Kamppailutreeni

Viime viikonloppuna pääsin jälleen Turkuun Spartanin PT-koulutukseen ja olipa lystiä! Osa viikonlopuista on jäänyt minulta kisojen vuoksi väliin, ja osa vielä jääkin välistä, mutta korvailen poissaolojani niin, että saan koulutukseen vaadittavat opinnot suoritettua.

Sen lisäksi, että Spartanin PT-koulutus on sisällöllisesti timanttista settiä, parasta on silti se, että pystyn kouluttautumaan kilpaurheilun ehdoilla. Tästä joustamisesta – ja koko koulutuksesta – jo nyt super iso KIITOS Spartan Gear ja Antti Nurmi!

dav

IMG_20170423_065135

Tämä viikonloppu piti sisällään mm. kehonpainoharjoittelua, kahvakuulatekniikoiden kertausta ja harjoittelua ulkona, pariharjoittelua, tekniikoiden opettamista ja opettamisen opettelemista sekä teoriaa mm. siitä millainen on hyvä valmentaja.

received_10213525227823969

received_10213525228023974

 

Itselleni uutta oli etenkin kahvakuulilla harjoittelu ulkona, koska sitä en ole ikinä tehnyt. Harjoittelumuotona se oli todella hauska ja tehokas! Kivaa vaihtelua sisällä puurtamiselle. Etenkin heittotekniikat ja slämmit sopivat hyvin kamppailijan oheisharjoitteluun. Lisäksi pariharjoitteet ulkona olivat kiva muistutus siitä, miten hauskaa ja tehokasta treeni kaverin kanssa voi olla – eikä tarvita kahvakuulia tai kuntosalilaitteita!

 

received_10213525228263980

18033289_10213524092715592_2804848742628082128_n

17952607_10213524090995549_6473246763456531591_n

Meille sattui ulkoharjoittelun ajaksi hyvin vaihteleva keväinen sää.. ensin satoi kaatamalla, välillä paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta ja lopuksi satoi rakeita. Suomen kevät.

received_10213525227863970

18033441_10213524095995674_3800284536283225802_n

18056630_10213524095675666_6693247872329673585_n

received_10213525229224004

Oma harjoitteluni on aina sisältänyt paljon toiminnallista harjoittelua ja varsinkin kehonpainotreeniä, koska se kuuluu hyvin tiiviisti kamppailu-urheiluun. En ole sitä paitsi koskaan tykännyt kuntosalilaitteissa nyhväämisestä. Koko kropan pistäminen likoon on aina ollut paljon siistimpää ja siitä saa kiksit ihan eri tavalla. Ehkä siksi rakkaus kamppailu-urheiluunkin aikanaan syttyi niin voimakkaasti. Myös potkunyrkkeilyssä parasta on omilla äärirajoilla oleminen.

IMG_2194
Kuva: Ossi Halme 2013.

Punnerrukset, hypyt, vatsalihasliikkeet, kuntopiirit, viivajuoksut ja monet pariharjoitteet ovat hyvinkin tuttuja. Ymmärrys toiminnallisen harjoittelun laajuudesta on kuitenkin kasvanut PT-koulutuksen aikana. Liikkeitä, harjoitteita ja niiden variaatioita on tuhansia ja tuhansia! Koulutuksen myötä olen oppinut tapoja liikuttaa kehoani monipuolisemmin, ja siten kehittää fyysistä kuntoani myös monipuolisemmin. Ei riitä, että on kovassa kunnossa. Kropan täytyy myös toimia mahdollisimman optimaalisesti ja kivuttomasti.

dav

dav

Uskon, että jokainen voi löytää toiminnallisen harjoittelun parista itselleen mieluisen tavan liikkua. Oli se sitten kehonpainoharjoittelua, kuntopalloharjoittelua, liikkuvuustreeniä, kahvakuulatekniikkaa, levypainoharjoittelua, pariharjoittelua ulkona tai vaikkapa porrastreeniä. Tapoja ja mahdollisuuksia on yhtä paljon kuin on tekijöitä. Toiminnallisen harjoittelun hienous on myös se, että sen voi aloittaa millaisella taustalla tahansa.

Olitpa sitten aivan aloitteleva liikkuja tai kokenut kilpaurheilija, sinulle löytyy sopivia liikkeitä ja harjoittelumuotoja. Liikkuminen on mahdollista aloittaa hyvin helpoilla liikkeillä, jopa ihan ilman varustehankintoja kehonpainolla tai parin kanssa. Voit pitää toiminnallista treeniä oheisharjoitteluna päälajillesi, kuten itse teen, tai toiminnallinen harjoittelu voi olla ”päälajisi”.

Tärkeintä on löytää sinulle sopivin tapa liikkua. Ja kun se löytyy, liikkuminen on huippusiistiä! Potkunyrkkeilyn lisäksi mikään muu liikkumismuoto ei ole motivoinut ja haastanut minua yhtä innostavalla tavalla kuin toiminnallinen harjoittelu. En todellakaan osaa kaikkea, mutta juuri se tekee harjoittelusta mielekästä ja saan nauraa itselleni. Silloin liikkuminen on hauskaa! Kilpaurheilu ei aina ole hauskaa eikä sen sitä ehkä kuulukaan aina olla, mutta oheistreenin ei tarvitse olla otsa rutussa pakottamista, vaan se voi olla kivaa ja silti todella tehokasta.

Liikkumisen ilo on niin hieno tunne, että toivoisin jokaisen ihmisen löytävän sen. Omalla tavallaan ja tahdillaan, mutta se tunne pitäisi jokaisen kokea. Keskustelin juurikin tästä asiasta yhden järjettömän inspiroivan ja ihanan tyypin kanssa automatkalla Turusta Vantaalle. Judit Sziva on ”crazy ninja monkey” minun silmissäni ja uskomattoman energinen ihminen. Hän oli hetki aiemmin tehnyt videon ja tekstin blogiinsa juuri tähän liittyen. Suosittelen lämpimästi, että tsekkaat tämän:  https://onemorefighter.wordpress.com/2017/04/16/find-joy-in-movement/.

Olipa tapasi liikkua mikä tahansa, löydä ilo siitä, mitä teet. Älä liiku siksi, että ”on pakko” tai siksi että ”voi syödä pullan”. Liiku siksi, että siitä tulee sinulle hyvä olo.

Minä urheilen siksi, että haluan olla maailman paras. Mutta se on vain yksi syy. Nimittäin jos en nauttisi liikkumisesta, urheilemisesta, itseni likoon pistämisestä, hikoilemisesta ja rajojeni koettelemisesta, en olisi missään nimessä jaksanut treenata viikosta ja vuodesta toiseen. Ahdistun, jos en pääse liikkumaan.

Potkunyrkkeily, kävely, juoksu, tanssi, jalkapallo, jooga, voimistelu, painonnosto, pyöräily, kuntosaliharjoittelu, paini, parkour, nyrkkeily, kehonpainoharjoittelu, hiihto, golf tai uinti – you name it. Mikä tahansa on sinun juttusi, nauti siitä, mitä teet.

dav
Tehtiin koulutusviikonlopun päätteeksi ihan suht kova leuanvetotreeni. Ei leuanvedot sinänsä, mutta ne lapapunnerrussetit siellä välissä – ai että!
dav
Jouduin pidempiin sarjoihin ottamaan ihan vastuskumpparin avuksi, ja silti teki tiukkaa saada sarjat loppuun. Vasta 5 toistosta alaspäin pystyin räpiköimään ilman kumpparia. Oli muuten pikkasen kädet ja selkä tukossa tuon jälkeen!

dav

 

Jos sua kiinnostaa kouluttautua toiminnallisen harjoittelun personal traineriksi, tsekkaa spartan.fi-sivuilta tiedot syksyn koulutuksesta! http://www.spartan.fi/koulutukset/fi/home/125–spartan-gear-toiminnallisen-harjoittelun-personal-trainer-koulutus-2016-tammikuu.html

Spartan Gearilta löytyy myös viikonlopun mittaisia ohjaajakoulutuksia, mikäli aihe kiinnostaa. Todella, todella vahva suositus näistä. Takuulla opit uutta ja innostut!

Hauskaa vappua kaikille! 

Screenshot_2017-04-20-18-40-04

Cami

 

 

 

 

 

 

 

 

by -
0 2659

Nyt viikonloppuna otellaan potkunyrkkeilyn Suomen mestaruuksista Hämeenlinnassa Jukolan koululla. Palasin hieman vuosissa taaksepäin ja valokuvien kautta SM-kisamuistoihin.

Olen otellut aikoinaan ensimmäisen otteluni Lahdessa SM-kisoissa. Muistan vieläkin sen JÄRKYTTÄVÄN jännityksen ennen ottelua. Pasi sanoi jälkeenpäin, että näytin ihan aaveen nähneeltä – naamani oli vitivalkoinen.

 

camilla 005

camilla 006

camilla 040
Epätodellinen fiilis ensimmäisen matsin jälkeen.

camilla 041

Muistan vieläkin, miten erätauolla kerrottiin ottelijoiden tietoja ja oululainen vastustajani oli minua kokeneempi. Mietin paniikissa, että miten ihmeessä voin voittaa. Voitin kuitenkin ihan selkeästi. Näitä ekoja matsejani tuskin on kenelläkään videona tallessa (jos on niin kiinnostaa kyllä!?), mutta varmasti aikamoista räpellystä ja sähläystä oli alusta loppuun. Tunteita oli niin paljon enemmän kuin järkeä. Vieläkin on sama tilanne, vaikka järkeä on ehkä pikkasen tullutkin lisää. Ja valmentajan ohjeita ehtii välillä kuunnellakin.

Ohjeiden toteuttaminen puolestaan..  No, helppoahan tämä olisi, jos Pasi voisi päättää, mitä kehässä teen ja milloin. Veikkaan, että aina välillä Pasi toivoisikin, että voisi estää mua hölmöilemästä otteluissa. :D

camilla 077
Elämäni toiseen otteluun valmistaumassa.

camilla 092

camilla 093
Ihan pikkasen onnellinen tyyppi tässä.
camilla 188
Finaalissa ottelimme Sadun kanssa vastakkain ja Satu voitti. Satu on läheinen ystäväni ja oli todella vaikea asennoitua otteluun.

 

 

camijasatu
Silmät kiinni ja toivotaan parasta? Kehässä Sadun kanssa. Kuva: fightermag.fi

camilla 190

 

mitskut
Naiset LC -60kg SM-kisoissa 2007. Tästä tulee muuten huomenna tasan 10 vuotta. Käsittämätöntä. Kuva: fightermag.fi

 

camilla 270
VKK:n timanttinen tiimi SM-kisoissa Lahdessa 2007.

Seuraavana keväänä 2008 oteltiin SM-kisat Järvenpäässä ja sarjassani oli tuolloin Anne Vuorinen, joka oli menestynyt ottelija, paljon minua kokeneempi. Olen melko varma, ettei kisahallissa ollut itseni lisäksi montaa ihmistä, jotka aidosti uskoivat, että voisin voittaa. Moni varmasti aidosti toivoi sitä, mutta väitän, ettei monikaan voittooni uskonut.

Minä uskoin. Halusin Suomen mestaruutta tuolla hetkellä enemmän kuin mitään muuta.

Voitin Anne Vuorisen semifinaalissa hajaäänituomiolla 2-1 ja etenin finaaliin. Tuomionjulistuksen kuullessani aloin kiljumaan ja pompin ilmaan.

Minua tulivat onnittelemaan sellaiset ihmiset, joita en tuntenut. Sanomalehti Keski-Uusimaassa oli juttu, että ”Mestaritkin kaatuvat” ja kuvatekstissä luki ”Camilla vyöryy”. Nauroimme tuolle Terhin kanssa niin paljon, että muistan tuon varmasti kiikkustuolissakin.

SM_kisat_08_033
Semifinaalissa vastassa Järvenpään Anne Vuorinen.

 

SM_kisat_08_123

SM_kisat_08_131
Finaalissa vastassa Hämeenlinnan Minna Rantanen ja voitto 3-0.

 

IMG_0817
Urani ensimmäinen – ja makein – Suomen mestaruus Järvenpäässä 2008. Naiset FC -60kg.

Katsellessani kuvia näistä ensimmäisistä kisoistani muistan vieläkin elävästi, miten onnellinen olin! Tuon fiiliksen – onnen, helpotuksen ja itsensä voittamisen – takia rakastan potkunyrkkeilyä.

Vuosien varrella tuo ilo kuitenkin hukkui joksikin aikaa, en osaa tarkalleen määritellä ”milloin”, mutta nyt ymmärrän, että niin kävi. Aloin pyrkiä kohti tavoitteitani ja unelmiani hyvin päämäärätietoisesti ja unohdin iloita onnistumisista. Tai oikeastaan, en antanut itselleni lupaa iloita niistä. Enhän vielä ollut riittävän hyvä. En ollut vielä maailman paras.

On aikoja, jolloin mietin pitäisikö lopettaa kilpaileminen, kun kaikki tuntui aina vaan yhtä paskalta, näin suomeksi sanottuna. Tuli onnistumisia ja menestystäkin, mutta kaikki tuntui samalta. Eli ei oikein miltään.

Harjoittelin itseni ylirasitustilaan useammin kuin kerran, koska halusin tehdä enemmän ja kovempaa – ja tein sen valmentajaltani salassa. Tuli vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia, pettymyksiä.

Kuitenkin suhteellisen sisukkaana ihmisenä, ajattelin vain ja ainoastaan unelmiani ja tavoitteitani. Olin päättänyt saavuttaa ne. Se motivoi minua kaikesta huolimatta. Ja rakkaus lajiin. Mistään muusta urheilusta en ole saanut samanlaista fiilistä kuin potkunyrkkeilystä. Ei sitä fiilistä voi oikein selittää, se pitää kokea. Toisiin kolahtaa, toisiin ei. Ei tää missään nimessä ole kaikkien juttu.

Alonen vs. Viksten 2010
SM-kisat 2010 Porissa. Voitto ja SM-kulta tuli 2-1. Kuva: Harri Messo.

SM-kisat 2010 tulivat melko pian ensimmäisen ylirasitustilani toteamisen jälkeen ja olin vielä toipumassa. Halusin kuitenkin osallistua. Fyysisesti ja henkisesti olin tuon kevään todella väsynyt. Opiskelin, tein töitä ja urheilin – nukkunut en juurikaan. Jälkiviisaus on parasta, mutta ehkä siitä unesta ei olisi kannattanut tinkiä?

Vuoden 2011 SM-kisoista ei ole ikuistettuna yhtään kuvaa, ei ainakaan itselläni. En edes muistanut, missä ne pidettiin ja piti luntata passista. Hämeenlinnassa.

Pudotin keväällä painoa otellakseni -56kiloisissa Brasilian World Cupissa heti SM-kisojen jälkeisellä viikolla. Tein painonvedon kaikella tapaa muutenkin väärin, mutta isoimman virheen tein siinä, että kinusin ottelemaan myös SM-kisoihin. Pasihan oli sitä mieltä, että kisat voisi jättää World Cupin ja painonvedon takia väliin.  Voitin yhden matsin 3-0 ja finaalin hävisin 2-1. En muista kovinkaan monesti olleeni yhtä pettynyt itseeni kuin tuolloin olin. Ja minä kuitenkin olen ollut pettynyt itseeni todella raskaastikin.

”Matseista tulee joko voitto tai oppi, pidemmän päälle jälkimmäinen saattaa olla tärkeämpi.” – Eva Wahlström kirjoitti 2014, kun hävisin EM-kisojen semifinaalin 2-1.

Vuosi 2011 on jäänyt urheilu-urallani kokonaisuudessaan vuodeksi, jolloin voittojen sijaan tuli enemmän oppia.

 

 

292504_10150846582981520_739811241_n
SM-kisat 2012. Kahden ottelun jälkeen Suomen mestaruus FC -60kg.

 

IMG_2180
SM-kisat 2013 – siirrytty Low Kick-ottelumuotoon. Voitto 3-0 LK -60kg. Kuva: Ossi Halme.
IMG_2194
Kuva: Ossi Halme. 2013.
IMG_2184
Kuva: Ossi Halme. 2013.
IMG_2196
SM-kisoissa vastassa Suvi Jaatinen Jyväskylästä. Kuva: Ossi Halme. 2013.

Ensimmäisistä kisoistani on kymmenen vuotta. Tarvittiin raskaus ja tauko, että löysin ilon takaisin potkunyrkkeilemiseen. Onneksi löysin.

Tauon aikana ikävä ottelemaan oli aivan järjetön. Ymmärsin tuolloin, että en ole lähimainkaan valmis lopettamaan kisaamista. En alkuunkaan. Tuo ikävä ja palo ottelemaan oli niin voimakas, että menin kehään aivan liian aikaisin, 9 kuukautta synnytyksen jälkeen, eikä kroppani ollut vielä yhtään valmis näin fyysiseen harjoitteluun ja kilpailemiseen.

Ajauduin jälleen ylirasitustilaan yövalvomisten ja liian vähäisen levon vuoksi (luulisi, että ihminen oppii aiemmista virheistään, mutta..). En kuunnellut taaskaan itseäni. Vanhat muistot palasivat mieleen ja mietin onko tän urheilemisen pakko olla tällaista jatkuvaa rämpimistä.

Tein viime vuoden todella paljon duunia mentaalipuolen kanssa, tein paljon mielikuvahrjoittelua ja keskustelin Jukan kanssa. Tein töitä muovatakseni käsityksiäni itsestäni ja kyvyistäni. Se oli ajoittain raskasta – oppia tuntemaan itsensä oikeasti – ja tämä näkyi todella vaihtelevana suorittamisena.

Olin yhtä aikaa itsevarmempi kuin koskaan, ja silti aivan hukassa itseni kanssa.

Ennen EM-kisoja jotkin palaset loksahtivat viimein kohdalleen. Sain onnistumisia treeneissä ja aloin luottamaan lyönteihini ensimmäistä kertaa urallani. EM-finaalissa muistan ajatelleeni, että ”hemmetti, mun lyönnithän uppoo tohon!!” – käsittämättömän huikea tunne.

Arvatkaa mitä?

Urheileminen on taas kivaa. Ilo on palannut. Välillä olen niin onnellinen treenien jälkeen, että onnen kyyneleet tulevat silmiini.

Toki, minulla on edelleen tavoitteita ja haluan kehittyä, mennä kohti unelmiani. Olen edelleen päättäväinen ja teen kovasti töitä. Mutta nyt annan itselleni luvan nauttia onnistumisista matkan varrella. Viimeisen puolen vuoden aikana olen nauttinut treeneistä enemmän kuin vuosiin. Tunnen pitkästä aikaa sen fiiliksen ja sen palon, mikä minulla oli, kun aloitin.

Potkunyrkkeileminen on niin siistiä.

Olen muuttunut ihmisenä ja ottelijana matkan varrella. Tie, jonka olen kulkenut tähän päivään, ei ole ollut helppo. Ilman kaikkea kokemaani en kuitenkaan olisi nyt tässä.

pic20140419163701
SM-kisat 2014 Espoossa. Voitto 3-0.
IMG_3347
Terhi oli kannustamassa SM-kisoissa myös 2014. Me kierrettiin aiemmin leirejä ja kisoja yhdessä tiiviisti. Hyviä muistoja ja tärkeä ystävä.

 

IMG_3906
Urani viides Suomen mestaruus 3-0 voitolla turkulaisesta Kaisa Leinosta.

 

 

 

Urani viides Suomen mestaruus tuli Espoossa keväällä 2014 kahden 3-0 voiton jälkeen. Kyllähän se joka kerta vain hyvälle tuntuu. Näiden 2014 SM-kisojen jälkeen en olekaan Suomen mestaruudesta kamppaillut, koska keväällä 2015 kasvattelin rantapallomahaa ja keväällä 2016 sairastuin ennen kisoja.

Huomenna pääsen siis pitkästä aikaa mittelemään oman sarjani Suomen mestaruudesta! Olisihan tuo titteli hienoa lunastaa takaisin itselle.

Kaikki valmistautumiset on (kerrankin!) mennyt hyvin ja olen pysynyt terveenä. Mentaalivalmennus on auttanut keskittymään omiin vahvuuksiin ja omaan tekemiseen, fiilis on vahva ja päättäväinen, treeneistä on jäänyt hyvä tunne. Kovat kisat on varmasti edessä, mutta en olisi voinut tehdä mitään paremmin.

Pian selviää, mihin se tällä kertaa riittää.

Tulkaahan paikan päälle kannustamaan!

Cami

PS. Kisaviikonlopun tunnelmat voit ottaa etänäkin haltuun: ota seurantaan Instagramista @camillamarjamaki ja tsekkaile MyStoryä – päivitän niin paljon kuin ehdin ja muistan. ;)

 

 

 

 

Viime viikonloppuna se vihdoin alkoi! Nimittäin kauan odotettu Spartanin toiminnallisen harjoittelun personal trainer-koulutus.

dav
Päivä alkoi toiminnallisella harjoittelulla ja kahvakuulatekniikoiden harjoittelulla.

 

Jo ensimmäisen viikonlopun jälkeen minulla on todella vahvasti fiilis, että olen oikeassa paikassa ja oppimassa oikeita asioita. En epäröinyt hetkeäkään, kun Antti viime syksynä kysyi haluanko tulla Turun koulutukseen keväällä. Vastasin heti, että todellakin haluan! Vasta sitten aloin katsomaan kalenteriani ja kerroin miehelleni osallistuvani keväällä monen viikonlopun koulutukseen. Onneksi miehenikin sanoi, että ”totta kai sä menet.”

16473212_10212693182583358_5981225873106277393_n
Aktivoivaa alkulämmittelyä kuntopallon kanssa.

Spartanin kansainvälisestikin arvostettu PT-koulutus on aivan omaa luokkaansa, kouluttajien kokemus ja ammattitaito timanttista. Antti Nurmen, Eveliina Tistelgrenin ja Petri Halosen koulutuksissa olen aiemminkin ollut, ja odotukset ovat korkealla heidän suhteen tämänkin koulutuksen osalta. On myös huippua päästä muiden ammattilaisten oppiin syventämään osaamista.

Spartanin PT-kurssin aikana opimme kahvakuulaharjoittelua, toiminnallista harjoittelua, kehonpaino- ja liikkuvuusharjoittelua, kehonhuoltoa, henkistä valmennusta ja anatomiaa. Lisäksi koulutus pitää sisällään tietoa ravitsemuksesta, viestinnästä ja markkinoinnista, yrittäjyydestä sekä saamme hätäensiapukoulutuksen, joka on mielestäni todella olennainen tällaisella kurssilla.

16473550_10212693180983318_669868164799423204_n

16507975_10212703246434948_190608144550760922_n

Ensimmäinen viikonloppu Turussa alkoi muun muassa kahvakuulatekniikoiden harjoittelulla, ohjaamisen teorialla ja käytännön harjoittelulla sekä kuntopalloharjoitteilla. Lisäksi opin jälleen uusia liikkuvuusharjoitteita ja oheisharjoitteita esimerkiksi kamppailijalle. Olen aiemmin käynyt Spartanin Bodyweight- ja Fighter training- ohjaajakoulutukset, joten moni asia oli minulle ennestään tuttua, mutta mikään ei ollut itsestäänselvää. Olen sitä mieltä, että aina voi oppia tekemään tututkin asiat paremmin.

16427293_10212703242434848_1827545625961041170_n
Nilkan liikkuvuuden testausta pareittain.

 

16426142_10212703242474849_3234168910521933621_n

Tämän kevään aikana on vielä todella paljon opittavaa ja treenattavaa, että pääsen kurssin näyttökokeesta läpi. Viimeisenä koulutusviikonloppuna pidetään näyttökokeet, joilla varmistetaan kurssilaisten teorian ja käytännön osaaminen.

16508973_10212703243994887_2998077733094647670_n

16387164_10212703246034938_3498827136801063650_n
Kyykyn linjauksien hiomista uudelleen ja uudelleen.

 

Erityisesti ohjaamisen ja opettamisen suhteen uskon oppivani paljon uutta koulutuksen myötä. Uskon, että PT-koulutuksen aikana saamani palautteet auttavat minua kehittymään ohjaajana. Tunnistan omat vahvuuteni ja heikkouteni ohjaajana, ja haluan pyrkiä olemaan parempi. En ohjaa tai valmenna säännöllisesti mitään ryhmää tai yksilöasiakkaita, joten minulta puuttuu vielä tietynlainen rutiini ohjaamisesta. Uskon kevään jälkeen olevani parempi myös tällä osa-alueella ja pyysinkin jo, että saan harjoitella ohjaamista myös omalla salillamme lajitreeneissä.

 

16426094_10212693171343077_6706888278296783947_n

16299072_10212693172823114_5433455102460826519_n

En ole koskaan tykännyt kuntosalilaitteista enkä vielä tähän päivään mennessä ole keksinyt, miksi niillä edes pitäisi treenata. Olen toki käyttänyt kuntosalilaitteita, mutta se on aina tuntunut jotenkin yksitoikkoiselta ja hölmöltä. Miksi minun pitäisi istua laitteessa treenaamassa vaikkapa jalkoja, kun voin treenata jalkoja kehonpainolla tai vapailla painoilla?

Olen aina tykännyt touhuta oheisharjoittelut kehonpainolla, kuntopalloilla ja levypainoilla. Ja lajitreeniin meillä kuuluu totta kai paljon kehonpainolla tehtävää voimatreeniä: kyykkyjä, hyppyjä, punnerruksia, keskivartaloharjoitteita. Teen myös paljon oheisharjoittelua ja olen sitä mieltä, että toiminnallinen treeni tukee minua urheilijana huomattavasti paremmin kuin mikään ”kuntosalilaitteissa istuminen”.

Mutta ei toiminnallinen harjoittelu ole vain kamppailijoille tai urheilijoille. Se sopii ihan kaikille! Monipuolinen toiminnallinen harjoittelu kehittää voimaa, tasapainoa, liikkuvuutta, kehonhallintaa, koordinaatiota ja ketteryyttä. Mielestäni nämä ovat sellaisia ominaisuuksia, joita kaikkien pitäisi harjoitella. Olen ohjannut toiminnallista harjoittelua vanhemmilleni, sisaruksilleni ja myös isovanhemmilleni – kaikki hyötyvät siitä! Juuri 13 vuotta täyttänyt kummipoikani pyysi harjoitteluohjelmaa itselleen. Ajattelin heti, että sen pitää olla toiminnallista harjoittelua, joka kehittää monipuolisesti voiman ja aerobisen kunnon lisäksi juuri kehonhallintaa, ketteryyttä ja koordinaatiota.

16427282_10212693166462955_2567510407543269190_n
Turun PT-koulutuksen mahtava porukka!

Kiinnostuitko kenties Spartanin personal trainer-koulutuksesta? Lisää tietoa PT-koulutuksesta, ja muista Spartanin ohjaajakoulutuksista, löydät täältä: http://www.spartan.fi/koulutukset/

Tulen kirjoittelemaan lisää fiiliksiä koulutuksen edetessä, olen tästä todella innoissani!

Aurinkoista päivää!

Cami

Instagram: @camillamarjamaki

Twitter: @CamillaViksten

Facebook: Camilla Marjamäki

Kirjoittaja Ville Rintala / Spartan Gear

IMG_8890_copy

Terve!

Tässä artikkelisarjassa avataan fysiikkavalmentajan näkökulmaa kamppailu-urheiluvalmennukseen, pyörää ei kuitenkaan keksitä uudelleen. Mutta kokemusten, uskomusten ja opiskelun kautta on kehitelty ja edelleen kehittellään Turkulaisita huippukamppailijoista vieläkin kovempia. Metodi ei missään nimessä ole ainut ja oikea mutta ehkäpä suuntaa antava?

Lähetysmistapa saattaa poiketa monesta muusta fysiikkavalmennus metodista mutta missään nimessä niitä ei lytätä vääräksi. Tapamme on lähestyä kamppailijaa kuin huippu-urheilijaa ei pelkästään ajatella kamppailua fysiikkana vaan paljon muita asioita ja varioidaan myös sen suhteen treeniä paljon. Toki treenaaminen on kollektiivisesti rakennettu monesta eri metodista.

Kamppailu-urheilu on urheilumuoto, jossa vanhat kiveenveistetyt suhtautumiset on osoitettu lähestulkoon vääräksi. Vapaaottelijalta vaaditaan ammattipiireissä äärimmäisen kovaa kuntoa, voimaa, räjähtävyyttä sekä mentaalisesti sortumatonta suorituskykyä. Kaikessa pitää olla vähintäänkin hyvä kestiverto ei enää riitä, mikäli huipulle saati mestariksi haluaa.

Ammattilaisvapaaottelussa, näihin kulmakiviin sortuu moni. Varsinkin kotimaassa, äärimmäisen tärkeää lajiharjoittelua pidetään ylivertaisena ja fysiikkaharjoittelusta karsitaan. Kuinka monella on Suomessa rajoitetun budjetin maassa mahdollisuus harjoittaa fysiikkaa ja treenata lajitreeniä samaanaikaan? Säälittävän harvalla, moni kotimainen kamppailija varsinkin ammattilainen tekee suhteutettuna moninkertaisesti kovemman suoritteen jos vertaa esim. Ameriikan ottelijaan. Pitää käydä päivätyössä, pitää hoitaa perhesuhteita on tilanteita että raha on loppu tai paikat rikki mutta ei varaa lääkäriin, tämä on todella yleistä Suomessa mutta valitettava fakta on marginaali laji ja siihen käytettävät valtion tuet / satsaukset jotka ovat säälittäviä verratuna esim. jääkiekkoon joka on Suomessa muovautunut ikoni lajiksemme esim. MM-kilpailujen menestymisen myötä.

Nyt pienen avautumisen jälkeen itse asiaan, mitä se kamppailija sitten treenaisi jos kaikki on väärin, ei ne ole väärin. Toteuttaminen kamppailijan fysiikkaharjoittelussa on eriasia, pitääkö ottelija prässätä fysiikkaharjoittelulla varsinkin kisaanvalmistautumisessa ihan loppuun?

Monesti uskomus että kun ottelu on vaikkapa 3 x 3min niin totuutetaan ottelija tekemään treeniä pidempään kuin 3 minuuttia jotta kroppa tottuu, ei, sen ei tarvitse tottua pidempään suoritteeseen!. Tällä metodilla poltetaan kynttilää molemmilta päistä, äärimmäisen kovat sparritreenit ja vielä kovempi fysiikkatreeni polttaa ottelijaa kuin ottelijaa lopulta liikaa.

Ottelija haluaa onnistua fysiikkaharjoittelussa! Fysiikkaharjoittelulla pitää rakentaa ottelijalle voittamaton olo, oikeanlaisella treenillä ja valmennuksella saadaan ottelijan mentaalipuolta myös treenattua. Mikäli joka kerta vedetään kiertotreeniä reikäpäässä ja aina valmentaja huutaa nopeammin! Kovempaa! Juokse, potki, hypi, heitä! ja jokakerta odotetaan ylisuoritteita ottelija ei tule sillä paremmaksi vaan loppuunpalaneeksi jo ennen ottelua.

Photo 13.1.2017 10.45.08

Tästä syystä fysiikkaharjoittelu tulee painottua selvään jaksotukseen, peruskuntokauteen, voimakauteen, ylimenojaksoon jne. samalla tavalla kuin huippu-urheilijan kausisuunnitelmassa.

Tässä artikkelisarjassa pureudutaan ottelijan perustreenirunkoon joka sisältää 5  artikkelia. Voimaharjoittelu, voimakestävyys, kestävyys, kehonhuolto sekä viimeisenä puhumme palautumisesta.

Photo 18.1.2017 14.27.42

Kamppailijoiden keho on kovassa rääkissä kellon ympäri, palautumisen suhteen kirjoitamme pitkän artikkelin, koska yleisesti koemme että kamppailijat eivät palaudu tarpeeksi suoriteistaan. Koska ravinto sekä nesteytys suhteutettuna treenin määrään on äärettömän huono.

Kirjoittaja

Ville Rintala

TFW Turku -kuntosalin perustaja ja päävalmentaja
Suomen Painonnostoliiton levytanko-ohjaaja sekä level 1. valmentaja
Training for Warriors -sertifioitu valmentaja
Spartan Gear kahvakuula -kouluttaja
Spartan Gear toiminnallisen harjoittelun -kouluttaja
Spartan Gear Bodyweight -kouluttaja
Spartan Gear Personaltrainer -kouluttaja
kuntoilijoiden valmentajana mm. painonpudottajat / voimaharjoittelusta kiinnostuneet
Toimii fysiikkavalmentaja lukuisille juoniori / aikuisiän urheilijoille lajeissa kuten Jääkiekko, jalkapallo, Amerikkalainen jalkapallo, Koripallo, Paini, Vapaa-ottelu + monia muita.

by -
0 489

Tuntuu melkein kuin eiliseltä, kun aloitin tammikuun 2016 alussa taas kisaryhmän treeneissä mukana raskauden jälkeen. Muistan kuinka jouduin soveltamaan treenejä vatsalihasten erkaantuman takia enkä voinut ottaa etupotkuja mukaan sparriin.

Muistan vieläkin, miten turhauttavaa oli, kun näin paikkoja, joihin en ehtiny, ja hyökkäyksiä, joita en ehtinyt torjua. Siitä tuntuu olevan vasta niin vähän aikaa.

Ja silti niin paljon mahtui vuoteen 2016.

dav

Opettelimme kilpaurheilun ja perhe-elämän yhteensovittamista, valvoimme öitä milloin vauvan vatsakipujen, milloin puhkeavien hampaiden vuoksi. Tuntui välillä aikamoiselta tetriksen pelaamiselta, kun järjesteli perhe-elämää, treenejä, lepoa, kaupassa käyntiä ja muita menoja yhteen. Lastenhoitokuvioiden järjestelystä puhumattakaan. Iso kiitos kuuluu läheisillemme (ja tietenkin miehelleni Jonille), että kaikki aina järjestyi.

img_20160515_073410

Palasin pitkän tauon jälkeen ottelemaan, ajauduin ylirasitustilaan, räpiköin läpi karsintamatsin ja sain maajoukkuepaikan, Nordic Openissa jäin ilman ottelua ja EM-kisoissa voitin mestaruuden. Kaudesta jäi helpottunut, mutta ristiriitainen olo.

Samaan aikaan vuoden mittaan lapsemme oppi vaikka mitä: syömään itse, konttaamaan, seisomaan, kävelemään, kiipeilemään, puhumaan ja paljon muuta! Kävimme muskarissa, vauvauinnissa, leikkitreffeillä, puistossa ja ulkoilemassa. Elokuussa pieni aarteemme täytti vuoden.

img-20160814-wa0005Pieni rakkaamme 1 vuotta!

Urheilu-urani raskain vuosi

Paluu raskauden jälkeen kisakehiin ei sujunut yhtään niin kepeästi kuin olin ajatellut. Olin todella hyvässä kunnossa, kun tulin raskaaksi ja urheilin läpi raskauden niin paljon kuin maha (ja lääkärit) salli. Olen yllättynyt, miten kauan on kestänyt rakentaa omaa fysiikkaa takaisin raskautta edeltävälle tasolle (eikä siellä olla ihan vieläkään). Minulle tuli raskauden myötä vatsalihasten erkaantuma, jota kuntoutin 9 kuukautta, ja jatkan vahvistavia harjoituksia edelleen. Toki nyt voin jo suhteellisen hyvin treenata kaikkea muutakin. En myöskään arvannut imetyksen olevan niin kuluttavaa keholle enkä osannut aivan huomioida sitä palautumisessa. En myöskään uskonut imettäväni lastani näin pitkään.

mdeKuva n. 5 kuukautta synnytyksen jälkeen. Erkaantumaa oli vielä selvästi ja jouduin soveltamaan treenejä todella paljon.Omaan kroppaan oli pitkä matka, vaikka ylimääräisiä kiloja oli enää 2-3kg jäljellä.

dav

Sairastelin pitkin kevättä, SM-kisat jäivät väliin ja Unkarin matsi oli aika onneton esitys. Nautin kehässä olemisesta ihan mielettömän paljon, valmistautuminen henkisesti meni todella hyvin ja kehään meneminen tuntui siltä kuin olisin palannut kotiin. Fysiikkani ei ollut vielä läheskään riittävällä tasolla.

Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä kannattanut odottaa, mutta silloin halusin vain otella.

Syy kevään sairasteluihin selvisi, kun urheilulääkärin vastaanotolla tuli puheeksi ylirasitustila. Lepomääräys tuli samaan aikaan, kun sain tiedon karsintamatsista maajoukkueeseen.

Siitä alkoi urani kenties raskain ajanjakso.

20160516_221656Unkarin World Cup 2016.

Kaikella muulla tapaa kesä 2016 oli elämäni paras. Meillä oli pikkumimmin kanssa niin ihanaa! Hämmästeltiin maailmaa, pyöräiltiin, lomailtiin, opeteltiin kävelemään ja nautittiin elämästä. Kävin myös treenaamassa heti, kun alkoi tuntua siltä, että ylirasitustila on selätetty. Tällä kertaa maltoin kuitenkin aloittaa treenit vähitellen ja huomioiden lepopäivät.

img_20160719_121245 davKesä 2016.

Sitten tuli elokuu ja vielä Unkarin otteluakin huonommin meni karsintaottelu Espoossa. Kävi mielessä, että voinko edes lähteä edustamaan Suomea, vaikka voitin matsin. Ottelin niin paskasti. Minulla oli älyttömät paineet päästä maajoukkueeseen. Paineet, jotka tein itse itselleni. Lisäksi ärsytti ihan suunnattomasti, että kyseinen matsi oli tyttäreni syntymäpäivänä. Ehkä se vaikutti omalta osaltaan suoritukseen.

img_20160814_213408Päällimmäinen tunne karsintamatsin jälkeen oli valtava helpotus. Sitten aloin miettiä, olenko sittenkään oikea henkilö edustamaan Suomea. Karsintamatsin ottelulla ei pärjäisi ulkomailla.

Syksy tehtiin sitten tosi kovasti töitä, jotta oltaisiin parempia EM-kisoissa. Maajoukkuepaikka on jo itsessään niin hieno saavutus, että päätin vain tehdä ihan hemmetisti töitä ja yrittää parhaani. Hiottiin etäisyyttä ja liikkumista, rakennettiin fysiikkaa. Pasilla oli kyllä työkalut korjata virheitä ja saada homma taas toimimaan.

img_20161024_150639Pasin kanssa bädejä Sloveniassa. Tossa vaiheessa alkoi olla sellainen fiilis, että nyt on mun vuoro voittaa.

Noin viikko karsintaottelun jälkeen Reinikaisen Jere soitti minulle ja kysyi haluaisinko käydä lyömässä silloin tällöin pistareita hänen kanssaan. Jere oli katsonut mun karsintaottelun ja mietti, että etäisyyttä pitäisi hioa kuntoon ja käsiä saada rennommaksi. Pasi oli sanonut ihan tismalleen samat jutut, ja sanonut, että niihin keskitytään. Jeren puhelun jälkeen muistan istuneeni olohuoneen lattialla hetken aikaa onnesta mykkänä, pikkumimmi rakensi vieressä tornia palikoista. Mietin, että en voi olla täysin toivoton tapaus ja hymyilin.

img_20161021_162038Viimeistelytreenit EM-kisoihin tehtiin Jeren kanssa ja kuulemma hyvin meni, flunssasta huolimatta.

Valmentajalta tuli suostumus ja aloitin pistaritreenit  Jeren kanssa 1-2 kertaa viikossa muiden treenien lisäksi. Ajallisesti nuo treenit olivat korkeintaan puoli tuntia eikä todellakaan mitään kuntotreenejä. Isoin merkitys noilla treeneillä olikin minulle henkisesti. Sain onnistumisia ja paljon henkilökohtaista palautetta niistä. Vahvistin vahvuuksiani ja aloin luottamaan siihen, että osaan. Ensimmäisen kerran ikinä ajattelin kehässä, että minähän voin lyödäkin tota vastustajaa! Että kyllähän mä osaan sitäkin.

fb_img_1477572411366EM-finaaliin.

Kuvittelin joskus, miltä tuntuisi voittaa Euroopan mestaruus. Unelmoin siitä. Se oli yksi suurimpia tavoitteitani urheilussa, ja elämässä ylipäätään.

Olen hävinnyt niin monta kertaa niin niukasti semifinaalissa ja pettynyt. Itkenyt ja sanonut ”lopettavani koko tän paskan”. Kun tavoittelee jotain itselle todella tärkeää, tekee töitä koko ajan ja joka päivä sen eteen, että onnistuu.. pettymys on valtava, kun ei onnistukaan. Tuntuu, että kaikki työ on ollut turhaa.

Mutta ei mikään ole ollut turhaan. Varmasti viime vuoden, ja kaikkien aiempien vuosien, hankaluuksilla ja vastoinkäymisillä on ollut tarkoituksensa. Jos tavoitteiden saavuttaminen kävisi liian helposti, ei se tuntuisi niin hyvältä ja ansaitulta.

Me ollaan tehty tosi kovasti töitä tän eteen, ja onhan matkan varrella tullut hienojakin onnistumisia, vaikka kirkkain mitali on aiemmin jäänyt saavuttamatta. Minä itse olen tehnyt tämän saavutuksen eteen töitä elokuusta 2005 asti. Kyllä, peruskurssin ekoissa treeneissä päätin, että mä haluan mestariksi. Ennen kilpailemistakin treenasin aina ajatellen, että haluan voittaa mestaruuden. Olen elänyt vuodesta 2008 aina arvokisoista seuraaviin. Koko ajan tähtäimessä on ollut se korkein palkintokoroke, koska halusin näyttää itselleni, että jossain asiassa mä olen todella hyvä. En keskinkertainen, vaan oikeasti hyvä.

Tuli varsin pian selväksi, ettei urakka olisi mikään ihan helppo, mutta ei kukaan minulle sellaista luvannutkaan. Ja tuntuihan se todella hyvältä kaikkien näiden vuosien jälkeen voittaa se kirkkain mitali EM-kisoista.

Pääsin EM-finaalilla muuten Urheilugaalan Sykähdyttävin urheiluhetki vuonna 2016-äänestykseen enkä ollut uskoa silmiäni! Kiitos kaikille teille, jotka kävitte minulle antamassa äänenne. Arvostan ääniänne todella paljon, vaikka kymmenen sykähdyttävimmän urheiluhetken joukkoon en päässytkään. Kutsu Urheilugaalaan kuitenkin tuli ja se on hieno kunnia. Myöhemmin tässä kuussa pääsemme mieheni kanssa nauttimaan varmasti hienosta illasta.

fb_img_1478007347766Itkuhan siinä tuli. Heti, kun ottelu päättyi ja tiesin Pasin huutojen perusteella, että voitin. Pasi sanoikin, että taidan itkeä aina – voitan tai häviän.

img_20161030_160035ME TEHTIIN SE!

received_10154655613199812 received_1301940129850431 14915074_1301939769850467_1505770199_nMaamme-laulun kuunteleminen palkintokorokkeella tuntui huikealta.

fb_img_1478007300365 15046228_1315286885182422_1394599415_n Yläkuvassa: Suomen tiimi EM-kisoissa Sloveniassa. Alakuvassa VKK:n ottelijat ja valmentaja.

edited_fb_img_1477838450061EM-kisamatka huipentui tähän kotiinpaluuseen ja ihanaan vastaanottoon. Kiitos kaikille osallisille, tämä muisto säilyy ikuisesti.

Mentaalivalmennuksesta työkaluja omaan tekemiseen

hdrYhteistyö Jukka Katajan kanssa alkoi maaliskuussa.

Joskus on tärkeää kuulla tietyt asiat ulkopuolelta ja koen, että erittäin tärkeässä roolissa tällä kaudella oli yhteistyö mentaalivalmentaja Jukka Katajan kanssa. Oma kompastuskiveni on aina eniten ollut henkinen puoli. Vaikka olen tiennyt valmistautuneeni parhaalla mahdollisella tavalla ja olevani iskussa, jokin pieni ääni on kuiskannut epävarmuutta korvaani. Olen aina lähtenyt voittamaan, mutta pelännyt häviötä. Olen halunnut aina niin kovasti todistaa itselleni, että mä pystyn, ja sitten olen kompastunut juuri siihen.

Arvatkaa, mitä mietin EM-kisoissa tällä kertaa?

Mietin, että ei ole mitään väliä voitanko tai häviänkö, koska tärkein maailmassa – tyttäreni – ei välitä voitanko tai häviänkö. Joten ei minunkaan tarvitse sitä murehtia. Voin vain mennä kehään nauttimaan ja tekemään oman parhaimman suoritukseni. Se oli vapauttavaa.

Jukka on saanut minut uskomaan siihen, että minä osaan. Olen tehnyt paljon töitä ja harjoitellut usean vuoden ajan todella määrätietoisesti. Mentaalivalmennuksesta olen saanut paljon toimintamalleja urheiluun ja elämään. Luotan itseeni enemmän kuin koskaan ennen. Osittain se on varmasti vanhemmuuden ja äitiyden myötä tullutta varmuutta, mutta paljon palasia on loksahtanut kohdilleen myös mentaalivalmennuksessa. Yhteistyö Jukan kanssa jatkuu kaudella 2017.

Totta puhuakseni, mietin ennen matseja myös, että ”Pe***le, näitten kisojen takia joudun olemaan 8 päivää erossa mun lapsesta. Tehdään tälle viikolle ainakin joku tarkoitus eikä helpolla päästetä ketään!”. :D

img_20161102_080319 dav img_20161106_210132Kausi huipentui mitalikahveihin VKK:lla harrastajien, perheen ja ystävien kesken. Upeat muistot jäi tuostakin illasta! Kiitos kaikille!

Loppuvuosi kisojen jälkeen hujahti jopa alkuvuotta nopeammin. Ohjasin leirin Jyväskylässä, pidin kehonpainoharjoittelupäivän VKK:lla, treenasin liiton syysleirillä, valmisteltiin joulua ja yhtäkkiä oli vuoden viimeinen päivä. Muutama Naisten leirikin ohjattiin Annen kanssa vuonna 2016, ja helmikuussa on luvassa 10. Naisten leiri.

edited_1475330228650Naisten leireillä riittää porukkaa!

EM-kisojen jälkeen tuli ensin järjetön motivaatiopiikki treenata seuraavaa kautta varten ja palasin heti treeneihin. Muutaman viikon päästä aloin miettimään, että olisikohan paikallaan pitää vähän taukoa lajista, koska seuraavasta kaudesta tulee pitkä. Pidin joulukuun taukoa lajitreeneistä, mutta treenasin voimaa ja nopeutta TFW Vantaalla. Teki todella hyvää treenata muita juttuja ja huomata kehittyvänsä lyhyessäkin ajassa aika paljon. Ja ikävä lajitreenin pariin on nyt valtava, joten motivaatiota taas riittää. Nyt on todella vahva fiilis lähteä ensi kauteen!

fb_img_1469786056840Kuva kesän treeneistä. Joulukuussa MAVE oli +10kg parempi eli 114kg! Ens vuonna menee enemmän.

sdrYksi viime vuoden tärkeimmistä asioista oli tämän pienen rakkauden syntymä. Minusta tuli täti!

Tänään on vuoden 2017 ensimmäinen päivä. Vuosi 2016 opetti minulle todella paljon omasta itsestäni ja elämästä. Pieni tyttäreni on opettanut minulle kärsivällisyyttä ja muistuttanut jokaikinen päivä sitä, miten nautitaan juuri tästä hetkestä eikä murehdita menneitä eikä tulevia.

Aion tehdä kovasti töitä tavoitteitani kohti, tehdä joka päivä parhaani ja panostaa täysillä. En osaa urheilla enkä elää millään muulla tavalla. Vuosi 2016 opetti minulle kuitenkin sen, että tavoitteiden saavuttamiseen vaaditaan muutakin kuin pelkästään järjettömän kovaa treeniä.

Uskon, että tuleva vuosi tuo mukanaan paljon huikeita juttuja. En istu kotona odottamassa niiden tapahtumista, vaan teen töitä niiden eteen, mutta ilman paineita. Aion edelleen ottaa mallia tyttärestäni ja elää tässä hetkessä, nauttia pienistäkin jutuista.

Tiedättehän miten ihanaa on kuunnella, kun lapsi kikattaa niin, että melkein tikahtuu? Oletteko huomanneet, miten se tarttuu?

Se nauru ja onni nimittäin.

received_10154581136926684Kuva: Tapani Moisala. Minulla oli kunnia olla viime vuonna myös mukana Liiku läpi raskauden-kirjan projektissa. Kannattaa lukaista!

Kiitos Pasille viime vuodesta! Monen vuoden duuni palkittiin vihdoin!

Sydämellinen kiitos Jonille, ja meidän perheille ja ystäville pikkumimmin hoitamisesta, ja arjen pyörittämisen mahdollistamisesta. Apu on ollut korvaamatonta.

Vielä kerran iso kiitos sponsoreille, että olette olleet mukana tukemassa urheilemistani!

Kiitos treenikaverit ja VKK:n porukka!

Valtavan iso kiitos kaikille tuesta tällä kuluneella kaudella ja jokaisella kaudella sitä ennen. Ette uskokaan, miten suuri merkitys kaikilla tsempeillä on ollut.

picsart_01-01-03-23-59 picsart_01-01-03-12-42 picsart_01-01-03-17-29 picsart_01-01-03-39-30 picsart_01-01-03-49-54Kiitos vuosi 2016 ja kaikki te, jotka olitte osallisina siinä. Huikeita juttuja jää viime vuodesta muistoihin. Kaikkia tapahtumia ja ihmisiä on mahdotonta saada kuviin ja teksteihin, mutta tiedätte kyllä keitä olette. Kiitos!

Naurakaa ja iloitkaa, nauttikaa pienistäkin asioista, olkaa rakkaittenne kanssa ja tehkää töitä unelmienne eteen!

Kasapäin onnea ja menestystä juuri Sinulle! Ihanaa uutta vuotta 2017!

Cami

Instagram: @camillamarjamaki

Facebook: urheilijasivu Camilla Marjamäki

Pari viikkoa sitten olin pitkästä aikaa Turussa ja Spartan Gearin koulutusseminaarissa. Sain mukaani hyvän ystäväni Virven eikä tarvinnut todellakaan kovin pitkää myyntipuhetta pitää, että Virve lähti kaveriksi. Seminaarin aiheena oli nimittäin räjähtävän voiman treenaaminen ja tuo räjähtävä voima nyt sattuu olemaan aika tärkeä yksittäinen tekijä potkunyrkkeilijän fysiikassa. Eihän voimasta juurikaan hyötyä ole, jos sitä ei saa matsissa tuotettua nopeasti ja räjähtävästi lyöntiin tai potkuun.

dav

Seminaarin pidettiin TFW Turun tiloissa ja ohjaajana toimi Spartanin Antti Nurmi, jolla on todella pitkä tausta toiminnallisesta harjoittelusta ja kamppailulajeista sekä kouluttamisesta. Olen ollut Antin seminaareissa ja koulutuksissa aiemminkin, ja jälleen kerran oli seminaaripäivä täyttä asiaa. Osa harjoitteista oli itselleni tuttuja lajin parista, osa jo urheilulukiosta valmennuksen treeneistä, mutta myös uusia ideoita ja harjoitteita sain omaan työkalupakkiini. Mikään voimaharjoittelun ammattilainen en ole ja siksi etsinkin lisätietoa ja -koulutusta tälle osa-alueelle.

Tällaisista koulutuspäivistä saa aina uutta näkökulmaa, vaikka olisi treenannut pitkäänkin. Koulutuspäivät saavat usein aikaan sen, että alkaa tarkastella omaa toimintaansa uudessa valossa ja tarkemmin. Tajusin itse esimerkiksi sortuvani siihen, että teen kyllä räjähtävän voiman harjoitteita ja treenejä, jopa ihan oikein ja oikealla ajatuksella. Mutta. Siihen hyvien toistojen ja palautusaikojen päätteeksi teen vielä ”vähän jotain”. Eli treenaan vielä jotain liian kovaa, jolloin hyöty räjähtävän voiman treenaamisesta osittain katoaa.

received_10212182942547676Voima- ja nopeusominaisuudet menevät useissa lajeissa hieman päällekkäin, kuten myös potkunyrkkeilyssä, ja suorituksissa tarvitaan useampaa kuin yhtä ominaisuutta. Tekniikat pyritään toteuttamaan mahdollisimman nopeasti, jotta vastustaja ei ehtisi reagoimaan suoritukseen. Tarvitaan siis räjähtävää nopeutta. Reaktionopeuttakin tarvitaan, että ehtii reagoida vastustajan hyökkäyksiin. Samalla kuitenkin pyritään tekemään vahvoja tekniikoita suurella teholla, koska kyseessä on täyskontaktilaji. Osumasta saa pisteen vain, jos tekniikan takana on riittävä voima. Räjähtävä voimantuotto on siis tärkeää, jotta suorituksiin saadaan mahdollisimman nopeasti tuotettua myös voimaa. Tietenkin kehässä tarvitaan myös paljon taito-ominaisuuksia, henkisistä ominaisuuksista puhumattakaan, mutta en nyt lähde tekemään sen perusteellisempaa lajianalyysiä tässä kohtaa ;)

Räjähtävä nopeus tarkoittaa yksittäistä ja mahdollisimman nopeaa liikusuoristusta. Räjähtävä nopeus on merkittävästi yhteydessä nopeusvoimaan. Räjähtävää nopeutta vaativiksi liikesuorituksiksi määritellään usein mm. lyönnit, potkut, hyppyjen ponnistukset ja erilaiset heitot.

received_10212182942907685Räjähtävä nopeusvoima on sitä, että saadaan tuotettua kehosta mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon voimaa ulos yksittäiseen, räjähtävään suoritukseen.

Kun halutaan kehittää räjähtävää voimantuottoa, toimivat 1-5 toiston sarjat parhaiten. Sarjojen välissä puolestaan on syytä pitää pitkät, 2-5 minuutin, palautumisajat.

Muistan lukeneeni jostain, että maksimi- ja nopeusvoiman yhdistetty harjoittelu olisi tutkitusti kehittävin tapa parantaa nopeusvoimaominaisuuksia pitkällä aikavälillä. En nyt millään saa päähäni, että missä tämä tieto on vastaani tullut, mutta kuulostaa omasta mielestä järkevältä. Mitä paremmat voimatasot ovat, sitä paremmin voi treenata sen voiman ulostuottamista kropasta räjähtävästi, eikö?

received_10212182945347746Seminaari piti sisällään hyviä alkulämmittelyharjoitteita, jotka jo valmistivat kehoa räjähtäviin liikkeisiin. Ennen nopeiden, räjähtävien liikkeiden tekemistä on tärkeää lämmitellä kroppa hyvin, koska kaikki suoritukset on tarkoitus tehdä mahdollisimman nopeasti ja kovaa. Jos kroppa ei ole kunnolla valmis harjoitukseen, tulee herkästi vammoja. Sama pätee toki mihin tahansa treeniin ja huolellisen alkulämmittelyn tulee aina valmistaa juuri kyseessä olevaan harjoitteeseen.

Alkulämmittelyjen ja liikkuvuusharjoitteiden jälkeen tehtiin muutamia keskivartaloa aktivoivia ja vahvistavia harjoituksia pareittain. Helpon näköisiä liikkeitä, mutta paljastavat aika nopeasti, mistä kohtaa kropasta löytyy heikkoja kohtia. Vahva keskivartalo on todella tärkeä eikä vahva keskivartalo tarkoita pelkästään six packiä, vaan ne syvät keskivartalon lihakset pitää olla kunnossa.

received_10212182946187767received_10212182949267844received_10212182948467824received_10212182946947786Helpon näköistä, mutta tärisytti ihan hulluna jo muutaman toiston jälkeen!

Seminaarissa opeteltiin slam ballilla erilaisia paiskauksia maahan ja pitkiä heittoja pareittain. Kuntopallon ja slam ballin heitot eivät olleet itselleni täysin uusia, mutta hämmästyin, miten vaikeita ne on toteuttaa oikealla tekniikalla _ja_ mahdollisimman räjähtävästi. Kyllä tuntui seuraavat pari päivää vatsalihaksissa ja olkapäissä nämä heitot!

received_10212182944667729Itselleni räjähtävän voiman treenissä on vaikeinta malttaa pitää palautusajat tarpeeksi pitkinä. Kovien treenien tekeminen ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia, vaan juuri se palautuminen ja riittävä lepo on ollut vaikeaa aina. Optimaalisen harjoitustuloksen kannalta on kuitenkin tärkeää pitää riittävät palautusajat, että nopeaan voimantuottoon tarvittavat välittömät energialähteet ehditään palauttaa hitaampien energiantuotantomekanismien avulla.

received_10212182943347696

 

 

Antti painotti koulutuksessa sitä, että räjähtävää voimaa treenatessa pitää asennoitua oikein ja kunnolla treeniin. Sellaista treeniä ei voi rallatella vain läpi, vaan jokaiseen suoritukseen pitää pistää kaikki paukut, jotta se oikeasti kehittää sitä, mitä on tarkoitus. Slam ballilla lattiaan mäiskiessä voi esimerkiksi ajatella, että paiskaa pallon lattian läpi.

 

 Seminaarin loppuun treenattiin vielä erilaisia loikkia ja pistettiin jalat kunnolla höykytykseen. Loikat ovat olleet raskauden jälkeen yksi haastavimpia liikkeitä, ja ne olivat haastavia edelleenkin. Tuntuu, että keskivartalo ei vieläkään pysty loikissa räjähtäviin suorituksiin. Maksimaaliset, räjähtävät suoritukset ovat edelleen haastavia. Myös lajitreeneissä esimerkiksi kovat potkusarjat ovat vielä haastavia keskivartalolle.

received_10212182939107590received_10212182937627553

Kuka hyötyy tällaisesta toiminnallisesta harjoittelusta? Minun mielestä ihan kaikki.

Monissa urheilulajeissa tarvitaan räjähtävää nopeusvoimaa, kun tavoite on pärjätä. Jos puhutaan omasta lajistani, potkunyrkkeilystä, tiedän monien maailman huippujen tekevän oheisharjoitteita juuri mm. kuntopalloilla ja loikkimalla.

Mutta eivät pelkästään urheilijat hyödy nopeusvoimaharjoittelusta. Toiminnallinen ja monipuolinen harjoittelu on tärkeää itse kullekin. Monipuolinen harjoittelu kehittää tasapainoa, kehonhallintaa ja koordinaatiota, keskivartalon voimaa ja liikkuvuutta.

received_10212182936147516

Seuraava Räjähtävän voiman seminaari pidetään Turussa 29.1.2017. Jos vähänkään mietit, että pitäiskö osallistua, niin pitää. Todellakin! Saat taatusti monipuolisen ja mielenkiintoisen koulutuspäivän sekä paljon vinkkejä omaan harjoitteluusi.

davKiitos Antti!

Jos sinua puolestaan kiinnostaa syventää toiminnallisen harjoittelun osaamistasi huomattavasti syvemmin, osallistu Spartanin toiminnallisen harjoittelun PT-koulutukseen ensi keväänä joko Turussa tai Oulussa. Minä olen menossa Turun koulutukseen ja odotan sitä todella innolla! Ensi keväästä tulee huikea!

Cami

Instagram: @camillamarjamaki

Facebook: urheilijasivu Camilla Marjamäki

Miten nukut? Montako kertaa yössä heräät syöttämään/rauhoittelemaan lasta? Montako kertaa viikossa treenaat? Millaisilla tehoilla? Montako lepopäivää viikossa on? Maistuuko ruoka? Onko paino pudonnut? Oletko pysynyt terveenä? Tuntuuko siltä, että suorituskyky huononee, vaikka treenaa? Onko samanlaisia oireita ollut aiemmin? Onko treeneihin kiva mennä? Iloitsetko elämän tapahtumista? Miten aloitit treenit raskauden ja synnytyksen jälkeen?

Muun muassa yllä lueteltuihin kysymyksiin sain vastailla kesäkuun alussa urheilulääkärin vastaanotolla. Kysymyksiä oli aika liuta lisääkin, ja tarkentavia kysymyksiä tuli aina vastausteni perusteella. Sain urheilulääkäriltä kesäkuussa (taas) kehotuksen olla treenaamatta, jotta kehoni palautuu ylirasitustilasta.

Todella perusteellisen haastattelun, verikokeiden ja muiden tutkimusten jälkeen ainoa oireitani selittänyt tekijä oli urheilijan ylirasitustila. Kropan (ja mielen) ylikuormitustila, jossa elimistön kuormitukset ovat kovempia kuin sen kyky palautua. Tajusin tämän jo oikeastaan siinä haastattelun edetessä, sillä olen saanut treenikieltoa aiemminkin samasta syystä, eri lääkärin toimesta kylläkin. Oli sellainen ”face palm”-hetki siinä ja mietin miksi en tajunnut sitä itse.

kuva10-2

En ollut (enkä oikeastaan vieläkään ole) nukkunut yhtäkään täyttä yötä lapseni syntymän jälkeen. Ensimmäisen vuoden aikana heräilin 2-10 kertaa yössä syöttämään lastani. En oikeastaan kokenut sitä millään tavalla raskaaksi, sillä syötön jälkeen nukahdimme molemmat heti uudestaan. Useimmiten tunsin nukkuneeni ihan hyvin. Toisaalta: ei se nyt niin hyvin ole, jos 8 tunnin aikana herää 5-10 kertaa. Yöheräämisten lisäksi koko elämäni oli muuttunut lapseni synnyttyä, kaikki oli uutta ja opettelemista. Se arki, johon olin tottunut töiden ja treenien ohella, oli nyt aivan erilaista. Silti automaattisesti vaadin itseltäni samoihin treenimääriin ja treenitehoihin yltämistä joka viikko.

Sairastelin koko kevään flunssaa, poskiontelontulehdusta, keuhkoputkentulehdusta, flunssaa ja taas flunssaa. Jouduin jättämään SM-kisat väliin poskiontelontulehduksen vuoksi ja World Cup-kehään nousin orastavan flunssan kera. Kävimme kisakautta läpi mentaalivalmentajani kanssa ja hän kysyi olenko ylirasittunut. En ollut edes ajatellut sitä mahdollisuutta. Tunsin eläväni elämäni parasta aikaa, nautin lapsen kanssa puuhastelusta kotona, pikkummin kasvua ja kehitystä oli mahtavaa seurata, treeneihin oli kiva mennä ja elämä oli kaiken kaikkiaan todella ihanaa. En ajatellut, että voisin ylirasittua, kun en ollut edes töissä.

davParhautta.

Usein kuvitellaan, että ylirasitustila on pelkästään urheilijoiden juttu. Ei ole. Kuka tahansa voi ajautua ylikuormitustilaan, sillä kuormitusta voi urheilun ja fyysisen rasituksen lisäksi aiheuttaa työ- ja opiskelustressi, raskaat elämäntapahtumat tai kuormittavat ihmissuhteet.

Nykyajan trendi tuntuu olevan, että pitää tehdä ja suorittaa. Työelämässä, koulussa, treenisalilla, harrastuksissa, vapaa-ajalla, ihmissuhteissa – koko ajan ja kaikkea. Viime vuosina on ollut juttua jopa päiväkoti-ikäisten ja koululaisten ylirasitustiloista! Kasvavassa iässä olevilla lapsilla on päiväkodin/koulun lisäksi niin paljon harrastuksia, että palautumiseen ja nukkumiseen ei jää riittävästi aikaa.

Yhtenä yksittäisenä tekijänä palautumisessa nostaisin esille juurikin ne riittävät ja hyvät yöunet. Unen aikana elimistö toipuu päivän rasituksista ja hermosto palautuu. Etenkin tietyissä syvän unen vaiheissa lihaksiston kudosvauriot korjautuvat rakentavien eli anabolisten hormonien vaikutuksesta. Lisäksi unella on vaikutusta muun muassa vastustuskykyyn, oppimiseen ja kasvun säätelyyn.

mde

Minulla ei ole mitään harrastuksia tai liikuntaa vastaan (tietenkään), itsekin nautin liikkumisesta ja tekemisestä enkä oikein osaa olla paikoillani. On kuitenkin tärkeää muistaa, että koulu- ja työpäivistä ja treeneistä tai muista harrastuksista palautumisellekin täytyy olla aikaa. Jokaisen olisi tärkeää löytää itsellensä ne parhaat palautumistavat. Yksilöitä, kun kaikki olemme.

fb_img_1452507682293Mistä ylirasitustilan tunnistaa?

Oireet voivat olla monenlaisia ja ilmenevät yksilöllisesti,

mutta usein havaitaan esimerkiksi näitä oireita:

  • suorituskyvyn lasku
  • lihasten arkuus
  • ruokahaluttomuus
  • painon lasku
  • heikentynyt vastustuskyky
  • väsymys, unihäiriöt
  • vastenmielisyys liikuntaa kohtaan
  • kohonnut leposyke, kohonnut verenpaine

 

 

Minulla on kolme kertaa aiemminkin urheilu-urani aikana todettu ylirasitustila. Olen joutunut pitämään treenitaukoa 2-8 viikkoa eli voidaan sanoa ylirasituksen olleen akuuttia, lyhytaikaista ylirasitusta. Sellaisesta yleensä palautuu joidenkin viikkojen aikana lepäämällä. Ylirasitus voi olla myös jatkuvaa ja pitkäkestoista, jolloin puhutaan kroonisesta ylirasituksesta ja siitä palautuminen vie kuukausia, jopa vuosia vaikeimmissa tapauksissa.

Omalla kohdallani oireilu alkaa usein unihäiriöillä ja treenistä tulee pakkopullaa. Myönnän, että en kuluneen vuoden aikana kertaakaan muistanut mitata leposykkeitä aamuisin. Kohonneesta leposykkeestä nimittäin aiemmin pystyin arvioimaan, miten olin palautunut. Viime keväänä paino putosi tavallista ripeämmin, treeni tuntui vähän väliä tahmealta, sairastelin jatkuvasti ja väsyttikin koko ajan. Mikään oireista ei ollut yksistään kovin hälyttävä ja oireet tulivat salakavalasti vähitellen, joten en tajunnut ajoissa mistä oli kyse.

Vasta siellä urheilulääkärin vastaanotolla silmäni aukenivat ja yhdistelin palapelin palaset paikoilleen. Oliko mikään ihmekään, että ajauduin ylirasitustilaan? No ei ollut. Kenelle tahansa muulle urheilevalle, pienen lapsen äidille olisin sanonut, että lepää enemmän, treenaa vähän vähemmän ja panosta laatuun, syö hyvin, unohda siivoaminen ja ota päiväunet lapsesi kanssa.

mirror2

Mutta itselleni?

Sanoin, että ”sun pitää jaksaa, kun muutkin jaksaa”, ”sä oot ennenkin jaksanut” ja ”sä oot huono, jos et jaksa”. Vaadin itseltäni samoja suorituksia kuin ennen raskautta, samoja treenimääriä ja -tehoja. Huolimatta siitä, olinko valvonut puoli yötä hampaita tekevän vauvan kanssa tai herännyt imettämään 10 kertaa yön aikana. Huolimatta siitä, olinko lainkaan palautunut edellisestä treenistä.

Sellainen olen ollut aina: armoton itselleni.

Myönnän, että tällä kertaa ylirasitustila pääsi hieman yllättämään.

En missään nimessä tarkoita, että pikkulasten äidit eivät voisi urheilla tai kilpaurheilla. En todellakaan usko näiden asioiden poissulkevan toisiaan.

Päinvastoin: mielestäni äitien nimenomaan kannattaisi liikkua ja urheilla, koska siitä tulee hyvä olo ja urheilusta saa tosi paljon energiaa arkeen. Kunhan muistaa siis myös syödä monipuolisesti ja levätä oikeassa suhteessa.

edited_1472911371779img-20160514-wa0005Kilpaurheilu vaatii tietenkin eri tavalla sitoutumista ja panostamista kuin kuntoilu, mutta kilpaurheilun ja äitiyden yhdistäminen onnistuu kyllä. Olennaista on se, että osaa ottaa kokonaisuuden huomioon treenejä ja lepopäiviä suunnitellessa.

On tärkeää, että osaa levätä oikeassa kohdassa, keventää tai jättää harjoituksia välistä silloin, kun tilanne niin vaatii sekä panostaa enemmän harjoittelun laatuun eikä pelkästään niihin määriin tai kovuuteen.

Ei voi tuijottaa pelkästään treenikertoja tai lepopäiviä, vaan niin moni muukin seikka arjessa vaikuttaa palautumiseen. Tässä on nyt minulle iso opettelemisen paikka. Tämä tilanne on minulle vielä aika uusi, ja yritän löytää minun tapani yhdistää äitiyden ja urheilemisen.

Uskon, että minun kohdallani äitiys on sellainen muutos, joka voi kehittää minua urheilijana.

Kunhan vain muistan myös levätä.

dav

Cami

Insta: @camillamarjamaki

by -
0 897

En ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiin mitään ja siihen on kaksi syytä:

1) Päivät kuluvat älyttömän nopeasti pikkulikan kanssa arkihommissa, ulkoillessa ja elämänrytmiä opetellessa – ja sitten illalla kiiruhdan hetkeksi treeneihin.

2) En ole tiennyt, mitä kirjoittaisin.

Palasin tammikuussa kisaryhmän mukaan treenaamaan ja tarkoitus oli kirjoitella säännöllisesti treenien etenemisestä ja raskaudesta palautumisesta. Miksi en ole kirjoittanut?

Olin kenties pettynyt siihen, etteivät asiat edenneet niin nopeasti kuin olisin toivonut.

Olin ihmeissäni siitä, miten kauan keho tarvitsee aikaa palautuakseen täysin kuntoon. Olen itseasiassa edelleenkin siitä ihmeissäni. Nyt olen kuitenkin jo hyväksynyt sen, että kroppa ottaa oman aikansa palautuakseen tästä mullistuksesta.

 20160320_163043Kropan tilanne tammikuun lopussa (5,5kk synnytyksestä). Onhan se nyt vaan fakta, että entiseen kroppaan on vielä matkaa.

Tammikuussa kisaryhmän treeneihin palattuani jouduin toteamaan, ettei keskivartalo ollut vielä riittävästi palautunut koviin potkutreeneihin tai potkunyrkkeilysparriin. Jouduin ottamaan muutaman viikon pelkästään nyrkkeilysparria (toki niin, että minua sai potkia) ja keventää harjoituksia edelleenkin, vaikka mieli olisi jo tehnyt repiä kovempaa. Pystyin kyllä tehdä kovia treenejä ja potkia, mutta syvät keskivartalon lihakset ja selkä tulivat todella kipeiksi niistä. Se, että pystyy tekemään, ei tarkoita sitä, että kroppa välttämättä olisi tarpeeksi palautunut raskaudesta ja synnytyksestä. Oman ammattini puolesta onneksi ymmärsin, miten tärkeää vatsalihasten välisen jännesauman kunnollinen palautuminen on ja jatkoin keskivartalon kuntoutusharjoituksia aiheeseen perehtyneen pt:n kanssa. Kävin myös asiaan erikoistuneen fysioterapeutin vastaanotolla tsekkaamassa tilanteeni tarkemmin ultralla ja palautuminen oli edennyt toivottuun suuntaan.

Odotin silti itseltäni jotenkin enemmän. Nopeampaa palautumista kisakuntoon.

Ehkä en ole kirjoittanut myöskään siksi, että olen käynyt koko alkuvuoden jatkuvaa pohdintaa ja pähkäilyä itseni kanssa siitä, ehdinkö kuntoon kevään SM-kisoihin. Ehtiikö vatsalihasten erkaantuma palautua ja etenkin: pystynkö harjoittelemaan ennen kisoja riittävän kovaa?

No ehti palautua ja kunto kestää sparrata vauhdikkaita eriä sekä vetää kovia lopputreenejä! Osallistun potkunyrkkeilyn SM-kilpailuihin ensi viikonloppuna Vaasassa! Vähänkö oon fiiliksissä!!!

pic20140421180040Yllä kuvia kevään 2014 SM-kilpailuista.

Viime vuoden SM-kilpailuissa istuin katsomossa mahani kanssa ja luulin tulevani hulluksi, kun en voinut olla ottelemassa sarjani Suomen mestaruudesta. Ajattelin silloin ainoastaan, että ”Ensi vuonna mä oon tuolla!”. En silloin ajatellut hetkeäkään, että se ei ehkä olisi mahdollista. En tiennyt silloin, että vuoden 2016 kisoihin osallistumiseeni edes voisi liittyä joitain ”ehkä”-tekijöitä. Sitten löysin itseni pähkäilemästä asioita jo heti alkuvuodesta ja Pasi rauhoitteli, että katsotaan tilannetta sitten lähempänä kisoja, turha miettiä etukäteen. Menin treeni kerrallaan ja oman kropan ehdoilla.

Olen saanut hieman hämmästyneitä kommentteja SM-kisoihin osallistumiseni suhteen. ”Ai sä meet jo kisoihin!?” (ja tähän kommenttiin erittäin hämmästynyt ilme kylkeen). Aloin jo hieman epäillä itsekin, että kannattaako mun sittenkään mennä.. Niin monet olivat niin yllättyneitä asiasta.

Keskustelin valmentajani Pasin kanssa asiasta ja sain kaipaamani varmuuden siitä, että minun kannattaa osallistua SM-kisoihin. Luotan 110%:sesti siihen, että Pasi ei ikinä laittaisi minua kehään, ellei hän uskoisi minun pärjäävän. Pasi on valmentanut minua yli kymmenen vuotta ja siksi tuntee mut jo aika hyvin. Luotan Pasin arviointikykyyn täydellisesti, kun kyse on potkunyrkkeilystä. Pasi ei päästä mua kehään, jos en ole kunnossa.

IMG_2580Pasin ohjeita kuuntelemassa erätauolla 2014.

10170882_1444165565823773_5905497841482346196_nKoutsin kanssa tyytyväisinä voitetun matsin jälkeen.

Oikeastaan on ihan sama, mitä muut ihmiset ajattelevat, kun minä haluan mennä ottelemaan, ja Pasi antaa siihen luvan. Tärkein seikka on kuitenkin se, että ottelija itse haluaa mennä kehään. Sinne ei voi pakottaa ketään. Tai ehkä voi, mutta siinä ei ole järkeä. Kehässä jokainen on kuitenkin vastuussa itsestään. Pasi sanoikin, että: ”Me mennään, jos sä haluat mennä.”. Vastausta ei tarvinnut miettiä. Haluan.

FB_IMG_1454959508101Kuva: Petri Mast (2015).

Mulla on niin ikävä ottelemaan! Mun kropalla on ihan oikea ikävä matsiin valmistautumista, jännitystä ja stressintunnetta, ja sitä fiilistä, minkä kehässä saa. Sitä ei saa mistään muualta. Sitä tunnetta, kun kaikki ympärillä menettää merkityksensä, katoaa ikäänkuin jonnekin usvaan, taka-alalle. Ei ole muita kuin minä ja vastustaja, kehätuomari ehkä vilahtelee sivusilmässä ja Pasin ääni kaikuu kulmasta. Se on upea tilanne.

IMG_2180Hienosta kuvasta kiitos Ossi Halmelle, ottelu SM-kilpailuista 2013.

Osa ihmisistä on toki suhtautunut kisakehiin paluuseeni ihanan kannustavasti ja he uskovat, että hyvin mulla menee. Mulla on paljon ystäviä ja hyvä tuttavia lajin parista, joten tuntuu hyvältä, että edelleen tauon jälkeenkin minua jaksetaan tsempata ja kannustaa. Kiitos tästä luottamuksesta, se merkitsee minulle äärettömän paljon! Vaasassa nähdään 26.-27.3.2016 – saa tulla kannustamaan! ;)

Cami

Insta: @camillamarjamaki

IMG_3909Yllä kuvassa juuri urani 5.Suomen mestaruuden voittaneena keväällä 2014.

Antti Nurmi / Spartan Gear

Kuwaitin ensimmäinen Spartan Gear Personal Trainer kurssin osa 1 on takana ja edessä on vielä 2 osaa.

Matkani alkoi Dubaista. Dubaihin lensin Finnairilla Tku-Hki- Dubai lennolla. Edestakaiset lennot maksoivat rapeat 650€. Hki-Dubai lento sisälsi jopa ilmaisen mustikkamehun ja veden. Kahvi ja tee olisi myös kuulunut hintaan mutta niitä en itse juo. Suosin Suomalaista mutta, pakko kyllä myöntää, että Finnairin taso on laskenut todella paljon ja olekin koittanut välttää yhtiön lentoja. On käsittämätöntä että 650€ lentoihin ei sisälly esim ruokaa. Lennolla todettiin, että Dubain lento kuuluu Euroopan lentoihin!

image1(1) Finnairin ilmainen vesi ja mustikka mehu 6h lennolla. Vs toinen lentoyhtiö, lennon kesto 1,5h.

Miksi vältän Finnairin lentoja jos vertaan monia muita lentoyhtiöitä:

  • Koneet ovat todella ahtaat
  • Harvoin on viihdejärjestelmää
  • vain ”vesi” on ilmaista. Onneksi Aasian lennoilla saa vielä purtavaa.

Tässä pieni itkeminen Finnirista. En välittäisi asiasta, mutta kun työkseen matkustaa, niin pienet asiat on tärkeitä kun viettää kymmeniä tunteja ahtaassa purkissa.

Dubaissa vietin 1,5 vuorokautta jonka aikana kävin muutamassa palaverissa koskien Spartanin- ja Defendo koulutuksia. Päivällä kerkesin ottamaan pienet levot hotellin uima-altaalla ja lataamaan D-vitamiinivarastoa. Illalla lähdin kentälle ja sieltä lensin Kuwaitiin, lento kesti 1,5h.

 

image3(3)Lepoa altaalla

image1Luxusautoja Dubaissa

image2Burj Khalifa

 

Saavuin Kuwaitiin iltapäivällä ja ystäväni Abdullah oli vastassa kentällä (olen käynyt jo usesti töiden takia Kuwaitissa). Perinteisesti hän vei minut heti syömään ja siitä majoituspaikkaan. Abdullah lupasi minulle viimereissulla jo, että hän hoitaa minulle Villan rannalta. Ajattelin että tämä on taas näitä juttuja kun lupaillaa. Kun saavuimme kämpän pihalle, niin menin todella hiljaiseksi ja luulin, että se oli vitsi. Edessäni oli reilu 2000m2 ”kesäasunto” merenrannalla. Kun menin asuntoon sisälle en voinut kuin nauraa. Asunto kuului herra x:le.

image8Villa takaa

image7Pieni uima-allas meidän Villassa. Huom! mä olen tuolla pohjassa

 

image5(2)Ihan ok maisemat Villassa!

Seuraavana aamuna kun heräsin, niin Eveliina Tistelgren oli myös saapunut paikalle. Opetamme Eveliinan kanssa yhdessä PT kurssia. Heti kun näin Eveliinan niin hän myös alkoi ihmettelemän taloa ja kuinka suuri se oli. Herättyämme teimme heti aamutreenit. Itse juoksin lenkin ja tein lihashuoltoa. Eveliina teki omaa HIIT Treeniä. Kun matkustaa paljon on todella tärkeää pitää omasta kehostaan huolta ja huoltaa sitä. Matkustaminen ja univaje ovat pahinta myrkkyä omalle keholle.

image6(1)Aamulenkillä!

Ensimmäinen PT kurssi Kuwaitissa

Edessämme oli 4pv PT kurssi ja kurssille osallistui, sekä naisia, että miehiä Kuwaitista, Serbiasta ja Marokosta. 4pv aika treenasimme Bodyweight harjoittelua, Kahvakuulaa, ravinto tietoutta yms… Ryhmä oli todella hyvä ja innokas. Asioita ei päästy tekemään yhtä nopeasti kuin Suomessa koska nämä olivat täysin uusia asioita mitä he eivät olleet koskaan ennen tehneet. Treenasimme niin ulkona kuin sisälläkin.

Tämän ensimmäisen osan jälkeen on edessä vielä 2 osiota + extra opiskelua Kuwaitissa. Osa 2:n menee opettamaan Petri Halonen, jolloinka vuorossa on anatomia, kehonhuolto, ohjelmointi yms.

image1(4)Treeniä

image9Core-harjoittelua ennen päälläseisontaa

image5Spartanin ensimmäisen Kuwaitissa olevan PT kurssin ryhmä kasassa!

Kuwaitin reissu oli taas todella hyvä. Aina kun menen sinne niin ympäristö ja vastaanotto on lämmin. Sinusta pidetään siellä todella hyvää huolta. Vaikka olen itse ”tatuoitu” mikä ei ole normaalia siellä, niin saan olla rauhassa. Opettamisessa pitää ottaa huomioon jos ryhmässä on naisia, että pitää aina varmistaa voiko heihin koskea jos tekniikkaa pitää korjata. Sama myös koski Eveliinaa, hänen piti tietä keneen mieheen sai koskea. Mutta tämä ryhmä oli onneksi sellainen, että saimme työskennellä rauhassa ilman tätä ongelmaa.

image1(2)Käytiin vetämässä Spartan-show Fitness messuilla

Kävimme myös katsomassa hieman nähtävyyksiä, tässä muutamia kuvia:

image3(4)Hyvä ystäväni Abdullah

image4(2)ja Eveliina oli taas syömässä kaiken…

image2(2)Normaali näky Kuwaitissa

image2(4)Taateliostoksilla!

image6Eveliina löysi itselleen palkintoja jotka hän saa fitnesskisojen jälkeen

image2(1)Ikimuistoinen lahja ystävältä

image3(1)Normaali rahanvaihtopiste Kuwaitissa. Kadulla on miljoonien eurojen edestä rahaa. Suomessa olisi ollut jono rosvoja

image4Kuwait City

Ruoka on Kuwaitissa todella hyvää. Sitä on siellä suorastaan liikaa. Kun autolla ajelee, niin matkalla näkee satoja jenkkiravintolaketjuja. Myös ”dietti” ruokapaikat on nyt todella In. Kuwaitissa on maailman 2 lihavin kanssa. Ja siellä juhliminen tarkoittaa sitä että mennään syömään. Suomessa mennään baariin ryyppäämään. Alkoholi on Kuwaitissa kiellettyä.

Ehkä yksi hienoimmista kokemuksista oli kun pääsimme syömään perinneruokaa perinteiseen tapaan lattialla ja käsin. Isossa vadissa oli ½ lammas, riisiä, mausteita, jugurttia, tomaattisosetta yms.. Ruoka oli todella maittavaa. Astiasta olisi riittänyt ruokaa 50 hengelle mutta meitä oli vain 5 henkilöä syömässä.

Tässä muutamia ruokakuvia.

image5(1)Puolikas lammas

image4(1)Mahtava elämänkokemus syödä perinneruokaa

image3(2)Näitä oli joka kulmassa, lautanen oli kirjaimellisesti tyhjä!

Moni saa näistä reissuista aina sen kuvan, että tämä on pelkkää luxusta. Mutta se ei valitettavasti ole sitä. Tienkin pääsee kokemaan hienoa asioita, mutta kuitenkin nämä ovat työmatkoja ja pitkiä sellaisia. Pitkän opetuspäivän päätteeksi on aina palaveri, syömistä yms.. Majoitus paikassa olet todella myöhään. Yöunet jäävät aina helposti 5-6h / per yö. Itselläni on vaikeaa nukkua työmatkoilla.

Kun sain työt pulkkaan oli taas aika suunnata Dubaihin. Siellä olin 02:00 yöllä perillä ja matkalaukku oli yllättäen kateissa. Seuraavana aamuna kävin palaverissa ja sitten olikin vuorossa ansaittu puolikas vapaapäivä. Päivän otin aurinkoa ja tein samalla kehonhuoltoa altaalla. Illalla suuntasin Dubai Mall ja Bur Al kalifa tornille. Siellä olin käynyt useasti jo, mutta se paikka aina vaan hätkähdyttää ja laittaa ihmettelemään paljonko ihmisillä on oikeasti rahaa. Dubaissa oli myös todella hyvät alennusmyynnit. Esim sain 1000€ nahkatakin 100€. Joten matkalaukku oli täynnä tuliaisia kun palasin kotiin.

Viimeinen päivä Dubaissa. Minulla oli vielä yksi palaveri joka oli hotellin vieressä. Päätin juosta sinne ja sieltä jatkaa lenkkiäni. Oli mukava juosta lenkkiä 27c lämmössä. Keho toimii paremmin siinä lämmössä ainakin itselläni. Lenkin jälkeen olin altaalla 1,5 tuntia ja sieltä suoraan lentokentälle ja kotiin. Matkani kesto oli yht.7pv. Normaaliin tapaan veto oli poissa. Huonot unet, pitkiä opetuspäivä ja matkustamista. Tällaisien reissujen palautumisaika on yleensä 4-5pv sitten tuntee taas olonsa normaaliksi. Nyt kuitenkin minulla on vain 2 päivää ”huilia” kotona; meilien purkua, kymmeniä puheluja ja perheen kanssa ajan viettämistä eli lepoa ei tule.

Nyt 2 päivää menikin ja olen jo menossa kohti uusia sekkailuja kohti Ghanaa

03:00 ylös ja lento lähtee kohti Ghanaa. Edessä on 20h lento. Menen kouluttamaan poliiseja, armeijaa yms.. Koitan näpyttää tämän blogin lentokoneessa, katsotaan koska saan tämän pihalle.

 

OSS….

Spartanin Personal Trainer koulutukset täältä!

 

by -
0 815

Viime viikonloppuna oli Potkunyrkkeilyliiton talvileiri Espoossa Kehähaiden salilla ja ohjaajaksi oli saapunut hollantilainen mestarivalmentaja Lucien Carbin. Porukkaa oli kokoontunut leirille taas todella paljon ja oli etenkin kiva nähdä ympäri Suomen tuttuja pitkästä aikaa. Lauantaina toisten treenien jälkeen oli lisäksi mustille vöille graduointikoulutusta uudistuneista vyökoevaatimuksista Petteri Maunun johdolla. Minulla on myös nykyään nuo graduointioikeudet ja pari vyökoetta olenkin saanut pitää. Jännittävää hommaa sekin!

davTreenipalkkarit ja vyökoevaatimusten opiskelua lauantaina.

Carbin oli pari vuotta sitten Suomessa ohjaamassa talvileirin ja muistelin, että tuolloin leirillä oli paljon minulle uutta juttua, kaikenlaisia hämäyksiä ja kikkailuita. Täältä löytyy muuten juttu edellisestä leiristä ja mun silloisista fiiliksistä: http://www.kickboxing.fi/?x103997=406546 . Tykkään hollantilaisten tyylistä ja esimerkiksi Fred Royersin leirit ovat olleet joka kerta huikeita. Carbinin ja Royersin leirit ovat kuitenkin olleet aika erityyppisiä. Odotin kuitenkin innolla, mitä Carbin tällä kertaa päättää opettaa.

12669294_10153929898778270_748336984_oViikonlopun leiriläiset. Kuva: Jörgen Korkman.

Leirillä treenattiin jälleen paljon erilaisia hämäyksiä, mutta parhaiten itselleni jäi mieleen vastustajan linjalta poistuminen ja liikkuminen. Kenties sen takia, että oma ottelutyylini ei perustu hämäyksiin tai kikkailuihin – olen vissiin liian yksinkertainen niihin. Jos joku on nähnyt matsejani, niin aika perustekemistä ne ovat alusta loppuun? Toisinaan ihan hyvälläkin menestyksellä. Toki minäkin yritän liikkua, peittää hyökkäyksiä ja jallittaa kaveria (huom: yritän), että saisin omille hyökkäyksille paikan, mutta Carbinin kikkailut olivat jo muutamaa astetta edistyneempiä. Leirillä tehtiin paljon asioita, joita en ollut koskaan ennen edes yrittänyt harjoitella ja paljon myös juttuja, joita en tule ikinä matsissa kokeilemaan. Oliko leiri siis turha? Ei.

Mielestäni on erittäin tärkeää poistua omalta mukavuusalueelta ja treenata niitä itselle käsittämättömän vaikeitakin juttuja. Silloin kehittyy niillä vahvemmillakin osa-alueilla kuin huomaamatta. En voi ottaa tästä viisaudesta kunniaa, mutta totta se on. Aikoinaan harjoittelin potkuja salin peilin edessä treenien jälkeen ja mua käskettiin tekemään vastakkaisesta otteluasennosta aina tuplamäärä potkuja. Vaikeetahan se oli, niinkuin kaikki vastakkaisessa otteluasennossa vähän meinaa olla. Mutta niin vain alkoivat potkut pikkuhiljaa sujumaan nimenomaan siitä omasta otteluasennosta paremmin ja paremmin. Vähän sama fiilis oli viikonlopun leirillä. Tuntui vaikealta vähän joka välissä. Useiden toistojen jälkeen homma rupesi kuitenkin ainakin välillä onnistumaan.

btyMinä, Lucien Carbin ja Hanne Lauslehto.

davJenna Puurunen, Hanne Lauslehto, minä ja Anna-Kaisa Hokkanen leirillä.

Oli hienoa päästä leirillä treenailemaan huipputyyppien kanssa pitkästä aikaa. Lauantaina Tiina ja minä saimme treeniseuraksi maailmanmestari Hanne Lauslehdon ja iltapäivällä treenasin tekniikkaa vielä Jenna Puurusen ja Anna-Kaisa Hokkasen kanssa. Meillä on VKK:lla hieno tilanne siinäkin suhteessa, että on taitavia ja hyviä treenipareja joka treeneissä, mutta silti omaan tekemiseen tulee aina uutta näkökulmaa, kun treenaa ”vieraan” kanssa. Hannelta tulikin paljon vinkkejä tekniikkaan ekoissa treeneissä.

davVKK:n edustus sunnuntaina.

Kaikilta voi oppia jotain. Jokainen potkunyrkkeilijä on yksilö ja itse ajattelen, että oma ottelutyyli rakentuu vuosien varrella pienistä palasista. Kaikki tyylit ja tekniikat ei vaan ”istu” kaikille. Se, mikä toimii toisella älyttömän hyvin, ei onnistu toisella ollenkaan, ehkä ikinä kunnolla. Itselläni ottelemisessa ja tekemisessä vaikuttaa mielestäni paljon se, että ottelin pitkään Full Contact-säännöillä ja tykkään käyttää potkuja vartalon sekä pään korkeuteen. Ottelutyyliä ja liikkumista on pitänyt muokata K1-ja Low Kick-säännöillä oteltaessa, ja aina siinä on hieman hiomista ja uuden opettelua.

Kaikkea voi (ja kannattaa) treenata ja kaikilta voi yrittää poimia omaan tekemiseen jotain uutta, mutta jokaisen pitää silti luoda se oma tyyli otella.

davNiklas Winberg nappasi jalasta kiinni. What now?

Itse sain ainakin leirillä muutaman ahaa-elämyksen, kun treeniparini Niklas Winberg jaksoi sunnuntaina vääntää asiat mulle rautalangasta, kun ei meinannut sujua. Niklas oli äärettömän hyvä treenipari, vaikka meillä kokoeroa onkin. Leiri loppui ”hidastettuun sparriin”, jossa sai tehdä vähän kaikkea, mutta hitailla liikkeillä. Lopuksi vielä lisättiin hommaan sellainen, että sai hyökätä vasta, kun oli hämännyt. Niinpä Niklas pyyhki kehän lattiaa meikäläisellä ja nappasi jaloista kiinni vähän väliä.. miten meni noin niinku omasta mielestä? Lisättäköön tähän nyt vielä, että Niklas siis otti älyttömän siististi ja nätisti sparrin mun kanssa eikä mitään vahinkoa sattunut. :)

btyLucien Carbin on mukava ja huumorintajuinen valmentaja.

Leiristä ja viikonlopusta jäi kokonaisuudessaan tosi hyvä fiilis, mutta tiistaina oli silti mukava palata omalla salilla perusasioiden äärelle. Perusasiatkin ovat yllättävän vaikeita, kun siihen omaan tekemiseen kiinnittää tarkemmin huomiota.

Leiristä voi lukea lisää täältä: http://www.kamppailuopisto.com/?p=3624 . Kiitos kaikille leiristä, erityiskiitos treenikamuilleni Tiinalle, Hannelle, Jennalle, Hoksulle ja Niklakselle! Kaikkein tärkein kiitos kuuluu kuitenkin mun pikkumurun hoitamisesta Jonille sekä ihanille ystävillemme Hennille ja Antille. Ilman lastenhoitoapua ei tämä äiti olisi treenailemaan päässyt lainkaan. Ja mikä parasta: treenien jälkeen kotona odotti jokelteleva ja naureskeleva pikkumimmi!

dav

Mukavia treenejä kaikille loppuviikkoon!

Cami

PÄIVÄN TÄRPIT

0 4123
Voimaharjoittelu ei ole pelkästään voimailulajeihin erikoistuneiden tai siinä kilpailevien henkilöiden harjoitusmuoto. Voimaharjoittelulla voidaan tarkoittaa hyvin monenlaista harjoittelua. Moni mieltää voimaharjoittelun raskaina kyykkyinä, maastavetoina, tempauksina...