Yleinen

Voimaharjoittelu ei ole pelkästään voimailulajeihin erikoistuneiden tai siinä kilpailevien henkilöiden harjoitusmuoto. Voimaharjoittelulla voidaan tarkoittaa hyvin monenlaista harjoittelua. Moni mieltää voimaharjoittelun raskaina kyykkyinä, maastavetoina, tempauksina tai rinnalle vetoina, mutta se ei ole pelkästään sitä. Todellisuudessa kaikkien urheilulajien harjoitteluun kuuluu voimaharjoittelua ja jonkin lajin fysiikkaharjoittelu voi koostua pelkästään kehonpainolla tehtävistä harjoituksista. Esimerkiksi jääkiekkoilijan voimaharjoittelu voi erota paljon lentopalloilijan fysiikkatreenistä, mutta molemmille se on erittäin tärkeä osa lajissa menestymistä. Voimatreenissä tulee ottaa huomioon lajin vaatimukset ja soveltaa voimaharjoittelu kehittämään lajissa tarvittavia ominaisuuksia.

 

Voima vaatii rinnalleen taitoa 

Lähes poikkeuksetta voiman ”ulosottamiseen” omasta kehosta täytyy yhdistyä myös jonkin verran taitoa ja tekniikkaa. Oli kyse sitten rinnalle vedosta, aitajuoksusta tai moukarin heitosta, kulkee voimakehitys käsi kädessä taidon kehittymisen kanssa. Kun taito lisääntyy ja tekniikka vahvistuu, voimakin lisääntyy. Jos laitettaisiin penkkipunnerruksessa menestynyt Fredrik Smulter heittämään moukaria, jäisi kaari aika lyhyeksi, sillä Smulterilta tuskin löytyy taitoa moukarin heittoon, vaikka voimaa miehessä on kuin pienessä kylässä.

Lihasten dynaamisen voimantuoton voi jakaa karkeasti neljään eri ryhmään: kestovoimaan, perusvoimaan, maksimivoimaan ja nopeusvoimaan. Voiman eri osa-alueet ovat sidoksissa toisiinsa. Nuoren urheilijan on syytä aloittaa fysiikkansa rakentaminen kestovoimaharjoittelusta ennen perusvoimaharjoitteluun siirtymistä. Samalla tavalla täytyy rakentaa perusvoimaharjoittelulla pohja hermostollista maksimi- ja nopeusvoimaharjoittelua varten. Kun voimaharjoittelu sijoittuu maksimi- tai nopeusvoiman pariin, taidon merkitys korostuu.

Aina kun voimaharjoittelussa taidon merkitys suurenee, suurenee myös loukkaantumisriski. Tämä on helposti ymmärrettävissä: Jos taito on puutteellinen, mutta halutaan tuottaa räjähtävää voimaa, riski loukkaantua on suuri. Maksimivoimaharjoittelussa jos taito/tekniikka on puutteellinen, luo harjoittelussa käytettävä korkea kuorma alttiuden loukkaantua, vaikka itse liikesuoritus onkin hitaampi kuin nopeusvoimaharjoittelussa.

 

Voimaharjoittelu ja loukkaantuminen

Kun voimaharjoittelun yhteydessä tapahtuu loukkaantuminen, millaisista vammoista silloin on usein miten kyse?  Urheiluvammat kohdistuvat yleensä tuki- ja liikuntaelimiin eli luihin, pienempiin tukilihaksiin, jänteisiin ja rustoihin. Esimerkiksi polvivamma maksimikyykyn aikana. Maksimaalinen kuorma yhdistettynä puutteelliseen liikehallintaan (huonoon tekniikkaan) aiheuttaa liikkeessä kuormittuvan ”heikoimman lenkin” periksi antamisen. Se ei suinkaan ole reisilihas tai massiivinen pakara – ei lihas useinkaan keskeltä repeä loukkaantumisessa, vaan vamma tulee usein jänteisiin, niveliin tai repeämänä pieniin tukilihaksiin.

Elastinen keho sallii täydet liikeradat ja helpottaa voimantuottoa- ja siirtoa. Hyvä liikkuvuus suojelee kehoa myös vammoilta.
Elastinen keho sallii täydet liikeradat ja helpottaa voimantuottoa- ja siirtoa. Hyvä liikkuvuus suojelee kehoa myös vammoilta.

Huonon tekniikan lisäksi loukkaantumiseen saattaa ajaa mm. puutteellinen tai rajoittunut liikkuvuus tai pelkästään ammattitaidottomasti ohjelmoitu harjoittelu.

Kukaan urheilija ei halua kärsiä urheiluvammoista, eikä yksikään valmentaja halua urheilijalleen vammoja, mutta kaikki urheilijat haluavat harjoittaa voimaansa.

Spartan Gearin voimavalmentaja koulutuksessa huomioidaan myös pienten tukilihasten vahvistaminen osana voimaharjoittelua. Käydään läpi vahvistavia harjoituksia suunnanmuutoksia sisältäviin lajeihin. Ymmärretään ihmiskeholle luonnollinen tapa liikkua ja opetetaan toiminnallisen voiman kehittämistä, unohtamatta kuitenkaan liikkuvuuden merkitystä osana voimaharjoittelua.

Tule vahvistamaan osaamistasi voimaharjoittelusta sekä teoriassa että käytännössä. Kahdeksan päivän voimavalmentaja koulutus kasvattaa teoreettista ymmärrystäsi voiman ja sen ominaisuuksien kehittämisestä. Seuraava koulutus järjestetään tammikuussa 2018.

Lue lisää täältä ja varaa paikkasi >>

 

- Johanna Forsström, Spartan Gear kouluttaja ja voimanostaja

Voima on kaikkien fyysisten ominaisuuksien perusta. Jokainen ihminen hyötyy siis voiman harjoittamisesta ja ylläpitämisestä. Ilman kykyä tuottaa voimaa, kun ei ole liikettä, oli sitten kyse hyppäämisestä, kyykkäämisestä tai sängystä nousemisesta. Voima, jonka tuotamme saa lihaksistomme liikuttamaan luurankoamme. Kuten Lihastohtorin, Haikairaisen ja Rytkösen blogikirjoituksessa todettiin:

 

 ”Ilman voimantuottoa pituushyppääjä ei hyppää mihinkään, painonnostaja ei tempaa kiloakaan, maratoonari ei liiku metriäkään tai toimistotyöntekijä ei pääse ylös penkistä. Ilman lihaksien voimantuottoa ei ole elämää!”

 

Kaikessa urheilussa ja liikkumisessa tarvitaan voimaa jossain muodossa, millaisessa muodossa, se riippuu lajista ja sen vaatimuksista.  Voimaharjoittelu onkin lähes poikkeuksetta oheisharjoitteluna kaikissa urheilulajeissa, mutta mäkihyppääjän voimaharjoittelu näyttää hyvin erilaiselta kuin esimeriksi voimanostajan.

 

MAKSIMIVOIMA, KESTOVOIMA JA NOPEUSVOIMA

Voima voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan; maksimivoimaan, kestovoimaan ja nopeusvoimaan. Jälkimmäinen jaotellaan vielä räjähtävään ja pikavoimaan. Lajin asettamat vaatimukset määrittävät, millaista voimaa urheilijan kannattaa harjoittaa. Voimanostossa, jossa voittaja yleensä omaan parhaimman kyvyn tuottaa maksimaalista voimaa kyykyssä, penkkipunnerruksessa ja maastanostossa, ei tarvitse lajissaan lainkaan kestovoimaominaisuuksia. Sen sijaan maratoonari ei hyödy maksimivoiman virittämisestä äärimmilleen omassa lajissaan.

On totta, että kaikki urheilijat hyötyvät tiettyyn pisteeseen perusvoimaharjoittelusta, mutta kun halutaan nimenomaan virittää tiettyjä ominaisuuksia huippuunsa, tulee voiman harjoittamisesta olla laajempaa tietämystä.

Jos toimit valmentajana tai personal trainerinä, tulee sinulla olla käsitys, miten kutakin voiman osa-aluetta harjoitetaan. Millaiset toistomäärät ja kuormat kehittävät edellä mainittua kestovoimaa? Entä kun halutaan lisätä nopeusominaisuuksia, miten silloin harjoitellaan? Mitkä liikkeet ovat hyviä nopeuden harjoittamiseen? Entä jos haluamme lisätä suhteellista voimaa, kasvattaa siis voimaa ilman urheilijan lihasmassan/painon kasvamista?

 

Oikealla tavalla suunniteltu ja toteutettu voimaharjoittelu tekee sinusta vahvemman urheilijan. Kuva: European Powerlifting Federation , EM-kisat 2017
Oikealla tavalla suunniteltu ja toteutettu voimaharjoittelu tekee sinusta vahvemman urheilijan. Kuva: European Powerlifting Federation , EM-kisat 2017

VOIMAVALMENTAJA KOULUTUS

Yllä mainittuihin asioihin perehdytään Spartan Gearin uudessa Voimavalmentaja koulutuksessa, jonka sisällöstä noin 40 prosenttia on teoriaa. Reilu puolet koulutuksesta on käytännön opiskelua, jolloin keskitytään erilaisten levytanko-, kahvakuula- ja kehonpainoliikkeiden tekniikoiden oppimiseen. Perusliikkeet, kuten erilaiset kyykyt, punnerrukset, vedot ja kahvakuulaliikkeet ovat sovellettavissa monen eri voiman osa-alueen harjoittamiseen, joten niiden tekniikat on oltava hallussa. Oikeaoppisella treenaamisella myös ennaltaehkäiset urheiluvammoja ja tällä tavoin saa pidennettyä omaa harjoittelu / urheilija uraasi tai valmennettavasi uraa.

Tule siis vahvistamaan osaamistasi voimaharjoittelusta sekä teoriassa että käytännössä. Kahdeksan päivän Voimavalmentaja koulutus kasvattaa teoreettista ymmärrystäsi voiman ja sen ominaisuuksien kehittämisestä. Lokakuussa alkavalle koulutukselle pääset ilmoittautumaan tästä.

Myös minä toimin yhtenä kouluttajista. Vastuualueenani maksimivoimaharjoittelu.
Myös minä toimin yhtenä kouluttajista. Vastuualueenani maksimivoimaharjoittelu.

Voimavalmentaja koulutus soveltuu kaikille valmentajille, personal trainereille, urheilijoille ja niille, jotka haluavat kehittyä itse paremmiksi urheilijoiksi tai valmentajiksi.

Tervetuloa mukaan! :)

- Johanna Forsström, voimanostaja & Spartan Gear kouluttaja

 

 

Yhä useampi suunnittelee Personal Traineriksi kouluttautumista. PT:n työ on monien silmissä hohdokas ammatti, jossa voi tehdä omasta liikunnallisesta harrastuksestaan ”helpon” ammatin tai sivutyön. Personal trainerinä toimiminen on ”seksikäs ammatti” ja luo monille positiivisen mielikuvan ammatinharjoittajasta ja tämän superterveellisistä elämäntavoista. TV-tarjonta on pullollaan kaikenlaisia superdieetti –ohjelmia, jossa tiukkoihin toppeihin sonnustautuneet Personal Trainerit nousevat katsojan silmissä puolijumaliksi saadessaan asiakkaansa omaksumaan terveellisemmät elämäntavat.

Jos motivaatiosi kouluttautua PT:ksi juontaa juurensa helpon lisätienistin saamisesta tai työn mediaseksikkyydestä, kannattaa miettiä uudelleen. Se on paljon muuta. ….Ja ihan vaan tiedoksi, toisen ihmisen elämäntapojen ja tottumusten muokkaaminen ei ole mikään helppo nakki.

VASTUUTA, KOVAA TYÖTÄ & KOULUTTAUTUMISTA

Personal trainerin työ tuo mukanaan aimo annoksen vastuuta eikä tällä hetkellä personal trainereiden valtavasta kirjosta ole helppo erottautua ja noin vaan rikastua. Tullaksesi hyväksi, arvostetuksi ja suosituksi PT:ksi, tulee sinun olla valmis tekemään töitä. Kouluttamaan itseäsi (jatkuvasti), hankkimaan lisätietoa ja kehittämään itseäsi, jotta voit paremmin ja TURVALLISEMMIN palvella asiakkaitasi. Tärkeintä on hyvän pohjakoulutuksen hankkiminen, sillä vuosien kuntosaliharrastus ei tee sinusta pätevää henkilöä opastamaan muita.

MILLAINEN KOULUTUS KANNATTAA VALITA?  MITEN EROTTUA JOUKOSTA?

Jos harkitset kouluttautumista Personal Traineriksi, mieti tarkkaan, minkä koulutuksen käyt. Suosittelen tekemään valinnan pitämällä kiinni ajatuksesta, että haluat erottua ammattitaidollasi Personal Trainereiden valtavasta massasta.

Moni PT-koulutus valmistaa sinut taitavaksi ohjaajaksi kuntosalimaailmaan. Liikut kuin kala vedessä isoissa liikuntakeskuksissa toinen toistaan hienompien vipuvarsi- ja painopakkalaitteiden lomassa ja osaat siirtää tikkua reiästä toiseen kun asiakkaasi pumppaa pudotussarjaa. Näitä Personal Trainereitä on jo paljon.

Mutta.. Mitä jos asiakkaasi ei haluakaan parantaa lihaskuntoaan salilaitteilla? Haluaakin oppia käyttämään kehoaan toiminnallisemmin? Jos asiakkaasi haluaa harrastaa liikuntaa kotona, käyttäen ainoastaan kehonpainoaan treenivälineenä tai treenata kahvakuulalla? Tai kun asiakas sanoo, ettei halua eristää lihaksiaan koneissa istumalla vaan haluaa oppia kyykkäämään ja vetämään maasta? Näiden asioiden opettaminen vaatii ammattitaitoa. Sinulla täytyy olla suurempaa tietämystä ihmiskehosta, liikkuvuudesta ja virheasentojen korjaamisesta. Tehokkaassa ja haastavassa kehonpainoharjoittelussa ja raskaissa moninivelliikkeissä loukkaantumisriski suurenee, ja niin suurenee vastuusi ohjaajanakin.

Personal Trainer, joka osaa opettaa oikeaoppisen kyykyn, maastavedon tai kahvakuula liikesarjan tekniikan, osaa lähestyä haastavia harjoituksia tarvittaessa helpompien liikekehittelyn kautta sekä osaa ottaa huomioon asiakkaan yksilölliset rajoitukset ja tavoitteet näin tehdessään, alkaa jo erottua porukasta. Tällaiselta Personal Traineriltä katsoisin löytyvän ammattitaitoa. Tällainen PT ainakin minun kokemukseni mukaan erottuu edukseen, kun vertaa niihin Trainereihin, joita kuntosalit ovat pullollaan.

8J7A1325

Tällaisia asioita painotetaan Spartan Gearin Personal Training koulutuksessa. Haluamme tehdä vastuuntuntoisia ja ammattitaitoisia ohjaajia, jotka osaavat opettaa asiakkaitaan liikkumaan toiminnallisesti. Niin kuin kehomme on tarkoitettu toimimaan.

Spartanin PT-koulutuksessa kouluttajina toimivat vahvan ammattitaidon omaavat valmentajat, kilpaurheilijat ja personal training työtä itsekin tehneet henkilöt, joilla on todella kokemusta siitä mistä puhuvat.

 

Kun haluat erottua joukosta ammattitaidollasi, aloita Personal Traineriksi kouluttautuminen meidän mukana. Muista kuitenkin, että tässä ammatissa ei koskaan olla valmiita. Jokainen asiakas on yksilö ja joudut hankkimaan tietoa ja oppimaan uutta, aina kun joku uudenlaisilla tavoitteilla ja taustoilla varustautunut asiakas ottaa sinuun yhteyttä.

 

- Johanna Forsström, Spartan Gear kouluttaja, personal trainer & Suomen maajoukkueen voimanostaja

Viime viikonloppuna pääsin jälleen Turkuun Spartanin PT-koulutukseen ja olipa lystiä! Osa viikonlopuista on jäänyt minulta kisojen vuoksi väliin, ja osa vielä jääkin välistä, mutta korvailen poissaolojani niin, että saan koulutukseen vaadittavat opinnot suoritettua.

Sen lisäksi, että Spartanin PT-koulutus on sisällöllisesti timanttista settiä, parasta on silti se, että pystyn kouluttautumaan kilpaurheilun ehdoilla. Tästä joustamisesta – ja koko koulutuksesta – jo nyt super iso KIITOS Spartan Gear ja Antti Nurmi!

dav

IMG_20170423_065135

Tämä viikonloppu piti sisällään mm. kehonpainoharjoittelua, kahvakuulatekniikoiden kertausta ja harjoittelua ulkona, pariharjoittelua, tekniikoiden opettamista ja opettamisen opettelemista sekä teoriaa mm. siitä millainen on hyvä valmentaja.

received_10213525227823969

received_10213525228023974

 

Itselleni uutta oli etenkin kahvakuulilla harjoittelu ulkona, koska sitä en ole ikinä tehnyt. Harjoittelumuotona se oli todella hauska ja tehokas! Kivaa vaihtelua sisällä puurtamiselle. Etenkin heittotekniikat ja slämmit sopivat hyvin kamppailijan oheisharjoitteluun. Lisäksi pariharjoitteet ulkona olivat kiva muistutus siitä, miten hauskaa ja tehokasta treeni kaverin kanssa voi olla – eikä tarvita kahvakuulia tai kuntosalilaitteita!

 

received_10213525228263980

18033289_10213524092715592_2804848742628082128_n

17952607_10213524090995549_6473246763456531591_n

Meille sattui ulkoharjoittelun ajaksi hyvin vaihteleva keväinen sää.. ensin satoi kaatamalla, välillä paistoi aurinko lähes pilvettömältä taivaalta ja lopuksi satoi rakeita. Suomen kevät.

received_10213525227863970

18033441_10213524095995674_3800284536283225802_n

18056630_10213524095675666_6693247872329673585_n

received_10213525229224004

Oma harjoitteluni on aina sisältänyt paljon toiminnallista harjoittelua ja varsinkin kehonpainotreeniä, koska se kuuluu hyvin tiiviisti kamppailu-urheiluun. En ole sitä paitsi koskaan tykännyt kuntosalilaitteissa nyhväämisestä. Koko kropan pistäminen likoon on aina ollut paljon siistimpää ja siitä saa kiksit ihan eri tavalla. Ehkä siksi rakkaus kamppailu-urheiluunkin aikanaan syttyi niin voimakkaasti. Myös potkunyrkkeilyssä parasta on omilla äärirajoilla oleminen.

IMG_2194
Kuva: Ossi Halme 2013.

Punnerrukset, hypyt, vatsalihasliikkeet, kuntopiirit, viivajuoksut ja monet pariharjoitteet ovat hyvinkin tuttuja. Ymmärrys toiminnallisen harjoittelun laajuudesta on kuitenkin kasvanut PT-koulutuksen aikana. Liikkeitä, harjoitteita ja niiden variaatioita on tuhansia ja tuhansia! Koulutuksen myötä olen oppinut tapoja liikuttaa kehoani monipuolisemmin, ja siten kehittää fyysistä kuntoani myös monipuolisemmin. Ei riitä, että on kovassa kunnossa. Kropan täytyy myös toimia mahdollisimman optimaalisesti ja kivuttomasti.

dav

dav

Uskon, että jokainen voi löytää toiminnallisen harjoittelun parista itselleen mieluisen tavan liikkua. Oli se sitten kehonpainoharjoittelua, kuntopalloharjoittelua, liikkuvuustreeniä, kahvakuulatekniikkaa, levypainoharjoittelua, pariharjoittelua ulkona tai vaikkapa porrastreeniä. Tapoja ja mahdollisuuksia on yhtä paljon kuin on tekijöitä. Toiminnallisen harjoittelun hienous on myös se, että sen voi aloittaa millaisella taustalla tahansa.

Olitpa sitten aivan aloitteleva liikkuja tai kokenut kilpaurheilija, sinulle löytyy sopivia liikkeitä ja harjoittelumuotoja. Liikkuminen on mahdollista aloittaa hyvin helpoilla liikkeillä, jopa ihan ilman varustehankintoja kehonpainolla tai parin kanssa. Voit pitää toiminnallista treeniä oheisharjoitteluna päälajillesi, kuten itse teen, tai toiminnallinen harjoittelu voi olla ”päälajisi”.

Tärkeintä on löytää sinulle sopivin tapa liikkua. Ja kun se löytyy, liikkuminen on huippusiistiä! Potkunyrkkeilyn lisäksi mikään muu liikkumismuoto ei ole motivoinut ja haastanut minua yhtä innostavalla tavalla kuin toiminnallinen harjoittelu. En todellakaan osaa kaikkea, mutta juuri se tekee harjoittelusta mielekästä ja saan nauraa itselleni. Silloin liikkuminen on hauskaa! Kilpaurheilu ei aina ole hauskaa eikä sen sitä ehkä kuulukaan aina olla, mutta oheistreenin ei tarvitse olla otsa rutussa pakottamista, vaan se voi olla kivaa ja silti todella tehokasta.

Liikkumisen ilo on niin hieno tunne, että toivoisin jokaisen ihmisen löytävän sen. Omalla tavallaan ja tahdillaan, mutta se tunne pitäisi jokaisen kokea. Keskustelin juurikin tästä asiasta yhden järjettömän inspiroivan ja ihanan tyypin kanssa automatkalla Turusta Vantaalle. Judit Sziva on ”crazy ninja monkey” minun silmissäni ja uskomattoman energinen ihminen. Hän oli hetki aiemmin tehnyt videon ja tekstin blogiinsa juuri tähän liittyen. Suosittelen lämpimästi, että tsekkaat tämän:  https://onemorefighter.wordpress.com/2017/04/16/find-joy-in-movement/.

Olipa tapasi liikkua mikä tahansa, löydä ilo siitä, mitä teet. Älä liiku siksi, että ”on pakko” tai siksi että ”voi syödä pullan”. Liiku siksi, että siitä tulee sinulle hyvä olo.

Minä urheilen siksi, että haluan olla maailman paras. Mutta se on vain yksi syy. Nimittäin jos en nauttisi liikkumisesta, urheilemisesta, itseni likoon pistämisestä, hikoilemisesta ja rajojeni koettelemisesta, en olisi missään nimessä jaksanut treenata viikosta ja vuodesta toiseen. Ahdistun, jos en pääse liikkumaan.

Potkunyrkkeily, kävely, juoksu, tanssi, jalkapallo, jooga, voimistelu, painonnosto, pyöräily, kuntosaliharjoittelu, paini, parkour, nyrkkeily, kehonpainoharjoittelu, hiihto, golf tai uinti – you name it. Mikä tahansa on sinun juttusi, nauti siitä, mitä teet.

dav
Tehtiin koulutusviikonlopun päätteeksi ihan suht kova leuanvetotreeni. Ei leuanvedot sinänsä, mutta ne lapapunnerrussetit siellä välissä – ai että!
dav
Jouduin pidempiin sarjoihin ottamaan ihan vastuskumpparin avuksi, ja silti teki tiukkaa saada sarjat loppuun. Vasta 5 toistosta alaspäin pystyin räpiköimään ilman kumpparia. Oli muuten pikkasen kädet ja selkä tukossa tuon jälkeen!

dav

 

Jos sua kiinnostaa kouluttautua toiminnallisen harjoittelun personal traineriksi, tsekkaa spartan.fi-sivuilta tiedot syksyn koulutuksesta! http://www.spartan.fi/koulutukset/fi/home/125–spartan-gear-toiminnallisen-harjoittelun-personal-trainer-koulutus-2016-tammikuu.html

Spartan Gearilta löytyy myös viikonlopun mittaisia ohjaajakoulutuksia, mikäli aihe kiinnostaa. Todella, todella vahva suositus näistä. Takuulla opit uutta ja innostut!

Hauskaa vappua kaikille! 

Screenshot_2017-04-20-18-40-04

Cami

 

 

 

 

 

 

 

 

by -
0 4589

Nyt viikonloppuna otellaan potkunyrkkeilyn Suomen mestaruuksista Hämeenlinnassa Jukolan koululla. Palasin hieman vuosissa taaksepäin ja valokuvien kautta SM-kisamuistoihin.

Olen otellut aikoinaan ensimmäisen otteluni Lahdessa SM-kisoissa. Muistan vieläkin sen JÄRKYTTÄVÄN jännityksen ennen ottelua. Pasi sanoi jälkeenpäin, että näytin ihan aaveen nähneeltä – naamani oli vitivalkoinen.

 

camilla 005

camilla 006

camilla 040
Epätodellinen fiilis ensimmäisen matsin jälkeen.

camilla 041

Muistan vieläkin, miten erätauolla kerrottiin ottelijoiden tietoja ja oululainen vastustajani oli minua kokeneempi. Mietin paniikissa, että miten ihmeessä voin voittaa. Voitin kuitenkin ihan selkeästi. Näitä ekoja matsejani tuskin on kenelläkään videona tallessa (jos on niin kiinnostaa kyllä!?), mutta varmasti aikamoista räpellystä ja sähläystä oli alusta loppuun. Tunteita oli niin paljon enemmän kuin järkeä. Vieläkin on sama tilanne, vaikka järkeä on ehkä pikkasen tullutkin lisää. Ja valmentajan ohjeita ehtii välillä kuunnellakin.

Ohjeiden toteuttaminen puolestaan..  No, helppoahan tämä olisi, jos Pasi voisi päättää, mitä kehässä teen ja milloin. Veikkaan, että aina välillä Pasi toivoisikin, että voisi estää mua hölmöilemästä otteluissa. :D

camilla 077
Elämäni toiseen otteluun valmistaumassa.

camilla 092

camilla 093
Ihan pikkasen onnellinen tyyppi tässä.
camilla 188
Finaalissa ottelimme Sadun kanssa vastakkain ja Satu voitti. Satu on läheinen ystäväni ja oli todella vaikea asennoitua otteluun.

 

 

camijasatu
Silmät kiinni ja toivotaan parasta? Kehässä Sadun kanssa. Kuva: fightermag.fi

camilla 190

 

mitskut
Naiset LC -60kg SM-kisoissa 2007. Tästä tulee muuten huomenna tasan 10 vuotta. Käsittämätöntä. Kuva: fightermag.fi

 

camilla 270
VKK:n timanttinen tiimi SM-kisoissa Lahdessa 2007.

Seuraavana keväänä 2008 oteltiin SM-kisat Järvenpäässä ja sarjassani oli tuolloin Anne Vuorinen, joka oli menestynyt ottelija, paljon minua kokeneempi. Olen melko varma, ettei kisahallissa ollut itseni lisäksi montaa ihmistä, jotka aidosti uskoivat, että voisin voittaa. Moni varmasti aidosti toivoi sitä, mutta väitän, ettei monikaan voittooni uskonut.

Minä uskoin. Halusin Suomen mestaruutta tuolla hetkellä enemmän kuin mitään muuta.

Voitin Anne Vuorisen semifinaalissa hajaäänituomiolla 2-1 ja etenin finaaliin. Tuomionjulistuksen kuullessani aloin kiljumaan ja pompin ilmaan.

Minua tulivat onnittelemaan sellaiset ihmiset, joita en tuntenut. Sanomalehti Keski-Uusimaassa oli juttu, että ”Mestaritkin kaatuvat” ja kuvatekstissä luki ”Camilla vyöryy”. Nauroimme tuolle Terhin kanssa niin paljon, että muistan tuon varmasti kiikkustuolissakin.

SM_kisat_08_033
Semifinaalissa vastassa Järvenpään Anne Vuorinen.

 

SM_kisat_08_123

SM_kisat_08_131
Finaalissa vastassa Hämeenlinnan Minna Rantanen ja voitto 3-0.

 

IMG_0817
Urani ensimmäinen – ja makein – Suomen mestaruus Järvenpäässä 2008. Naiset FC -60kg.

Katsellessani kuvia näistä ensimmäisistä kisoistani muistan vieläkin elävästi, miten onnellinen olin! Tuon fiiliksen – onnen, helpotuksen ja itsensä voittamisen – takia rakastan potkunyrkkeilyä.

Vuosien varrella tuo ilo kuitenkin hukkui joksikin aikaa, en osaa tarkalleen määritellä ”milloin”, mutta nyt ymmärrän, että niin kävi. Aloin pyrkiä kohti tavoitteitani ja unelmiani hyvin päämäärätietoisesti ja unohdin iloita onnistumisista. Tai oikeastaan, en antanut itselleni lupaa iloita niistä. Enhän vielä ollut riittävän hyvä. En ollut vielä maailman paras.

On aikoja, jolloin mietin pitäisikö lopettaa kilpaileminen, kun kaikki tuntui aina vaan yhtä paskalta, näin suomeksi sanottuna. Tuli onnistumisia ja menestystäkin, mutta kaikki tuntui samalta. Eli ei oikein miltään.

Harjoittelin itseni ylirasitustilaan useammin kuin kerran, koska halusin tehdä enemmän ja kovempaa – ja tein sen valmentajaltani salassa. Tuli vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia, pettymyksiä.

Kuitenkin suhteellisen sisukkaana ihmisenä, ajattelin vain ja ainoastaan unelmiani ja tavoitteitani. Olin päättänyt saavuttaa ne. Se motivoi minua kaikesta huolimatta. Ja rakkaus lajiin. Mistään muusta urheilusta en ole saanut samanlaista fiilistä kuin potkunyrkkeilystä. Ei sitä fiilistä voi oikein selittää, se pitää kokea. Toisiin kolahtaa, toisiin ei. Ei tää missään nimessä ole kaikkien juttu.

Alonen vs. Viksten 2010
SM-kisat 2010 Porissa. Voitto ja SM-kulta tuli 2-1. Kuva: Harri Messo.

SM-kisat 2010 tulivat melko pian ensimmäisen ylirasitustilani toteamisen jälkeen ja olin vielä toipumassa. Halusin kuitenkin osallistua. Fyysisesti ja henkisesti olin tuon kevään todella väsynyt. Opiskelin, tein töitä ja urheilin – nukkunut en juurikaan. Jälkiviisaus on parasta, mutta ehkä siitä unesta ei olisi kannattanut tinkiä?

Vuoden 2011 SM-kisoista ei ole ikuistettuna yhtään kuvaa, ei ainakaan itselläni. En edes muistanut, missä ne pidettiin ja piti luntata passista. Hämeenlinnassa.

Pudotin keväällä painoa otellakseni -56kiloisissa Brasilian World Cupissa heti SM-kisojen jälkeisellä viikolla. Tein painonvedon kaikella tapaa muutenkin väärin, mutta isoimman virheen tein siinä, että kinusin ottelemaan myös SM-kisoihin. Pasihan oli sitä mieltä, että kisat voisi jättää World Cupin ja painonvedon takia väliin.  Voitin yhden matsin 3-0 ja finaalin hävisin 2-1. En muista kovinkaan monesti olleeni yhtä pettynyt itseeni kuin tuolloin olin. Ja minä kuitenkin olen ollut pettynyt itseeni todella raskaastikin.

”Matseista tulee joko voitto tai oppi, pidemmän päälle jälkimmäinen saattaa olla tärkeämpi.” – Eva Wahlström kirjoitti 2014, kun hävisin EM-kisojen semifinaalin 2-1.

Vuosi 2011 on jäänyt urheilu-urallani kokonaisuudessaan vuodeksi, jolloin voittojen sijaan tuli enemmän oppia.

 

 

292504_10150846582981520_739811241_n
SM-kisat 2012. Kahden ottelun jälkeen Suomen mestaruus FC -60kg.

 

IMG_2180
SM-kisat 2013 – siirrytty Low Kick-ottelumuotoon. Voitto 3-0 LK -60kg. Kuva: Ossi Halme.
IMG_2194
Kuva: Ossi Halme. 2013.
IMG_2184
Kuva: Ossi Halme. 2013.
IMG_2196
SM-kisoissa vastassa Suvi Jaatinen Jyväskylästä. Kuva: Ossi Halme. 2013.

Ensimmäisistä kisoistani on kymmenen vuotta. Tarvittiin raskaus ja tauko, että löysin ilon takaisin potkunyrkkeilemiseen. Onneksi löysin.

Tauon aikana ikävä ottelemaan oli aivan järjetön. Ymmärsin tuolloin, että en ole lähimainkaan valmis lopettamaan kisaamista. En alkuunkaan. Tuo ikävä ja palo ottelemaan oli niin voimakas, että menin kehään aivan liian aikaisin, 9 kuukautta synnytyksen jälkeen, eikä kroppani ollut vielä yhtään valmis näin fyysiseen harjoitteluun ja kilpailemiseen.

Ajauduin jälleen ylirasitustilaan yövalvomisten ja liian vähäisen levon vuoksi (luulisi, että ihminen oppii aiemmista virheistään, mutta..). En kuunnellut taaskaan itseäni. Vanhat muistot palasivat mieleen ja mietin onko tän urheilemisen pakko olla tällaista jatkuvaa rämpimistä.

Tein viime vuoden todella paljon duunia mentaalipuolen kanssa, tein paljon mielikuvahrjoittelua ja keskustelin Jukan kanssa. Tein töitä muovatakseni käsityksiäni itsestäni ja kyvyistäni. Se oli ajoittain raskasta – oppia tuntemaan itsensä oikeasti – ja tämä näkyi todella vaihtelevana suorittamisena.

Olin yhtä aikaa itsevarmempi kuin koskaan, ja silti aivan hukassa itseni kanssa.

Ennen EM-kisoja jotkin palaset loksahtivat viimein kohdalleen. Sain onnistumisia treeneissä ja aloin luottamaan lyönteihini ensimmäistä kertaa urallani. EM-finaalissa muistan ajatelleeni, että ”hemmetti, mun lyönnithän uppoo tohon!!” – käsittämättömän huikea tunne.

Arvatkaa mitä?

Urheileminen on taas kivaa. Ilo on palannut. Välillä olen niin onnellinen treenien jälkeen, että onnen kyyneleet tulevat silmiini.

Toki, minulla on edelleen tavoitteita ja haluan kehittyä, mennä kohti unelmiani. Olen edelleen päättäväinen ja teen kovasti töitä. Mutta nyt annan itselleni luvan nauttia onnistumisista matkan varrella. Viimeisen puolen vuoden aikana olen nauttinut treeneistä enemmän kuin vuosiin. Tunnen pitkästä aikaa sen fiiliksen ja sen palon, mikä minulla oli, kun aloitin.

Potkunyrkkeileminen on niin siistiä.

Olen muuttunut ihmisenä ja ottelijana matkan varrella. Tie, jonka olen kulkenut tähän päivään, ei ole ollut helppo. Ilman kaikkea kokemaani en kuitenkaan olisi nyt tässä.

pic20140419163701
SM-kisat 2014 Espoossa. Voitto 3-0.
IMG_3347
Terhi oli kannustamassa SM-kisoissa myös 2014. Me kierrettiin aiemmin leirejä ja kisoja yhdessä tiiviisti. Hyviä muistoja ja tärkeä ystävä.

 

IMG_3906
Urani viides Suomen mestaruus 3-0 voitolla turkulaisesta Kaisa Leinosta.

 

 

 

Urani viides Suomen mestaruus tuli Espoossa keväällä 2014 kahden 3-0 voiton jälkeen. Kyllähän se joka kerta vain hyvälle tuntuu. Näiden 2014 SM-kisojen jälkeen en olekaan Suomen mestaruudesta kamppaillut, koska keväällä 2015 kasvattelin rantapallomahaa ja keväällä 2016 sairastuin ennen kisoja.

Huomenna pääsen siis pitkästä aikaa mittelemään oman sarjani Suomen mestaruudesta! Olisihan tuo titteli hienoa lunastaa takaisin itselle.

Kaikki valmistautumiset on (kerrankin!) mennyt hyvin ja olen pysynyt terveenä. Mentaalivalmennus on auttanut keskittymään omiin vahvuuksiin ja omaan tekemiseen, fiilis on vahva ja päättäväinen, treeneistä on jäänyt hyvä tunne. Kovat kisat on varmasti edessä, mutta en olisi voinut tehdä mitään paremmin.

Pian selviää, mihin se tällä kertaa riittää.

Tulkaahan paikan päälle kannustamaan!

Cami

PS. Kisaviikonlopun tunnelmat voit ottaa etänäkin haltuun: ota seurantaan Instagramista @camillamarjamaki ja tsekkaile MyStoryä – päivitän niin paljon kuin ehdin ja muistan. ;)

 

 

 

 

by -
0 1856

Nykyaikainen sotilaiden taistelulaji? Mitä sen pitäisi sisältää?

Olen työssäni puolustusvoimien palveluksessa ammatillisessa mielessä perehtynyt useisiin eri maiden sotilasorganisaatioiden lähitaisteluoppaisiin, ja tässä artikkelissa summaan ne tärkeimmät asiat, joita minun mielestäni ammattisotilaan taikka reservissä vastuunsa sotilaallisesta kunnostaan tuntevan reserviläisen on hyvä huomioida, kun puhutaan lähitaistelun, itsepuolustuksen taikka sotilaiden voimankäytön harjoittelusta.

Jotta terminologia olisi edes hieman selkeä lukijoille, määrittelen tässä nämä kolme termiä:
Lähitaistelu – vihollisen tuhoaminen tai lamauttaminen lähietäisyydeltä. Lähitaistelua käytetään sodassa tai sodan kaltaisessa tilanteessa, jossa vihollinen on tunnistettavissa asepukunsa tai vihamielisen tekonsa taikka aikeensa perusteella ja voimankäytön säädökset mahdollistavat hyökkäämisen ilman ennakkovaroitusta. Lähitaistelukaan ei ole täysin säätelemätöntä, vaan kansainvälinen humanitaarinen oikeus velvoittaa kaikkia laillisia taistelijoita. Tärkeimpiä periaatteita sotilaallisen toiminnan säätelyssä ovat mm. mielivaltaisen toiminnan kielto, siviili- ja sotilaskohteiden erottelu ja inhimillisyys, joka tarkoittaa mm. taistelusta luopuneiden suojelua väkivallalta ja kidutukselta.

Itsepuolustus – rikoslaissa oikeuttamisperuste nimeltä ”hätävarjelu” on aikaan ja paikkaan sitomaton, jokaisen ihmisen oikeus puolustaa itseään tai toista oikeudettomalta hyökkäykseltä, voimakeinoja saa käyttää vain sen verran, mikä on välttämätöntä hyökkäyksen torjumiseksi.

Voimankäyttö – toimivaltaisen viranomaisen aktiivisia keinoja, joilla mahdollistetaan laillinen virkatoimi, voimakeinoja saa käyttää vain sen verran, mitä välttämättä vaaditaan tehtävän toteuttamiseen. Sotilaiden voimankäyttöoikeus on määritelty laissa Puolustusvoimista (551/2007) sekä laissa puolustusvoimien virka-avusta poliisille (781/1980). Sotilas voi käyttää voimakeinoja ns. jokamiehen kiinnotto-oikeuden nojalla, taikka estääkseen luvatonta henkilöä tulemasta puolustusvoimien käytössä olevalle alueelle, poistaakseen luvattoman henkilön em. alueelta, taikka kiinni ottaakseen rikokseen, kuten luvattomaan tunkeutumiseen syyllistyneen. Myös turvallisuustarkastuksen tekemiseen voidaan käyttää voimakeinoja, ellei kohdehenkilö toimenpiteeseen hyvällä alistu. Myös kohdatessaan vastarintaa vartiotehtävissä, sotilaalla on voimankäyttöoikeus, sekä sotilasesimiehellä on tietyissä tilanteissa oikeus käyttää voimakeinoja kuuliaisuuden tai järjestyksen palauttamiseksi taikka pakenemisen estämiseksi. Sotavangin paon estämiseksi sotilaalla on vankeuslain (767/2005) mukaiset voimankäyttöoikeudet.

Olen lukenut aika monta erilaista ja erimaalaista lähitaisteluopasta, varmasti kymmeniä, mutta tähän artikkeliin otin sellaiset, jotka edustavat ns. ”nykyaikaa”, eli toisen maailmansodan ja sen jälkeistä aikakautta, sekä olivat riittävän erilaisia toisiinsa nähden. Lisäksi kotimaisista oppaista valitsin sellaisen, joka ei ole koskaan ollutkaan salassa pidettävä, joten sen julkistaminen ei ole mikään ongelma.

Kotimaista sotilaskirjallisuutta siis edustaa ”Lähitaisteluopas (Lähtst-opas)” vuodelta 1957. Pari muuta manuaalia, joita käytän tässä artikkelissa referenssinä ovat ”Do or Die”, Yhdysvaltojen Merijalkaväen manuaali vuodelta 1944, sekä nykyaikainen opas ”United States Marine Corps Close Combat”, joka minulla on tabletillani applikaationa.

Lähitaistelu on määritelty Lähitaisteluoppaassa (1957) seuraavasti: ”Lähitaistelulla tarkoitetaan tässä oppaassa taistelua, jossa vastustaja on enintään käsikranaatin heittoetäisyydellä. Näin lyhyeltä etäisyydeltä taistelu käydään yleensä mies miestä vastaan, eikä johtaja ovi vaikuttaa sen kulkuun muuten kuin omalla esimerkillään.”
Vanhoissa oppaissa perustellaan lähitaistelukoulutuksen tarve hyvin. Esimerkiksi lähitaisteluopas (1957) kertoo seuraavaa: ”Lähitaistelu voi tulla kyseeseen varsin monissa tilanteissa kuten rynnäkössä ja rynnäkön torjunnassa, taisteltaessa vihollisen tai omassa puolustusasemassa, pimeässä, metsässä ja asutuskeskuksissa, sissi- ja partiotoiminnassa, murtauduttaessa saarroksista ja yleensä yllätystilanteissa.”

”Do Or Die” (1944) sanoo taas, että sodan kuva on muuttunut suurista rintamahyökkäyksistä pienryhmätoimintaan, ja yksilön merkitys korostuu. Näiden uusien taistelutapojen vaatimuksesta jalkaväkimiehen pitää olla viivyttäjä, tarkka-ampuja, urheilija ja taistelija vertaansa vailla.

Lähitaistelukoulutuksen ehkä tärkein merkitys on kuitenkin henkisten ominaisuuksien kehittäjänä, kuten aggressiivisuudessa ja itseluottamuksessa. Lähitaisteluopas (1957) mainitsee lähitaistelukoulutuksen päämääräksi ”sotilaan teknillisen lähitaistelutaidon, fyysisen kunnon, rohkeuden, itseluottamuksen ja oma-aloitteisuuden kehittämisen niin, että hän käyttää taisteluvälineitään vaikeimmissakin tilanteissa täydellä teholla viimeiseen saakka ja voi hätätilassa selviytyä vastustajastaan ilman asettakin. Erityisesti on tähdennettävä lähitaistelukoulutuksen merkitystä joukon taisteluhengen kannalta. Hyvän lähitaistelukoulutuksen saaneen sotilaan voidaan katsoa selviytyvän riittävän hyvin useista muistakin yksityisen taistelijan suoritettavaksi tulevista tehtävistä.”

Ehkäpä suurimmat eroavaisuudet näiden eri manuaalien välillä löytyvät jaottelusta. Do Or Die –oppaassa luvut ovat seuraavat:
I Pistintaistelu
II Veitsitaistelu
III Jiu-Jitsu ja Savate (myös Defendu mainintaan, kokonaisuutta kutsutaan toisessa yhteydessä ”likaiseksi tappeluksi”)
IV Nyrkkeily
Lähitaisteluopas (1957) taas määrittelee osa-alueet lähitaistelulle seuraavasti:
• lähitaistelu ilman asetta
• lähitaistelu kylmin asein
• lähitaistelu tuliasein
• vankien käsittely ja
• taisteluradalla tapahtuva koulutus.

USMC Close Combat –oppaan jaottelu on seuraavanlainen:
1. Perusteet lähitaistelulle (sisältää mm. asennot, liikkumisen, etäisyydet, kehon arat paikat)
2. Tappavat ja ei-tappavat asetekniikat (sisältää myös aseen riistonestot ja aseen riistot)
3. Käsin pideltävät aseet (sisältää veitsen ja kepin käytön sekä aseettoman puolustautumisen niitä vastaan)
4. Lyönnit
5. Heitot
6. Kuristukset ja hallinnat
7. Taistelu maassa
8. Ei-tappavat tekniikat (sisältää voimankäyttötekniikoita kiinniotto- ja poliisityyppisiin operaatioihin)

Lähitaisteluoppaassa (1957) ensimmäinen luku käsittelee ”käsikähmätilanteita”, jossa ensin opetellaan asento ja liikkuminen, lyönnit, potkut, vapautuminen erilaisista otteista, kuljetusotteita, vapautumista maassa sekä vartiomiehen hiljentäminen ”Vartio-otteella” ja ”Kypäräotteella”. Tekniikoita on aika paljon, ja ne eivät kaikki ole kovin yksinkertaisia. Kuitenkin, joukossa on samoja tekniikoita, joita nykypäivänä käytetään kamppailu-urheiluissa ja monissa itsepuolustuslajeissa.
Näihin ”käsikähmätilanteisiin” Do Or Die’n lähestymistapa on hieman erilainen: luvussa, jossa käsitellään jiu-jitsua ja savatea, ei opeteta ensimmäistäkään vapautumistekniikkaa, vaan hyökkäämistä lyömällä ja potkimalla. Lisäksi mukana on myös Defendu:sta vastustajan käden murtaminen sekä hallinta- ja kuljetusotteita sekä aseenriistoja. Erillisessä luvussa kerrotaan nyrkkeilystä, ja luvussa on kuvattu yksi tekniikkakombinaatio, joka ei varsinaisesti ole erityisen helppo: oikean käden yläkoukku askeleella, ja mikäli se menee ohi, lyödään voimakas vasemman käden kohokoukku joko vastustajan leukaan tai vatsaan.
Merkittävää on huomata, että kumpikaan vanhemmista manuaaleista ei opeta lyöntien tai potkujen torjuntaa, ainoastaan aseilla tapahtuvien hyökkäysten torjuntaa paljain käsin. Uudempi US Marine Corps’n opas taas kattaa myös lyönti- ja potkutorjuntoja. Ainut torjuntatekniikka Lähitaisteluoppaassa (1957)näytetään, kun varoitetaan potkaisemasta liian korkealle, jolloin vastustaja voi tarttua jalasta kiinni (kuvitettu) ja kaataa selälleen jalasta nostamalla tai vatsalleen jalkaterästä vääntämällä.

Muiden kuin tuliaseiden käyttöä, tai tuliaseen käyttöä muuten kuin ampumiseen, käsitellään luonnollisesti paljon kaikissa näistä manuaaleista. Siinä, missä ”Do or Die” opettaa pistintaistelua ja veitsen käyttöä, sekä puolustautumista näitä vastaan myös paljain käsin. Lähitaisteluopas (1957) ottaa pistimellä varustetun kiväärin lisäksi myös kenttälapion käsittelyyn, mutta jättää puukon käytön kokonaan huomioimatta. Ainoat teräasetekniikat ovat paljaan käden puolustustekniikoita veistä vastaan. USMC Close Combat –opas taas kattaa sekä pistintaistelun, veitsen ja kepin käytön ja vielä teleskooppipatukankin.
Kiinniottaminen, tai vanginotto, on luonnollisestikin korostunut nykyaikaisessa USMC Close Combat –oppaassa, johtuen luonnollisesti siitä, että sotilaiden käyttö rauhanturvaamistyyppisissä tehtävissä on lisääntynyt, ja poliisityyppisiä taitoja tarvitaan nykyään myös sotilaiden keskuudessa. Lähitaisteluopas (1957) omistaa asialle kokonaisen luvun ja ”Do or Die” näyttää Jiu-Jitsu ja Savate –osiossa hallintaotteita, vaikka vanginkäsittelystä ei sen enempää puhuta mitään.
Mielenkiintoista on, että maassakamppailua ei ”Do or Die” – oppaassa käsitellä lainkaan, Lähitaisteluoppaassa (1957) on vain puolustuksellisia tekniikoita, lähinnä maasta pois pääsyä varten, kun taas USMC Close Combatissa on kokonainen luku maassakamppailua, sisältäen hyökkäyksellisen toiminnan ja puolustuksellisen toiminnan maassa; kummallista kyllä, pelkästään aseettomia tekniikoita käyttäen. Yksi syy tähän ”lukkopaini ja Brazilian Jiu-Jitsu” –tyyppiseen osioon lienee se, että lukkopaini on hyvää fyysistä koulutusta, ja kohtuullisen turvallisesti voidaan harjoitella täyskontaktikamppailua ilman suojavarusteita.

Kotimainen opas vetää pisteet kotiin seuraavalla vedollaan: oppaassa on kokonainen luku tuliaseiden käytöstä, jossa käydään läpi ampuma-aseen käyttö lähitaistelutilanteessa sekä käsikranaatin käyttö. Myös vihollisen käsikranaatilta suojautumiseen opetetaan muutama vaihtoehto. Olen aiemminkin ihmetellyt sitä, että harvoissa lähitaistelumanuaaleissa käsitellään tuliaseiden käyttöä millään tasolla, ja päätynyt sellaiseen johtopäätökseen, että on mahdollista, että yleensä eri henkilöt erikoistuvat aseen käyttöön ja aseettomiin kamppailuihin. Saattaa olla, että tästä syystä konsensusta aseen käytöstä lähitilanteissa ja aseettomien taikka kylmin asein tehtävien tekniikoiden välillä ei pystytä helposti saavuttamaan. Lisäksi Lähitaisteluopas (1957) sisältää luvut harjoitusvälineistä, taisteluradan rakentamisesta ja siinä harjoittelusta, fyysisestä harjoittelusta ja erilaisista kamppailu- ja muista kilpailuista, joilla kasvatetaan fysiikkaa ja tahtoa. USMC Close Combat sisältää luvun pehmustetuin kepein taistelusta, pugil stick training’sta, mutta jää selkeästi kotimaisen manuaalin varjoon.

Yhteenvetoa historiasta ja nykypäivästä:
Sotilailla on paljon taitoja, joita heidän pitäisi oppia. Lähitaistelukoulutukseen aikaa on vain rajallisesti ja se joutuu monesti väistymään syrjään aiheilta joita pidetään tärkeämpinä. Koska aikaa on aina rajallisesti, kannattaa sotilas opettaa hyökkäämään, sillä puolustautuminen on vaikeampaa ja vie enemmän aikaa. Tästä syystä vanhoissa manuaaleissa ei ole juurikaan lyönneiltä tai potkuilta suojautumisia. Jos aikaa koulutukselle on todella vähän, myös otteista vapautuminen kannattanee jättää pois ja keskittyä vain hyökkäämisen opetteluun, joka on myös koko lähitaistelun psykologisen puolen kannalta tärkeintä.
Tapana on yleensä tehdä oppaista tekniikkakokoelmia, ja punaisen langan vangitseminen kuvin ja tekstein on hankalaa. Lisäksi ongelmana saattaa olla, että halutaan paras mahdollinen ratkaisu johonkin erityiseen uhkaan, jolloin ratkaisu ei välttämättä ole helpoin oppia, tai tue muita lähitaistelun osa-alueita. Esimerkkinä vaikka veitsen käyttö: ”Do Or Die” –oppaassa veistä käytetään miekkailutyylisesti eversti James Bowien kehittämän systeemin mukaisesti, jossa valmiusasennot ja hyökkäykset ovat taas täysin erilaiset kuin samassa oppaassa esitettävässä pistintaistelussa taikka aseettomassa taistelussa.

Koska aikaa on vähän, kannattaisi hakea ratkaisu, jossa asennot ja periaatteet tukevat toisiaan. Ratkaisut eivät ehkä ole kaikkein parhaita, mutta riittävän hyviä, ja mahdollisia oppia lyhyessä ajassa.
Plussat ja miinukset:
Do Or Die:
+tekniikoiden vähäinen määrä, keskitytty olennaiseen
+pistintaistelu
+lähitaistelukoulutuksen merkityksen korostamisen psykologisessa valmennuksessa
– veitsitaistelun erillisyys muista osa-alueista
– ei tuliaseiden käyttöä lähitaistelussa
– ei kamppailu- tai muita fyysisiä harjoitteita

USMC Close Combat
+Kattavuus
+Aseenriiston estot ja minimivoimankäyttötekniikat
+Suurin osa tekniikoista on kohtuullisen helppoja ja toimivia
+Otteistavapautumistekniikat ovat todennäköisiin hyökkäyksiin ja toimivia tekniikoita
+ Punainen lanka aseettomien ja aseellisten kamppailujen välillä löytyy
– Melko suuri painin määrä
– Ei tuliaseiden käyttöä lähitaistelussa

Lähitaisteluopas (1957)
+ Ampuma-aseen käyttö lähitaistelussa
+ Taistelurata ja kamppailu- ym. harjoitteet (esim. haavoittuneen evakuointi)
+ Veistä vastaan tehtävät paljaan käden tekniikat ovat osin hyviä ja toimivia
+ Lähitaistelukoulutuksen merkityksen korostamisen psykologisessa valmennuksessa
-Vapautumistekniikoiden suuri määrä jopa marginaalisiin uhkiin
-Ei veitsen käyttöä
Hieman sinivalkoisten lasien läpi tarkasteltuna näistä paras lähitaistelumanuaali kokonaisuutena oli”Lähitaisteluopas (1957)”, parhaat tekniikat taas löytyvät ”USMC Close Combat” –oppaasta.

Aiempien havaintojen perusteella olen laatinut ohjelman sotilaiden lähitaistelu- ja itsepuolustusmenetelmäksi, jossa suoritustekniikat tulevat Scandinavian Defendosta, jossa tekniikat ovat riittävän hyviä ja erittäin yksikertaisia, sekä suoraan sovellettavissa myös sotilaskäyttöön. Lähitaistelu- / itsepuolustus-/ voimankäyttöohjelman sisältö taas koostuu niistä aiheista, joita nykypäivän sotilas tarvitsee sotatilassa, rauhan aikana tai kriisinhallintatehtävissä. Opetettavat aiheet priorisoidaan käytössä olevan ajan mukaan, ja joukoille, joilla on enemmän aikaa harjoitella, opetetaan enemmän asioita. Tätä järjestelmää kutsutaan nimellä ”Defendo Green”, ja siinä, missä ”Defendo Blue” on voimankäyttöammattilaisten, kuten vartijoiden tai poliisien itsepuolustus- ja voimankäyttöjärjestelmä, Defendo Green on sotilaille tarkoitettu itsepuolustus-, lähitaistelu- ja sotilaallisen voimankäytön järjestelmä.
Järjestelmä ei voi perustua pelkästään vastustajan eliminointiin, vaan se pitää olla käytettävissä myös itsepuolustukseen, kun sotilas joutuu lomalla taksijonoväkivallan kohteeksi, ja sotilaalla pitää olla myös eväät minimivoimankäyttöön, kun hän kiinniottaa luvatta sotilasalueelle tunkeutujan tai sotavangin.

Asento ja liikkuminen: kaikki kamppailu perustuu tasapainoiseen asentoon ja oikeaan liikkumiseen, ensimmäiseksi opetettava asia. Kaikissa tekniikoissa pitää huomioida, että päällä voi olla kymmeniä kiloja varusteita, jotka huonontavat liikkuvuutta.

Ampuma-aseen tai aseiden käyttö lähitaisteluasennosta opetetaan heti, ja on sen jälkeen mukana kaikessa harjoittelussa.

Hyökkäämisen opettaminen on kaikkein tärkein taito. ”Miekka on tärkeämpi kuin kilpi”, sanotaan. Ensimmäiseksi opetetaan kehon käyttö lyömisessä, jolla pystytään saamaan helposti lisää voimaa hyökkäykseen, ja paljaalla kädellä lyöminen tukee myös kaikkien apuvälineiden käyttöä lyömisessä. Potkujen määrä pidetään minimissä ja potkut tehdään alas.

Aseen käyttö lyömäaseena opetellaan aseettomien hyökkäysten suoritustapaan sitoen, veitsen tai muun välineen, kuten kenttälapion, kepin, yms. käyttö samoin.
Yksinkertaiset luonnollisen puolustusvasteen mukaiset hyökkäysten torjunnat opetetaan, sillä niitä samoja tekniikoita käytetään kylmin asein tapahtuvien hyökkäysten torjuntaan, joko paljain käsin, tai apuvälineitä, kuten omaa asetta käyttäen.

Maassa puolustautumisen opetus käsittää maasta ylösnousun, kaatumisen taaksepäin, maassa puolustautumisen periaatteet, eli tärkeimpien positioiden ymmärtäminen, ja aseen käyttö maahan kaatuneena.
Tarttumaetäisyydeltä opetetaan viemään vihollinen tai vastustaja maahan eri suunnista, ja tätä samaa sovellusta voidaan käyttää joko vastustajan tuhoamiseen, vartiomiehen hiljentämiseen, tai lievempänä versiona kohdehenkilön kiinniottoon taikka vanginsieppaukseen.

Myös muutamia vaarallisista otteista vapautumisia voidaan käydä läpi, kuten toiminta jouduttaessa aseen riiston yrityksen tai vartiomiehen hiljennysyrityksen kohteeksi.

Pidemmälle ehtiville harjoittelijoille käydään läpi myös asehyökkäysten torjunta paljain käsin.

Lisäksi oheisharjoitteluna opetetaan haavoittuneen evakuointitekniikat, joita käytetään fyysisenä koulutuksena. Muita fysiikkaharjoitteita ovat oman kehon painolla ja taistelijaparin kehon sekä varusteiden painoa hyväksi käyttäen tehtävä harjoittelu, kahvakuulat, levytangot ja ennen kaikkea esterataharjoittelu. Esteradalle tehdään myös ”taistelurataharjoitteita”, jossa esteiden välissä joudutaan puolustautumaan vaikkapa veitsihyökkääjää vastaan taikka hyökkäämään esimerkiksi iskutyynyihin. Ampumaradalla kovapanosammuntoja yhdistetään fyysiseen harjoitteluun.

Koko koulutuksen kantavana teemana on oltava ehdollistumisen merkitys sotilaalle; ärsyke – oikea vaste – vahviste; sekä fyysisen suorituskyvyn ja itseluottamuksen kasvattaminen.

Sotilas ei välttämättä joudu koskaan käyttämään näitä taitoja, mutta niiden harjoittelu parantaa henkistä ja fyysistä suorituskykyä, sekä nopeuttaa päätöksentekoa äärimmäisessä tilanteessa.

Defendo Green Director

3 asteen musta vyö, Scandinavian Defendo

Member of team I.D.D.I.
Petteri Kantola

by -
0 982

Ehdollistumisen merkitys harjoiteltaessa itsepuolustustilannetta varten.

”Pelko saa miehet unohtamaan, ja taito, joka ei toimi taistelussa on hyödytön”
– Kenraali Brasidas Spartalainen (n. 430 EAA)

Välillä tuntuu, että itsepuolustustilanteessa hyökkäyksen kohteeksi joutuvalta edellytetään kohtuutonta harkintaa suhteessa siihen, miten meidän aivomme toimivat. Hyvää itsepuolustusta on selviytyminen fyysisestä hyökkäyksestä hengissä, mahdollisimman vähin vammoin ja tuomiotta. Tällaiseen lopputulokseen päästään parhaiten, kun harjoittelu on oikeanlaista.

Nykyihmisen kantamuoto on kehittynyt Afrikan savanneilla noin 200 000 vuotta sitten, ja historiamme näkyy vieläkin nykyihmisen tärkeimmässä työkalussa, aivoissa. Aivot ovat erittäin selviytymisorientoituneita, ja tilanteessa, jossa tulkitaan olevan vaara selviytymiselle, vallan ottaa autonomiseen – tahdosta riippumattomaan hermostoon – kuuluva sympaattinen hermosto.

Sympaattista hermostoa voidaan kuvata kehon taistelujoukoiksi; se käynnistää stressihormonien kuten adrenaliinin ja noradrenaliinin erityksen, laajentaa keuhkoputkea ja sydämen verisuonia sekä jännittää lihaksia. Sympaattinen hermosto ohjaa kehon energiavarastot ”taisteluvalmiuteen”.

Kun joudumme yllättävään tilanteeseen, jonka tulkitsemme uhkaavaksi, ”eläinaivomme” alkavat toimia ja sympaattinen hermosto käynnistää välittömästi mobilisaation koko kehon resurssien värväämiseksi mukaan selviytymistaisteluun. Tällöin kysessä on stressitilanne; akuutti, eli lyhytkestoinen stressitilanne.

Akuutissa stressitilanteessa, kuten välittömässä väkivallan uhkassa, selviytymisen kannalta toissijaiset toiminnot jäävät taka-alalle. Tyypillisiä stressireaktioita ovat muunmuassa näkökentän kapeneminen eli putkinäkö ja kuuloaistimuksien tarkentuminen uhkaan. Tämä ns. ”auditoriokuulo”-ilmiö johtuu samasta syystä kuin putkinäkökin: aivot pyrkivät keskittämään koko havaintokyvyn käsillä olevaan uhkaan, ja joutuvat samalla sulkemaan muita signaaleja pois.

Äänen väriseminen ja hienomotoriikan häviäminen taas johtuvat siitä, että sympaattinen hermosto ohjaa verta suuriin lihaksiin pienempien kustannuksella. Samalla sydämen syketaajuus kasvaa ja hengitys kiihtyy, jotta hapekasta verta riittäisi odotettavissa olevaan koetokseen. Kehomme valmistautuu taisteluun myös keventämällä lastia mahdollista pakoonjuoksua varten aiheuttamalla virtsaamis- ja ulostamistarpeen. Suun kuivumisen tarkoituksena taas on helpottaa hengitystä, sillä syljeneritystä tarvitaan lähinnä syömiseen, mutta voimakkaassa ponnistelussa siitä on lähinnä haittaa.

Stressitilanteissa havaintokykyymme tulee siis vääristymiä. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan hengenvaarallisissa tilanteissa olleet henkilöt kokivat aistivääristymiä seuraavasti:
• 85 % vastanneista koki ääniaistimusten heikentymistä
• 80 % putkinäköä
• 74 % ”automaattiohjausilmiötä”
• 65 % ajan hidastumista
• 51 % muistihäiriöitä jostain osasta tapahtumaa
• 47 % muistihäiriöitä joistain omista toimistaan tapahtumassa
• 40 % irtautumista tilanteesta, kuin olisi tarkkaillut omaa toimintaansa ulkopuolelta

Ajan hidastuminen todennäköisesti johtuu siitä, että aivot tekevät aistihavaintoja kiihtyneellä tahdilla. Ajan hidastuminen on aistivääristymistä yksi harvoista ”positiivisista”, sillä kun tällaisen ilmiön saa osakseen, tuntuu kuin olisi kaikki aika maailmassa toteuttaa tilanteeseen sopivia toimintoja. Muistihäiriöt taas johtuvat siitä, että muistikuvista vastuussa oleva osa aivoja on hyvin lähellä osaa, joka stimuloituu voimakkaasti stressitilanteissa.

Stressitilanteen sietokyky

Stressitilanteessa toimimista helpottaa aiempi kokemus altistumisesta (akuutille) stressille. Henkilö, jolla on kokemusta tilanteesta, reagoi stressin aiheuttajiin lievemmin ja odottaa parempaa lopputulosta. Jos tilanne on henkilölle tuttu, hän saattaa kokea tilanteen enemmän haastavaksi kuin uhkaavaksi. Tällöin rationaalisemmat päätökset ovat helpommin mahdollisia kuin selviytymisorientoituneet päätökset, joita tehdään aivojen sisemmissä osissa.

Harjoitteltaessa väkivaltatilanteiden varalta, harjoituksissa pitäisi totuttaa koulutettavat toimimaan stressaavissa tilanteissa. Tällöin aivot saadaan ikäänkuin huijattua luulemaan tositilannetta harjoitukseksi, ja stressireaktiot ovat lievempiä.

Aikalaiset kirjoittivat Rooman legioonista seuraavaa:
”Heidän harjoittelunsa oli kuin veretöntä taistelua ja heidän taistelunsa kuin veristä harjoittelua”
Strssireaktiot vaikuttavat myös päätöksentekoon. Stressitilanteessa tapahtuvaa päätöksentekoa ohjaa voimakkaasti selviytymisorientaatio. Päätöksenteko siirtyy tuolloin aivojen ulommista osista sisempiin osiin, ja kyky analysoida tietoisesti useita eri ärsykkeitä vaikeutuu. Päätöksentekoketju sisältää eversti John Boyd’n mukaan vaiheet Havainnointi – Tilanteenarviointi – Päätös – Toiminta. Mikäli akuutissa stressitilanteessa oleva henkilö ei löydä omasta kokemuspankistaan riittävän samankaltaista tilannetta kuin havainnoi, hän saattaa jumittua päätöksentekoketjussaan tilanteenarvioinnin ja päätöksenteon väliin, eikä pysty siirtymään toimintavaiheeseen. Tästä syystä harjoitustilanteessakin pitäisi ärsykkeiden olla mahdollisimman paljon tositilanteen kaltaisia.
Vaatimukset koulutukselle

John Foy’n lanseeraaman mallin mukaan osaamisen tasoja on neljä:
• Tiedostamaton kyvyttömyys. Esimerkkihenkilö ei osaa toimia uhkatilanteissa, selviytyminen perustuu onneen.
• Tiedostettu kyvyttömyys. Esimerkkihenkilö on tiedostanut, että ei osaa toimia väkivaltatilanteissa ja on vastaanottava opetukselle. Hän saattaa myös tietää, mitä hänen pitäisi opetella, mutta ei vielä osaa motorisia taitoja.
• Tiedostettu kyvykkyys. Esimerkkihenkilö pystyy koulumaisessa tiedostetussa tilanteessa, esimerkiksi harjoitussalilla, toteuttamaan hyviä tekniikoita. Stressittömässä tilanteessa tämä olisi riittävä taso.
• Tiedostamaton kyvykkyys. Esimerkkihenkilö on ylioppinut motoriset tekniikat, sekä pystyy sovelletuissakin tilanteissa, stressin alla, toteuttamaan niitä. Henkilö toimii ikään kuin tiedostamatta, eli hän vain antaa itselleen ”luvan” suorittaa teitty tehtävä, ja keho toteuttaa yliopitun toimintamallin.

Tiedostamaton kyvykkyys on taso, jolla äärimmäisen stressaavissa olosuhteissa suoritettavat motoriset taidot tulisi olla. Poliisiammattikorkeakoululla työskentelevä opettaja kertoi, että niillä oppilailla, joilla on parhaat kädentaidot, on yleensä myös paras harkinta voimankäyttötilanteissa.

”Harjoittele, kunnes unohdat sen”
Millä vähentää stressiä?

On siis todettu, että tilanne, jossa henkilö joutuu väkivallan käytön uhan alle, on stressaava. Stressaavassa tilanteessa stressireaktioita ilmenee, ja tositilanteeseen valmistavan koulutuksen on huomioitava nämä erilaiset reaktiot koulutuksen sisällössä ja metodeissa.

Motorisen taidon oppimisvaiheessa stressihormonit vaikeuttavat oppimista. Tästä syystä uuden asian oppimiselle tulisi luoda turvallinen, stressitön ympäristö. Yhdellä harjoituskerralla ei tulisi opettaa useita uusia asioita, vaan opetellun asian tulee siirtyä työmuistista pitkäkestoiseen muistiin, ennen kuin aletaan opetella taas uutta asiaa.

Ylioppimisella tarkoitetaan taidon viemistä tiedostamattoman kyvykkyyden tasolle. Ylioppimiseen liittyy sekä hyviä että huonoja puolia:

+ yksinkertaisissa toiminnoissa stressin määrä on vähäisempi
+ automaattiset toimintamallit tilanteisiin, jolloin päätöksen teon vaikeuden aiheuttama stressin määrä on vähäisempi
– ylioppiminen vähentää innovatiivisuutta
– voi aiheuttaa pitkästymistä
– jos samankaltaiseen tilanteeseen on useita yliopittuja malleja, päätöksenteko hidastuu

Ylioppiminen tulisi rajoittaa toimintoihin, jotka eivät muutu, vaikka olosuhteet muuttuisivat. Harjoittelun on oltava haastavaa, ja kilpaileminen saattaa auttaa harjoittelijaa ylläpitämään motivaatiota puuduttavan äksiisiharjoittelun vastapainona.

Stressille altistuminen harjoittelussa parantaa toimintakykyä stressitilanteessa. Stressille altistuminen on helpointa tehdä harjoitteissa, joissa henkilö saadaan eläytymään tilanteeseen niin hyvin, että hän saa stressireaktioita. Motorista taitoa ei tule kuitenkaan altistaa stressitilanteelle liian aikaisin eli ensin taito tulee harjoitella stressittömästi, seuraavassa vaiheessa totuttaa henkilö stressaavaan tilanteeseen ja vasta kolmannessa vaiheessa motorinen taito toteutetaan stressaavassa tilanteessa. Oppijan ei tule siirtyä korkeammalle stressitasolle ennen kuin hyväksyttävä taitotaso on saavutettu alhaisemmalla stressitasolla.

Kun joku motorinen taito, esimerkiksi jostain otteesta vapautuminen tai suojautuminen lyönti- taikka potkuhyökkäykseltä, halutaan toimimaan myös tositilanteessa, ensin varsinainen tekniikka pitää opetella ja sitä pitää harjoitella niin paljon, että tekniikan suorittamiseen ei tarvitse kiinnittää enää huomiota. Toisessa vaiheessa harjoittelija pitää tutustuttaa stressiin roolipeli-tyyppisessä harjoituksessa, jossa hän joutuu uhkaavaan tilanteeseen, ja saa stressireaktioita. Kolmannessa vaiheessa henkilön pitää stressaavassa tilanteessa tunnistaa ärsyke, joka vaatii vasteeksi tekniikkaa, jota ollaan harjoittelemassa, ja käyttää tätä tekniikkaa stressin alla.

Ehdollistuminen

Välineellisellä ehdollistumisella tarkoitetaan oppimista erehdyksen ja oikein tekemisen kautta. Oikeita suorituksia vahvistetaan palkinnolla, joka voi olla esimerkiksi opettajan kehu, ja nykyaikaisten pedagogisten käsitysten mukaan epätoivottava käyttäytyminen jätetään vahvistamatta. Vahvistaminen voi olla joko positiivista tai negatiivista, positiivisella vahvistamisella tarkoitetaan palkintoa, negatiivisella vahvistamisella esimerkiksi jonkun epämiellyttävän ärsykkeen poistamista. Esimerkkinä negatiivisesta vahvistamisesta voisi olla vaikka onnistunut suojautuminen lyönniltä, harjoittelija saa vahvisteen siitä, että epätoivottava päähänlyöminen vähenee.

Ehdollistamista tulisi käyttää harjoittelussa muutamassakin eri tilanteessa: tietty uhkaajan siluetin muutos liittyy aseen, kuten veitsen, esilleottoon. Tietynlainen kehon liike liittyy alkavaan lyöntiin. Itse käytettäessä tarpeellisia voimakeinoja, hyökkäykset ohjataan oikeisiin kohtiin, ja näitä harjoitellaan esimerkiksi ihmismuotoisiin maaleihin tai hitaammalla nopeudella ja kevyellä kontaktilla oikeisiin kohtiin oikeassa vastustajassa. Harjoittelijoiden taitotason kasvaessa myös täyskontakti tai ainakin lähes täydellä kontaktilla suojavarustein tehtävät harjoitteet ovat välttämättömiä syvän oppimisen kannalta. Jotkut tilanteet ja ratkaisut ovat kuitenkin vaikeita harjoitella turvallisesti parin kanssa, jolloin kyseeseen voi tulla siis lähinnä erilaisten ihmismuotoisten maalien käyttö.

Harjoiteltaessa realistisesti, tulee jatkuvasti kiinnittää huomiota hyökkääjä tai uhkaajan toimintaan. Liian usein harjoitustilanteessa hyökkääjä ei miellä rooliaan realistisen harjoittelun osana, vaan lyö tai potkaisee jo valmiiksi ohi tai vajaaksi, taikka ottaa otteen liian kevyesti, ilman aikomustakaan satuttaa oikeasti. Hyvin yleinen ongelma hyökkääjien keskuudessa on myös lopettaa vastustelu heti puolustautujan aloittaessa toimintansa. Tietysti vastustajan toiminta pitää suhteuttaa myös harjoittelijan tasoon, sillä paras oppimistulos savutetaan onnistumisella, eli harjoittelija tulee opettaa voittamaan tilanne. Itsepuolustustilanteessa häviämistä ei tarvitse harjoitella. Opettajalle tärkeintä on ohjeistaa hyökkääjät toimimaan siten, että harjoittelijat saavat varmuutta toimintaan haastavissa tilanteissa, mutta joutuvat toimimaan kapasiteettinsa äärirajoilla, kuitenkin voittaen tilanteen. Voittamista itsepuolustustilanteessa voi olla myös pääseminen pakoon tilanteessa, jossa riskit ovat liian suuret muun kaltaiseen toimintaan.

Bruce Lee’n kerrotaan aikanaan sanoneen, että ”parasta valmistautumista tilanteeseen on tilanne itse”. Kuitenkaan kaikki harjoittelijat eivät halua, eikä välttämättä ole järkevääkään, hakeutua tilanteisiin tai ammattiin, jossa joutuu kohtaamaan oikeaa väkivallan uhkaa. Tästä syystä tositilanteeseen valmistautuminen on suoritettava harjoittelussa siten, että myös ensimmäisestä ja ehkä ainoasta ikinä kohdalleen osuvasta uhkatilanteesta harjoittelija pystyy selviytymään kunnialla ja mahdollisimman vähin vammoin. Onnistumisen edellytykset ovat olemassa, jos harjoittelu toteutetaan seuraavin periaattein:

Harjoittelija pystyy laittamaan egonsa sivuun ja pystyy väistämään väkivaltatilanteen, mikäli hän havaitsee sen ajoissa.

Harjoittelija hyväksyy ajatuksen, että hän voi joutua käyttämään koviakin voimakeinoja selviytyäkseen oikeudettomasta hyökkäyksestä.

Harjoittelija totutetaan jatkuvasti venyttämään mukavuusaluettaan, ja sietämään kipua sekä epämiellyttävyyttä. Hän joutuu kokemaan stressaavia harjoitteita ja pääsee kokemaan stressireaktioiden psyykkisiä ja fyysisiä vaikutuksia.

Harjoittelija tottuu tekemään tekniikat täydellä voimalla perille saakka oikeisiin maaleihin, tämä edellyttää välillä suojavälineiden käyttöä ja mahdollisesti muiden ”simulaattoreiden” käyttöä.

Harjoittelija saa kokemuspankkiinsa ”valokuvia” ja ”videopätkää” siitä, miltä väkivalta- tai uhkatilanne saatta näyttää, ja pystyy kehittämään omaa päätöksentekoketjuaan toimimaan mahdollisimman ennaltaehkäisevästi. Tämä edellyttää hyökkääjien valmentamista pelaamaan roolipeliä, sekä hyökkäysten tekemistä oikealta etäisyydeltä, ei valmiiksi ohi tai vajaaksi.

Harjoittelija haastetaan jatkuvasti arvioimaan tilannetta, ja hänen tulee lopettaa voimakeinojen käyttö heti, kun oikeudeton hyökkäys on päättynyt. Roolipeliharjoituksissa pitää välillä myös selvitä ilman fyysisiä keinoja, joko väistämällä tai puhumalla.

Suurimmaksi osaksi hyvä harjoituksen rakentaminen jää tietysti opettajan vastuulle, mutta ilman sitoutuneita ja motivoituneita oppilaita roolipelaaminen saattaa jäädä hyvinkin pinnalliseksi ja tuntua epämiellyttävältä. Tärkeää olisi luoda ilmapiiri, jossa harjoittelija uskaltaa tehdä myös virheitä, eikä hänen tarvitse pelätä joutumista naurunalaiseksi.

Oppimistilanteessa tärkeintä on realistinen ärsyke – tilanteeseen oikea vaste – oikean vasteen vahvistaminen. Opettajan vastuulla on luoda realistisen näköinen ja tuntuinen uhka – opetettava tilanteeseen sopiva vaste, jossa käytetään lievintä keinoa suojeltava etu huomioiden, sekä palkittava oppilas oikeasta suorituksesta, esimerkiksi sanomalla ”juuri noin – hyvä”.

 

 

Petteri Kantola

3. Asteen musta vyö

Scandinavian Defendo

Member of team I.D.D.I.

by -
0 1228

IMG_8890_copy

Kirjoittaja Ville Rintala -TFW Turku & Turun Fysiikkavalmennus RY päävalmentaja

Aloitamme Valmentajan nurkkauksessa blogisarjan joka keskittyy juniorivalmennukseen sekä eritoten fysiikkavalmennukseen, kirjoittajina toimivat Ville Rintala sekä vierailevia huippuvalmentajia mm. maajoukkuetasolta!

Juniorivalmennus on yksi iso osa TFW Turun sekä uuden Turun Fysiikkavalmennus RYn tarjontaa, juniorifysiikkavalmennuksen valmentajamme ovat itse entisiä junioriurheilijoita ja kokevat asian tärkeäksi nuorten lupauksien kehityksessä.

Tarjoamme juniorivalmennuksia sekä yksilöllisesti että myös joukkueille.

Käytännön osuus valmennuksessamme pohjautuu ensin pohjan rakennukseen; pyramidi on yhtä vahva, kuin sen perusta.

Photo 14.9.2016 10.22.54

Lähtökohtana on analyysi miten nuori liikkuu, ennenkuin liikkeeseen lisätään minkäänlaista lisäpainoa. Liikkeitä hiotaan kehonpainolla, käydään läpi keskivartaloharjoittelua ”core”, lihaskuntoa, punnerruksia, vatsoja, leuanvetoja sekä luonnollisesti opetetaan menemään kyykkyyn turvallisesti.

Tällä lähestymistavalla saamme valmentajina osviittaa siitä, onko nuorten taso sellainen, että voidaan lähteä harjoittamaan itse voimaa vai hinkataanko ensin vartalonhallintaa, ennen kuin edes kosketaan tankoihin.

Yllättävän moni nuori kamppailee jo pelkästään kyykkyyn menossa. Polvet vetäytyvät sisään, nilkat kiertyvät, selkä pyöristyy. Yleinen syy tähän on se, että ei osata mennä kyykkyyn, ei osata aktivoida niitä lihaksia joita pitäisi aktivoida, jotta kyykyn ala-asento olisi turvallinen tehdä lisäpainoilla. Suurin ongelmakohta on keskivartalo, moni seura/joukkue harjoittaa kyllä keskivartaloa, mutta lähestulkoon aina perus istumaannousuin, eli pelkkiä suoria vatsoja. Kiertoliikkeitä ja staattisia pitoja ei tehdä, paitsi tietysti vanhaa kunnon lankkua ja valitettavasti usein sekin väärin.

Photo 7.9.2016 9.19.48

Meillä haetaan heikkoudet ja lähdetään niistä rakentamaan vahvaa pohjaa, jonka jälkeen aletaan tekemään perusvoimaa koneistoon. Vasta tämän jälkeen aloitamme rakentamaan räjähtävää- sekä nopeusvoimaa. Sillä ilman perusvoimaa emme pysty tuottamaan räjähtävää- taikka nopeusvoimaa.

Oletko seuran / joukkueen edustaja? Haluatko tietää lisää palveluistamme? Ota yhteyttä ville.rintala@turunfysiikkavalmennus.fi

www.turunfysiikkavalmennus.fi

https://www.facebook.com/turunfysiikkavalmennusry/?fref=ts

Kuvat: Ville Rintala / TFW Turku

Viime viikonloppuna se vihdoin alkoi! Nimittäin kauan odotettu Spartanin toiminnallisen harjoittelun personal trainer-koulutus.

dav
Päivä alkoi toiminnallisella harjoittelulla ja kahvakuulatekniikoiden harjoittelulla.

 

Jo ensimmäisen viikonlopun jälkeen minulla on todella vahvasti fiilis, että olen oikeassa paikassa ja oppimassa oikeita asioita. En epäröinyt hetkeäkään, kun Antti viime syksynä kysyi haluanko tulla Turun koulutukseen keväällä. Vastasin heti, että todellakin haluan! Vasta sitten aloin katsomaan kalenteriani ja kerroin miehelleni osallistuvani keväällä monen viikonlopun koulutukseen. Onneksi miehenikin sanoi, että ”totta kai sä menet.”

16473212_10212693182583358_5981225873106277393_n
Aktivoivaa alkulämmittelyä kuntopallon kanssa.

Spartanin kansainvälisestikin arvostettu PT-koulutus on aivan omaa luokkaansa, kouluttajien kokemus ja ammattitaito timanttista. Antti Nurmen, Eveliina Tistelgrenin ja Petri Halosen koulutuksissa olen aiemminkin ollut, ja odotukset ovat korkealla heidän suhteen tämänkin koulutuksen osalta. On myös huippua päästä muiden ammattilaisten oppiin syventämään osaamista.

Spartanin PT-kurssin aikana opimme kahvakuulaharjoittelua, toiminnallista harjoittelua, kehonpaino- ja liikkuvuusharjoittelua, kehonhuoltoa, henkistä valmennusta ja anatomiaa. Lisäksi koulutus pitää sisällään tietoa ravitsemuksesta, viestinnästä ja markkinoinnista, yrittäjyydestä sekä saamme hätäensiapukoulutuksen, joka on mielestäni todella olennainen tällaisella kurssilla.

16473550_10212693180983318_669868164799423204_n

16507975_10212703246434948_190608144550760922_n

Ensimmäinen viikonloppu Turussa alkoi muun muassa kahvakuulatekniikoiden harjoittelulla, ohjaamisen teorialla ja käytännön harjoittelulla sekä kuntopalloharjoitteilla. Lisäksi opin jälleen uusia liikkuvuusharjoitteita ja oheisharjoitteita esimerkiksi kamppailijalle. Olen aiemmin käynyt Spartanin Bodyweight- ja Fighter training- ohjaajakoulutukset, joten moni asia oli minulle ennestään tuttua, mutta mikään ei ollut itsestäänselvää. Olen sitä mieltä, että aina voi oppia tekemään tututkin asiat paremmin.

16427293_10212703242434848_1827545625961041170_n
Nilkan liikkuvuuden testausta pareittain.

 

16426142_10212703242474849_3234168910521933621_n

Tämän kevään aikana on vielä todella paljon opittavaa ja treenattavaa, että pääsen kurssin näyttökokeesta läpi. Viimeisenä koulutusviikonloppuna pidetään näyttökokeet, joilla varmistetaan kurssilaisten teorian ja käytännön osaaminen.

16508973_10212703243994887_2998077733094647670_n

16387164_10212703246034938_3498827136801063650_n
Kyykyn linjauksien hiomista uudelleen ja uudelleen.

 

Erityisesti ohjaamisen ja opettamisen suhteen uskon oppivani paljon uutta koulutuksen myötä. Uskon, että PT-koulutuksen aikana saamani palautteet auttavat minua kehittymään ohjaajana. Tunnistan omat vahvuuteni ja heikkouteni ohjaajana, ja haluan pyrkiä olemaan parempi. En ohjaa tai valmenna säännöllisesti mitään ryhmää tai yksilöasiakkaita, joten minulta puuttuu vielä tietynlainen rutiini ohjaamisesta. Uskon kevään jälkeen olevani parempi myös tällä osa-alueella ja pyysinkin jo, että saan harjoitella ohjaamista myös omalla salillamme lajitreeneissä.

 

16426094_10212693171343077_6706888278296783947_n

16299072_10212693172823114_5433455102460826519_n

En ole koskaan tykännyt kuntosalilaitteista enkä vielä tähän päivään mennessä ole keksinyt, miksi niillä edes pitäisi treenata. Olen toki käyttänyt kuntosalilaitteita, mutta se on aina tuntunut jotenkin yksitoikkoiselta ja hölmöltä. Miksi minun pitäisi istua laitteessa treenaamassa vaikkapa jalkoja, kun voin treenata jalkoja kehonpainolla tai vapailla painoilla?

Olen aina tykännyt touhuta oheisharjoittelut kehonpainolla, kuntopalloilla ja levypainoilla. Ja lajitreeniin meillä kuuluu totta kai paljon kehonpainolla tehtävää voimatreeniä: kyykkyjä, hyppyjä, punnerruksia, keskivartaloharjoitteita. Teen myös paljon oheisharjoittelua ja olen sitä mieltä, että toiminnallinen treeni tukee minua urheilijana huomattavasti paremmin kuin mikään ”kuntosalilaitteissa istuminen”.

Mutta ei toiminnallinen harjoittelu ole vain kamppailijoille tai urheilijoille. Se sopii ihan kaikille! Monipuolinen toiminnallinen harjoittelu kehittää voimaa, tasapainoa, liikkuvuutta, kehonhallintaa, koordinaatiota ja ketteryyttä. Mielestäni nämä ovat sellaisia ominaisuuksia, joita kaikkien pitäisi harjoitella. Olen ohjannut toiminnallista harjoittelua vanhemmilleni, sisaruksilleni ja myös isovanhemmilleni – kaikki hyötyvät siitä! Juuri 13 vuotta täyttänyt kummipoikani pyysi harjoitteluohjelmaa itselleen. Ajattelin heti, että sen pitää olla toiminnallista harjoittelua, joka kehittää monipuolisesti voiman ja aerobisen kunnon lisäksi juuri kehonhallintaa, ketteryyttä ja koordinaatiota.

16427282_10212693166462955_2567510407543269190_n
Turun PT-koulutuksen mahtava porukka!

Kiinnostuitko kenties Spartanin personal trainer-koulutuksesta? Lisää tietoa PT-koulutuksesta, ja muista Spartanin ohjaajakoulutuksista, löydät täältä: http://www.spartan.fi/koulutukset/

Tulen kirjoittelemaan lisää fiiliksiä koulutuksen edetessä, olen tästä todella innoissani!

Aurinkoista päivää!

Cami

Instagram: @camillamarjamaki

Twitter: @CamillaViksten

Facebook: Camilla Marjamäki

Kirjoittaja Ville Rintala / Spartan Gear

IMG_8890_copy

Terve!

Tässä artikkelisarjassa avataan fysiikkavalmentajan näkökulmaa kamppailu-urheiluvalmennukseen, pyörää ei kuitenkaan keksitä uudelleen. Mutta kokemusten, uskomusten ja opiskelun kautta on kehitelty ja edelleen kehittellään Turkulaisita huippukamppailijoista vieläkin kovempia. Metodi ei missään nimessä ole ainut ja oikea mutta ehkäpä suuntaa antava?

Lähetysmistapa saattaa poiketa monesta muusta fysiikkavalmennus metodista mutta missään nimessä niitä ei lytätä vääräksi. Tapamme on lähestyä kamppailijaa kuin huippu-urheilijaa ei pelkästään ajatella kamppailua fysiikkana vaan paljon muita asioita ja varioidaan myös sen suhteen treeniä paljon. Toki treenaaminen on kollektiivisesti rakennettu monesta eri metodista.

Kamppailu-urheilu on urheilumuoto, jossa vanhat kiveenveistetyt suhtautumiset on osoitettu lähestulkoon vääräksi. Vapaaottelijalta vaaditaan ammattipiireissä äärimmäisen kovaa kuntoa, voimaa, räjähtävyyttä sekä mentaalisesti sortumatonta suorituskykyä. Kaikessa pitää olla vähintäänkin hyvä kestiverto ei enää riitä, mikäli huipulle saati mestariksi haluaa.

Ammattilaisvapaaottelussa, näihin kulmakiviin sortuu moni. Varsinkin kotimaassa, äärimmäisen tärkeää lajiharjoittelua pidetään ylivertaisena ja fysiikkaharjoittelusta karsitaan. Kuinka monella on Suomessa rajoitetun budjetin maassa mahdollisuus harjoittaa fysiikkaa ja treenata lajitreeniä samaanaikaan? Säälittävän harvalla, moni kotimainen kamppailija varsinkin ammattilainen tekee suhteutettuna moninkertaisesti kovemman suoritteen jos vertaa esim. Ameriikan ottelijaan. Pitää käydä päivätyössä, pitää hoitaa perhesuhteita on tilanteita että raha on loppu tai paikat rikki mutta ei varaa lääkäriin, tämä on todella yleistä Suomessa mutta valitettava fakta on marginaali laji ja siihen käytettävät valtion tuet / satsaukset jotka ovat säälittäviä verratuna esim. jääkiekkoon joka on Suomessa muovautunut ikoni lajiksemme esim. MM-kilpailujen menestymisen myötä.

Nyt pienen avautumisen jälkeen itse asiaan, mitä se kamppailija sitten treenaisi jos kaikki on väärin, ei ne ole väärin. Toteuttaminen kamppailijan fysiikkaharjoittelussa on eriasia, pitääkö ottelija prässätä fysiikkaharjoittelulla varsinkin kisaanvalmistautumisessa ihan loppuun?

Monesti uskomus että kun ottelu on vaikkapa 3 x 3min niin totuutetaan ottelija tekemään treeniä pidempään kuin 3 minuuttia jotta kroppa tottuu, ei, sen ei tarvitse tottua pidempään suoritteeseen!. Tällä metodilla poltetaan kynttilää molemmilta päistä, äärimmäisen kovat sparritreenit ja vielä kovempi fysiikkatreeni polttaa ottelijaa kuin ottelijaa lopulta liikaa.

Ottelija haluaa onnistua fysiikkaharjoittelussa! Fysiikkaharjoittelulla pitää rakentaa ottelijalle voittamaton olo, oikeanlaisella treenillä ja valmennuksella saadaan ottelijan mentaalipuolta myös treenattua. Mikäli joka kerta vedetään kiertotreeniä reikäpäässä ja aina valmentaja huutaa nopeammin! Kovempaa! Juokse, potki, hypi, heitä! ja jokakerta odotetaan ylisuoritteita ottelija ei tule sillä paremmaksi vaan loppuunpalaneeksi jo ennen ottelua.

Photo 13.1.2017 10.45.08

Tästä syystä fysiikkaharjoittelu tulee painottua selvään jaksotukseen, peruskuntokauteen, voimakauteen, ylimenojaksoon jne. samalla tavalla kuin huippu-urheilijan kausisuunnitelmassa.

Tässä artikkelisarjassa pureudutaan ottelijan perustreenirunkoon joka sisältää 5  artikkelia. Voimaharjoittelu, voimakestävyys, kestävyys, kehonhuolto sekä viimeisenä puhumme palautumisesta.

Photo 18.1.2017 14.27.42

Kamppailijoiden keho on kovassa rääkissä kellon ympäri, palautumisen suhteen kirjoitamme pitkän artikkelin, koska yleisesti koemme että kamppailijat eivät palaudu tarpeeksi suoriteistaan. Koska ravinto sekä nesteytys suhteutettuna treenin määrään on äärettömän huono.

Kirjoittaja

Ville Rintala

TFW Turku -kuntosalin perustaja ja päävalmentaja
Suomen Painonnostoliiton levytanko-ohjaaja sekä level 1. valmentaja
Training for Warriors -sertifioitu valmentaja
Spartan Gear kahvakuula -kouluttaja
Spartan Gear toiminnallisen harjoittelun -kouluttaja
Spartan Gear Bodyweight -kouluttaja
Spartan Gear Personaltrainer -kouluttaja
kuntoilijoiden valmentajana mm. painonpudottajat / voimaharjoittelusta kiinnostuneet
Toimii fysiikkavalmentaja lukuisille juoniori / aikuisiän urheilijoille lajeissa kuten Jääkiekko, jalkapallo, Amerikkalainen jalkapallo, Koripallo, Paini, Vapaa-ottelu + monia muita.

PÄIVÄN TÄRPIT

0 4747
Voimaharjoittelu ei ole pelkästään voimailulajeihin erikoistuneiden tai siinä kilpailevien henkilöiden harjoitusmuoto. Voimaharjoittelulla voidaan tarkoittaa hyvin monenlaista harjoittelua. Moni mieltää voimaharjoittelun raskaina kyykkyinä, maastavetoina, tempauksina...