee lajissa mestariksi, kuitenkaan nykyajan ihmisen ajankäyttö harvemmin mahdollistaa vuosien harjoittelun. Lisäksi uhkatilanteet ja niihin liittyvät aseet ovat muuttuneet, osa nykypäivän itsepuolustustilanteista on ennakoitavissa ja uhkatilanteisiin joutumista voi oppia välttämään.

 

Itsepuolustustilanteessa ei ole voittajia tai häviäjiä, vain selviytyjiä.
Maailma on täynnä itsepuolustuslajeja, joita väitetään tehokkaiksi. Valtaosassa näiden lajien liikkeiden näyttävyys ja tekniikoiden lukumäärä tuhoaa ko. lajin uskottavuuden kriisitilanteessa. Osa lajeista mainostaa itseään tekniikoiden lukumäärän perusteella tehokkaiksi ja toimiviksi systeemeiksi itsepuolustuksessa. Jokainen ihminen, joka on kokenut vapaa-ajallaan tai työtilanteessa uhkaavia tilanteita tietää, että järki ja suunnitelmallisuus katoavat paineen alla, ja laajasta tekniikkakirjosta tai sen näyttävästä hallinnasta ei tällöin ole apua.
Jyrki Saario on yhdistänyt maailmalta lähes neljän vuosikymmenen ajan keräämänsä tiedon ja luonnut sen pohjalta järjestelmän, joka sai nimen Scandinavian Defendo. Järjestelmä on kehitetty erityisesti itsepuolustustaitoja työssään tarvitseville, mutta se soveltuu myös muille itsepuolustuksesta ja itsensä kehittämisestä kiinnostuneille. Scandinavian Defendolla on juurensa William Fairbairn:in Defend-u -järjestelmässä, joka alun perin kehitettiin poliiseille ja myöhemmin mukautettiin sotilaskäyttöön. Scandinavian Defendon tavoitteena on kouluttaa ja vahvistaa harjoittelijoita selviytymään itsepuolustustilanteista, jotka sisältävät verbaalista ja fyysistä uhkaa, riippumatta sukupuolesta tai ruumiinrakenteesta. Itsepuolustuksessa tavoitteena ei ole kamppailun voittaminen, vaan tilanteesta selviytyminen. On harhaanjohtavaa väittää, että äkillisestä väkivaltaisesta hyökkäyksestä voi selvitä ilman vammoja. Merkittävää onkin, selviääkö mustelmilla vai vaativatko vammat sairaalahoitoa. Defendossa ei kikkailla, vaan haetaan toistoja toistojen perään, sekä muokataan harjoitusten vaatimustasoa. Lajin perusteet ja auttavan itsepuolustustaidon saavuttaa Defendossa noin kolmessa kuukaudessa. Lajin perustaja Jyrki Saario toimii Scandinavian Defendon koulutuspäällikkönä ja vastaa sekä ohjaajien koulutuksesta että heidän jatkokoulutuksistaan.

 

DSCF5460
Ennakointia ja rauhoittelua

Defendossa korostetaan konfliktin välttämistä, ennakoivaa tilanteen tai väkivaltaisen henkilön rauhoittelua. Jos rauhoittelussa ja ennakoivassa toiminnassa on myöhästytty, käytetään yksinkertaista ja luonnollista kilpitorjuntaa esimerkiksi lyöntihyökkäyksen pysäyttämiseen. Yleensä tappelun aloittaneet eivät juokse perässä, jos huomaavat että toinen osapuoli vetäytyy tilanteesta. Yksi Defendon tavoitteista on irtautua väkivaltatilanteesta kun se on itselle turvallista, ja välttämään painimaan jäämistä. Aggressiivisen henkilön kohtaamista ja tämän rauhoittamista harjoitellaan paljon eri tilanteissa. Koska sanattoman viestinnän merkitys korostuu stressin alla, Defendon opetusohjelmaan kuuluu myös sanattoman viestinnän tulkitseminen. Tähän kuuluvat mm. vartalon asennon tulkitseminen, eleet ja kasvojen ilmeet, ja arvioidaankin, että sanattoman viestinnän osuus voi olla jopa 70-90% viestinnästä. Sanattoman viestinnän ymmärtäminen auttaa tulkitsemaan tilanteen kehittymistä, ja mahdollistaa näin ennakoivan toiminnan jo ennen väkivaltaisuuksien alkamista. Myös verbaaliseen viestintään liittyy harjoiteltavia asioita, kuten selkeä ja rauhallinen puhe, jotka saattavat auttaa uhkaavan tilanteen laukaisemisessa. Scandinavian Defendossa opetetaan myös oikeanlaisen katsekontaktin ottamista sekä rauhoittavia eleitä. Etäisyyden hallinta ja riittävän tilan antaminen saattaa myös olla ratkaisevaa. Väkivaltatutkimukset osoittavat että jo joka toisessa katuväkivaltatilanteessa on mukana enemmän kuin yksi hyökkääjä. Tästä syystä Defendossa valmistaudutaan niin sanotulla ”plus yksi” säännöllä, joka tarkoittaa, että vastustajia oletetaan olevan enemmän kuin yksi.

DSCF5401

Yksinkertaista ja toimivaa

Defendon salaisuus on sen yksinkertaisuus. Eri tekniikoiden määrää on karsittu rajusti, ja vain yksinkertaisimmat ja toimivat tekniikat on sisälletty lajiin. Scandinavian Defendo sisältää 65 erilaista tekniikkaa. Muutaman vuoden harjoittelulla oppii kaikki tarvittavat tekniikat, ja niitä säännöllisesti harjoittelemalla ne iskostuvat mieleen – ja toimivat mahdollisessa tositilanteessa. Defendossa toistetaan tiettyä tekniikkaa paljon, koska tekniikat saadaan toimimaan vain saattamalla ne lihasmuistiin. Selkeitä toimintamalleja harjoittelemalla paljon – puhutaan tuhansista toistoista – esimerkiksi 5 000 toistokertaa, saadaan jäämään jälki lihamuistiin. Jos ei ole tehnyt tuhansia ja tuhansia toistoja, tekniikka ei ole jäänyt mieleen, eikä sitä voi äärimmäisessä stresstilanteessa myöskään soveltaa. Tärkeää on tietenkin tehdä oikeita toistoja, siksi ammattitaitoinen ohjaaja on tässä tärkeässä roolissa harrastajan kannalta. Vanha viisaus on, että tekniikoiden soveltaminen voi alkaa vasta kun osaa perusasiat kunnolla, Defendon harjoitusfilosofian mukaan tämä pitää paikkansa. Harrastajalle opetetaan ensi reagointitekniikat, ja vasta tämän jälkeen niin sanotut päätöksentekotekniikat, jotka vaativat paitsi enemmän harjoittelua myös varautumista tilanteeseen.

DSCF5349

Fyysinen harjoittelu vahvasti mukana

Defendoon kuuluu myös hyvin vahvasti fyysinen tekeminen. Väsyneenä vähäinenkin opittu tekniikka hajoaa helpommin, ja tästä syystä harjoittelija totutetaan sietämään fyysisesti erittäin kuormittavia harjoitteita.  Jos tosielämässä törmää väkivaltatilanteeseen, ei voi pitää taukoa, vaan puolustautumista on jaksettava jatkaa siihen asti, kunnes voi itse poistua tilanteesta turvallisesti. Harjoituksissa painotetaan myös, ettei koskaan saa antaa periksi vaikka tuntuisi pahalta. Kehon väsyessä pitää vielä pään toimia. Henkinen harjoittelu opettaa mielen hallintaa, sillä ilman oikeaa henkistä vahvuutta, joutuu helposti altavastaajaksi mahdollisessa konfliktitilanteessa. Harjoituksissa tehdään paljon ns. skenaarioharjoituksia, eli mahdollisimman realistisia harjoitteita, joissa harjoituspari pyrkii näyttelemään mahdollisimman uskottavasti hyökkääjää. Skenaarioharjoituksissa totutaan väkivaltatilanteen kaltaiseen tilanteeseen ja opitaan tarkastelemaan myös omia reaktioita sekä toimintaa paineen alla. Taktinen harjoittelu opettaa käyttämään tekniikoita ja henkistä puolta tilanteen vaatimalla, mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Pahinta, mitä mahdollisessa hyökkäystilanteessa voi tehdä, on jäädä paikalleen tekemättä mitään.

Harjoittelun tarkoitus on lyhentää reaktioaikaa ja torjua mahdollinen hyökkäys, tavoitteena sitoa vastustaja. Kontrolloinnin tarkoitus on ennen kaikkea kontrolloida vastustajan käsiä, ja näin viedään useimpien hyökkääjien tehokkaimmat aseet pois käytöstä – edes hetkeksi, jolloin saadaan itselle lisää aikaa toimia. Lisäksi erilaisten teräaseiden käyttö väkivaltatilanteissa on erittäin yleistä nykyään ja näin ollen käsiä kontrolloimalla, estetään myös tehokkaammin mahdollisten aseiden käyttöä sekä estetään niiden esille ottoa kesken tilanteen. Koska yllättävässä tilanteessa ei välttämättä edes havaita kädessä olevaa veistä ja näin ollen kun koko ajan harjoitellaan kontrolloimaan ja hakemaan käsien kontrollia, harjoitetaan myös näitä tilanteita varten oikeita ja hyviä toimintamalleja. Defendoon kuuluu tyypillisesti myös vastustajan maahanvienti, yleensä päästä, sillä päätä koko muu keho seuraa.

Putkinäköön vaikuttamista

Harjoittelemalla eläviä ja stressin alla suoritettavia harjoitteita, voidaan niillä parantaa mahdollisuuksia toimia oikeassa itsepuolustustilanteessa, muun muassa tottumalla kehon stressireaktioihin. Stressireaktiot ovat hyvin yksilöllisiä ja yllättäviäkin, yhtenä tyypillisenä reaktiona on niin sanottu putkinäkö. Putkinäköä ei voi kokonaan poistaa, mutta se pitää huomioida omassa harjoittelussa ja sisäistää sen tuomat rajoitteet. Omalla toiminnalla voi vähentää sen vaikutusta, esimerkiksi oikeanlaisella liikkumisella ja ympäristön havainnoilla on merkitystä. Lahjakas ja hyvän pelisilmän omaava henkilö kykenee uhkatilanteessa tekemään valintoja ja päätöksiä, kun vähemmän harjoitellut ja mahdollisesti pelokas tai humaltunut henkilö tekee sen mitä on eniten harjoitellut.

DSCF5396

Kolmio perustana

Scandinavian Defendossa puhutaan paljon kolmioista. Lajin perusteet tiivistetään kolmeen kulmakiveen; joita ovat oikea tekniikka, riittävä fysiikka ja tasapainoinen psyyke. Kaikkia kolmea peruskiveä tulee harjoitella tasapuolisesti. Kolmio on otettu myös Defendo-liiton tunnukseksi. Lajin kulmakivet saadaan mukaan harjoitteluun siten, että harjoitteet ovat riittävän fyysisiä ja tukevat toinen toisiaan. ”Niin taistelet, kuin harjoittelet” on myös yksi perinteisistä sanonnoista, johon Defendo-harjoittelussa uskotaan.. Tekniikat ovat yksinkertaisia ja useat niistä perustuvat luonnollisiin kehon reaktioihin. Esimerkiksi torjunnoissa käytetään luonnollista ”säpsähdysreaktiota” hyväksi, jossa lähes kaikki ihmiset nostavat automaattisesti kädet ylös pään suojaksi. Kilpitorjunta ja ns. A-torjunta ovat paitsi perustorjuntoja, niitä voi käyttää myös hyökkäämiseen.  Defendon harjoittelu on hyvin samankaltaista kuin esimerkiksi potkunyrkkeilyssä – tekniikan opettelu, tekeminen välineisiin, ja sparraus  (eri variaatioineen).  Pääosa harjoittelusta pyritään toteuttamaan minimisuojilla, jotta totutaan kontaktiin sekä toimitaan myös sellaisessa varustuksessa missä pääosin normaalistikin ollaan. Elävimmissä harjoitteissa käytetään tietenkin suojavarusteita siinä määrin kun se on järkevää, jotta saavutetaan hyvä tasapaino realistisuuden ja harjoitusturvallisuuden välillä.
Urheilukamppailupohjalta harjoitteluun pääsee nopeasti sisälle, sillä lajissa on mm. tuttuja näkökohtia urheilupuolelta, tosin pienin lisäyksin. Mukaan on otettu esimerkiksi ns. likaiset temput. Yhtäläisyyksiä löytyy nyrkkeilyyn (lyönnit ja kilpisuojaus), thai- tai potkunyrkkeilyyn (potkut), vapaaotteluun ja bjj:in (pystypaini ja maassa kamppailu). Näiden lisäksi opitaan myös puolustautumaan aseita vastaan sekä toimimaan useaa vastustajaa vastaan.

DSCF5337

Ensin pitää oppia liikkumaan

Scandinavian Defendon filosofia on, että ensin on opittava liikkumaan ja hyökkäämään, ennen kuin voi puolustautua. Aluksi harjoitellaan paljon lyömistä ja potkimista. Seuraavaksi harjoitellaan pystypainia eli clinchiä, sillä väkivaltatilanteet menevät usein lähinuhjaamiseksi. Clinchin etuna on, että siinä tehokkaasti lyöminen on vaikeaa, joten maallikkotappelijat saa pienelläkin harjoittelulla yleensä yllätettyä clinchissä, joutumatta kuitenkaan itse vaaraan. Muita Defendossa harjoiteltavia asioita ovat mm. vapautumiset otteista, toiminta hyökkäyksissä sivulta ja takaa, maassa kamppailu
sekä puolustautuminen erilaisia aseita, esimerkiksi keppiä, puukkoa tai pistoolia vastaan. Maassa kamppailussa painotetaan maahan joutumisen välttämistä sekä sieltä nopeasti ja tehokkaasti ylös pääsemistä jos sinne on jouduttu, koska itsepuolustuksellisesti maahan meneminen tai sinne joutuminen on aina huonompi vaihtoehto kuin tilanteen hoitaminen pystyssä. Monesti tilanne voi päätyä maahan, joten siellä toimintaa pitää kuitenkin myös harjoitella. Joskus on väitetty, että yhdeksänkymmentä prosenttia kamppailuista päätyy jossain vaiheessa maahan. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää se, että lähes sataprosenttisesti kaikki tilanteet alkavat aina pystystä ja omalla toiminnalla on paljon vaikutusta siihen päätyvätkö ne maahan eli miten harjoitellaan ja millaisia toimintamalleja.

Potkuja on perinteisiä lajeja huomattavasti vähemmän, koska ne vaativat enemmän tilaa. Itsepuolustustilanteessa tilankäyttö on usein rajattu, ja alustakin voi olla epätasainen tai liukas. Usein etäisyydetkin tekevät potkaisemisen hankalaksi, tai ehditään ehkä tekemään yksi potku, jonka pitäisi pystyä pysäyttämään hyökkääjä. Polkaisupotku on tehokas ja helppo käyttää läheltäkin ja tapoja on useampi, myös kohteena voi olla eri paikkoja. Polvipotkua hyödynnetään myös paljon.
Nyrkkisääntönä lajissa onkin, että potkut suoritetaan lähes aina korkeintaan vartalon korkeudelle,
useimmiten lantion alapuolelle, lähinnä nivusiin ja jalkoihin. Defendossa lyönnit suunnataan päähän. Perustekniikoihin kuuluvat mm. whiplash eli ”pumppulyönti”, ja nyppäys eli käsiveto. Nyppäys on yksi pystypainitekniikka, jossa vastustajan kädestä vetämällä päästään edestä vastustajan selkään tai sivuun, joka onkin tärkeimpiä Defendon pystypainin tavoitteita.

Pystypaini opettaa kontrollointia

Pystypainia on harjoituksissa melko paljon. Pystypainissa oma aktiivisuus on tärkeää, ja korostuu aina mitä enemmän voimasuhteet ovat itseä vastaan. Faktaa on, että pienempi ei vie isompaa pystypainissa, mutta pienempi voi kehittää osaamistaan varsinkin näiden likaisten temppujen saralla. Niin sanotulle elävälle puolelle ei saa jäädä painimaan yhtään pidemmäksi aikaa kun on pakko. Vastustajan lähelle pääsemisessä, eli ns. sisälle menossa, tarkoituksena on myös se, että sitä vastapuoli ei välttämättä odota, vaan hyökätessään odottaa uhrin vetäytyvän. Jokainen tietää kummalla on helpompaa – eteenpäin menevällä hyökkääjällä vai taaksepäin peruuttavalla, jonka pitäisi joko suojata tai lyödä vastaan. Esimerkiksi vastaan syöksyminen kilpitorjunnalla on jo hyvä hyökkäys itsessään.

Pystypainia treenataan myös pää- ja hammassuojien kanssa, sekä vapaaotteluhanskoilla. Painin lisäksi sparrataan paljon sekä nyrkkeilyhanskoilla että vapaaotteluhanskoilla. Joitakin harjoitteita tehdään siten, että suorittajalla ei ole suojavarusteita, mutta kohdehenkilöllä on esimerkiksi pleksillinen pääsuoja tai moottoripyöräkypärä. Tekniikoita harjoitellaan siten, että hyökkääjä ei anna puolustautujan suorittaa tekniikoita ilmaiseksi, vaan vastustaa, mutta harjoittelufilosofiaan kuuluu myös, että tekniikoita harjoitellaan ensin ilman vastustusta, sitten kevyellä vastustuksella ja sen jälkeen vapaasti vastustavaa henkilöä vastaan.

Fyysisen itsepuolustuksen tärkeimpänä tekijänä on kyky hyökätä vastustajan haavoittuviin paikkoihin, joita defendossa harjoitellaan paljon. Esimerkiksi maahanvientitekniikoita käyttämällä voi puolustaja selvitä tilanteesta nopeasti irti. Myös vastustaja selviää vähemmillä vammoilla. Tällöin omat mahdollisuudet selvitä asian mahdollisesti jälkiseurauksista juridisesti ovat paremmat. Suomen laki ja sen asetukset tulevat Scandinavian Defendon harrastajille myös tutuksi.
Scandinavian Defendo sopii hyvin henkilölle, joka haluaa harjoitella realistista itsepuolustusta. Valtaosa harjoittelijoista on toistaiseksi niitä, ketkä joutuvat työssään kohtaamaan erilaista väkivaltaa tai uhkatilanteita. Tästä syystä Defendo sopii myös erinomaisesti työkaluksi vartijoille, hoitohenkilökunnalle, järjestyksenvalvojille ja poliiseille. Mutta yhtälailla se sopii tavallisille, itsepuolustuksesta kiinnostuneille harrastajille. Naiset ovat harvinainen näky defendon puolella, mutta ne naiset jotka lajin ovat löytäneet harjoittelevat sitä raudanlujalla otteella. Paini kuuluu olennaisena osana lajin perusteisiin, joka saattaa naisia mietityttää, mutta naisnäkökulmasta katsottuna clinch-harjoitteet toimivat paitsi lajin tekniikkana myös erinomaisena kuntoharjoitteena.
Lajin yksi ominaispiirre onkin sen fyysisyys eli laji soveltuu erittäin hyvin myös
vain kuntoilumuodoksi, jos jotain syystä lajin itsepuolustuksellinen puoli ei ole se tärkein
kriteeri harrastamiselle. Fyysinen ja kontaktipitoinen harjoittelu on myös vetänyt lajin pariin
harrastajaksi useita pitkän linjan kamppailu-urheilijoita, jotka kokevat defendon harjoittelu-
filosofian itselleen hyvin tutuksi ja mieluisaksi em. syiden takia. Järjestelmä on erinomainen valinta ihmiselle, jonka tavoite on oppia tehokasta itsepuolustusta nopeasti.

Scandinavian Defendosta on kehitetty myös versiot Turvallisuus-, sotilas-, sosiaali- ja terveys-, sekä opetusalalle. Defendo Blue – turvallisuusalan Defendo, keskittyy kohdehenkilön kontrollointiin; Defendo Green – sotilas-defendo, on taas tarkoitettu korkean aseellisen uhkan riskin ympäristössä toimiville; Defendo White – hoito- ja opetusalan Defendo korostaa hoito- ja opetustyöhön liittyviä erityispiirteitä, kuten toimintaa väkivalta- ja uhkatilanteissa lasten, sairaiden ja vanhusten parissa, korostaen erityisesti alalle kuuluvaa mahdollisimman väkivallatonta lähestymistä häiriötilanteihin.

Petteri Kantola

Defendo Alliance

image

by -
0 4210

Kirjoittaja: Defendo Alliance/ Antti Nurmi

 

Opetamme itsepuolustuksen tekniikoita yleisimpiä naisiin kohdistuvia uhkia vastaan. Itsepuolustustekniikat perustuvat Defendo-nimisen itsepuolustusmenetelmän tekiinkoihin. Defendo on menetelmä, jossa pääpaino on tehokkaalla itsepuolustuksella. Tekniikat on mahdollista oppia nopeasti ja niiden toimintavarmuus on mahdollisimman korkea. Ohjaajana tekniikkakoulussa toimii lajin kansainvälinen kouluttaja Antti Nurmi (4. Dan mustavyö). Antti on kouluttanut lukemattoman määrän eri alojen henkilöitä, siviileistä aina turvallisuusalan ammattilaisiin ja ammattisotilaisiin asti.

 

Puolustaudu kuristusta vastaan

Synkkien tilastojen valossa väkivalta yleistyy jatkuvasti. Synkkiä tilastot ovat siksi, että yhä useammin uhrina on nainen. Vielä mustemmalta näyttää se, että väkivaltaa kohdistuu sivullisiin tai sattumalta valittuihin ”kohteisiin”, mutta myös tarkkaan valittuihin sopiviin ”uhreihin”. Uhkaavat tilanteet olisi mahdollista välttää valppaudella. Harmillista on kuitenkin se, että erityisesti moni nainen ei keskity itsepuolustukseen. Erityisesti henkeä uhkaavissa tilanteissa toiminta-aikaa ei ole. Reagoinnin pitää olla tällöin nopeaa. Perus tiedoilla pääsee hyvin pitkälle; kyseessä saattaakin olla melko halpa henkivakuutus, kun kadulle putoavien veripisaroiden sijaan malttaa harjoitussalin matolle valuttaa muutaman hikipisaran.

Kuristuksen anatomiaa

Tämänkertaisessa itsepuolustustekniikassa puolustaudutaan kuristavaa hyökkääjää vastaan. Kuristus voi tapahtua edestä, takaa tai sivuilta. Tapoja kuristaa on niin ikään useita. Perus periaate kuristuksen vaarallisuudessa liittyy siihen, että hapenkulku aivoihin estyy, ja seurauksena on tajuttomuus. Kuristus voi kohdistua kaulan alueen verisuoniin, mutta myös suoraan henkitorveen. Kummassakin tapauksessa tilanne saattaa päätyä uhrin kannalta joko huonosti, tai erittäin huonosti. Tiedottomassa tilassa olevalle henkilölle tehtävä väkivalta  tai muut teot tapahtuvat hyökkääjän kannalta ilman vastarintaa. Toinen ongelma on kuristuksessa välittömästä tapahtuva vammautuminen silloin, kun kurkun alueelle kohdistuva hyökkäys rikkoo kaulan alueen anatomisesti herkkiä rakenteita. Pahimmillaan seurauksena voi olla kuolema. Mikäli kuristaja tietää, mitä tekee, menee häneltä uhrinsa tajuttomaksi saattamiseen vai muutama sekunti. Aikaa vastatoimiin on todella vähän ja ennen muuta kokeiltavia vaihtoehtoja on yleensä vain yksi – se kaikista toimivin. Kuristukseen puolustautuvan pitää toimia nopeasti, mutta ehdottoman päättäväisesti ja riittävään kovaa. Puolustautuminen edellyttää riittävää määrää harjoittelua, joten pureudutaan heti asiaan.

 

Puolustautuminen kuristukseen suoraan edestä

Ensimmäinen vaihtoehto puolustautumiseen on juokseminen karkuun. Mikäli hyökkäys tapahtuu yllätyksenä, eikä karkuun juoksu ole mahdollista, olet lähtökohtaisesti alakynnessä.

Suoraan edestä kohdistuvaa kuristusta vastaan puolustautuminen alkaa sillä, että tunnet kuristajan kädet kaulallasi. Tavallinen reaktio on se, että tartut kiinni kuristaviin käsiin ja haluat saada ne pois kurkultasi. Oleellista on kuitenkin se, ettet työnnä niitä pois vaan pyrit vetämään niitä ikään kuin kaulaasi vapauttaen ulospäin ja ala viistoon. Selän lihasten voima ja nopea liike tuo pien raon kuristuksen ja kaulasi väliin. Tarkoitus ei ole saada kuristusta irti, mutta näin toimien ylläpidät toimintakykyäsi ja kevennät hyökkääjän otetta.

 

2910281

 

 

Yhä kuristajan käsiä kaulaltasi irti vetäen, kierrä ylävartaloasi vasemmalle ja oikealle nopein ”riuhtovin” liikkein. Ole kuitenkin määrätietoinen. Liikkeiden pitää olla vahvoja, ei rimpuilevia. Näin tehden kuristava ote aukeaa. Kaikki edellä kuvattu tapahtuu nopeasti. Hyökkääjän käsiä ei ole tarkoitus pitää bodarimaisin voimin irti jännitettyinä, vaan vain sekunnin murto-osan ajan auki vedettyinä ja ylävartalon kierroin irti riuhtaistuina.

 

2910284

 

2910286
2910287

 

Potkaise hyökkääjää kohti jalkoja välittömästi ja voimakkaasti. Tähtää lähemmän jalan polveen polkaisupotkulla (jalkapohjallasi tai kengän kantaosalla), jolloin tuotat hänelle välitöntä kipua, ja saatat pysäyttää jatkohyökkäysten halun ja mahdollisuuden. Vaihtoehtona on niin sanottu jalkapallopotku hyökkääjän nivusiin.

2910290

 

 

Kun olet vapautunut kuristuksesta ja tehnyt vastahyökkäyksesi, ota etäisyyttä ja seuraa ympäristöä. Juokse karkuun ja soita poliisille välittömästi, kun olet turvallisen etäisyyden päässä.



2910291

 

 

Itsepuolustuksessa on tärkeää muistaa se, että pienikin hyökkäys voi muuttua hengen vaaralliseksi. Siksi hyökkääjää on itsepuolustuksen sallimissa rajoissa satutettava. Vaikka puhe on paras keino puolustautua, siitä ei aina ole apua. Lukuisat tapaukset esimerkiksi naisten raiskauksista ovat johtuneet siitä, että nainen on luopunut halusta kamppailla vastaan ja ollut kyvytön satuttamaan hyökkääjää. Aseta oma ja läheistesi turvallisuus etusijalle, sillä jokaisella on oikeus puolustautua!

 

 

3 DVD:n boxin löydät alla olevasta linkistä:

http://www.spartan.fi/fi/108-vaatteet-varusteet




Tutustu lisää Defendoon:
www.defendo.fi
www.defendoalliance.com

 

PÄIVÄN TÄRPIT

0 4123
Voimaharjoittelu ei ole pelkästään voimailulajeihin erikoistuneiden tai siinä kilpailevien henkilöiden harjoitusmuoto. Voimaharjoittelulla voidaan tarkoittaa hyvin monenlaista harjoittelua. Moni mieltää voimaharjoittelun raskaina kyykkyinä, maastavetoina, tempauksina...