Viime viikolla järjestettiin Helsingissä Spartan valmentajan ja treenaajan ideapäivä, jonne osallistuin. Ideapäivän kouluttajina toimivat Antti Nurmi ja Petri Halonen. Molemmat aiemmista koulutuksista itselle tuttuja kavereita ja odotukset olivatkin jälleen korkealla. Voisi kuvitella, että samojen kouluttajien kursseilla ei tule enää tietyn pisteen jälkeen uutta, mutta Antin ja Petrin kohdalla se ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Joka ainoa kerta opin jotain uutta. Se on jotenkin jäätävää tajuta, millainen tietotaito ja liikepankki näillä kavereilla on! Ihan jokaikinen kerta tulee uusia juttuja, uusia liikkeitä sekä uutta näkökulmaa. Valtavan suuri kiitos jälleen Antille ja Petrille todella ammattitaitoisesta opetuksesta!

received_10213872464144660
”Nyt tarkkana..”

Toki paljon tuli itselle jo tuttuja asioita kertauksena, mutta pointti onkin siinä, että niitä samoja asioita harjoittelee yhä uudelleen ja uudelleen. Vain tällä tavalla ymmärtää joka kerta hieman enemmän ja paremmin harjoitteiden tarkoitusta ja suoritustekniikkaa. Sisäistää asioita ja oppii soveltamaan. Ei kukaan opi kaikkia asioita kerralla. Eihän potkunyrkkeilyssäkään harjoitella etukäden suoraa vain yksissä treeneissä ja oleteta, että nyt se on opittu. Tekniikkaa toistetaan tuhansia ja kymmeniä tuhansia kertoja, jotta se opitaan paremmin ja paremmin.

received_10213872464184661

received_10213872464264663
Tämä harjoite on yksi parhaimpia ja haastavimpia coreliikkeitä, mitä olen tehnyt.

 

Ideapäivä sisälsi paljon vinkkejä oikeaoppiseen alkulämmittelyyn, liikehallinnan, nopeusvoiman ja liikkuvuuden kehittämiseen. Keskikropan vahvistamiseen tuli vanhojen tuttujen (ja hapottavien!) liikkeiden lisäksi uusi tuttavuus, olikohan se nimeltään thaimaalainen lankku, ja joutui kyllä keskikroppa lujille! Todella moni uskoo treenaavansa vahvaa keskikroppaa tekemällä satoja vatsalihasrutistuksia, mutta todellisuudessa niitä rutistuksia ähelletään lonkan koukistajilla ja/tai kropan keinutusta hyödyntäen ja silloin se ei oikeastaan ole keskivartalon treenaamista enää. Ei ainakaan tehokasta sellaista.

received_10213872464104659

Sain koulutuspäivästä jälleen hyviä vinkkejä ja muistinvirkistystä omaan harjoitteluuni. Etenkin kesätreenini sisältävät huomattavasti enemmän oheisharjoittelua ja esimerkiksi nopeus-ja ketteryystreenejä. Loikkatreeneihin sainkin muutaman aivan uuden variaation, joita heti tällä viikolla kokeilin. Näytin aluksi varmaan raajoihinsa sotkeutuvalta heinäsirkalta, mutta pikkuhiljaa hypyt alkoivat sujua paremmin. Oli muuten jalat ja vatsalihakset hellänä seuraavana päivänä.

Omien treenieni lisäksi halusin ammentaa ideapäivältä vinkkejä valmennushommia silmällä pitäen.

received_10213872464304664

Kohti uusia haasteita

”A ship is safe in harbor, but that´s not what ships are for.”

Tein kevällä jännittävän ja hieman pelottavankin päätöksen ryhtyä yrittäjäksi. Olen kyllä pyöritellyt ajatusta mielessäni jo useamman vuoden, mutta vakityöpaikka kaupungin palkkalistoilla on tuntunut helpolta ja turvalliselta vaihtoehdolta. Tiedättehän, kun on asuntolaina, laskut pitää maksaa ja yrittäjyyteen liittyy niin paljon kysymysmerkkejä. Ja enimmäkseen toki viihdyinkin työssäni fysioterapeuttina, joten älytön ”pakko” ei ole ollut tehdä mitään ratkaisuja. Ennenkuin nyt.

Äitiysloman – ja äitiyden – myötä elämäni on muuttunut ja minulle on alkanut kirkastumaan se, mitä todella haluan tehdä. Aluksi ajattelin, että alan toteuttaa unelmiani työelämässä sitten, kun kilpaura aikanaan loppuu. Mutta miksi odottaa? Töitä pitää joka tapauksessa tehdä ja elokuussa olisi ollut edessä paluu hoitovapaalta vanhaan työhöni. Miksipä ei sitten tekisi sellaista työtä, josta todella nauttii?

Olen aina ajatellut, että on turha valittaa, jos joku asia omassa elämässä ei miellytä – asioille voi aina tehdä jotain. Ympäristöä tai muita ihmisiä ei voi muuttaa, mutta omaan asenteeseen ja omaan tekemiseen voi vaikuttaa. Elämässä pitää tehdä niitä juttuja, jotka tekevät onnelliseksi ja joista nauttii. Tämä on mielestäni todella tärkeää ja haluan opettaa sen myös tyttärelleni. Mutta miten voisin opettaa sen tyttärelleni, jos itse en toimi niin? Esimerkin voima on suurempi kuin useimmiten ajatellaan.

Potkunyrkkeily on minulle ”se juttu”, mun oma juttu, mun unelma, jonka eteen teen älyttömästi töitä. Pari kuukautta sitten vielä mietin, että ”ookoo, tehdään yksi asia kerrallaan.” Perhe ja urheilu nyt, työunelmat sitten myöhemmin. En uskonut, että olisi mahdollista tehdä työkseen niitä juttuja, joita haluaa, ja silti tavoitella unelmia kilpaurheilussa. Ja yhdistää siihen kombinaatioon luonnollisesti vielä lapsiperheen arki.

IMG_20170514_193325_633
Äitienpäivänä 14.5.2017

Sitten toisaalta taas – miksi se ei olisi mahdollista?

Haluan uskoa, että kaikki on mahdollista, kun tarpeeksi haluaa. Unelmien toteutumisen esteenä on useimmiten asenteet. Minulle sanottiin aikanaan, että en tule menestymään potkunyrkkeilyssä, että on typerää tuhlata siihen aikaa. Nyt olen Euroopan mestari, joten mielestäni menestystä on kuitenkin tullut. Eikä kaikkia saavutuksia voi edes mitata palkintokaapin täytteillä. Kaikki se, mitä olen oppinut, kokenut ja nähnyt matkan varrella, on paljon arvokkaampaa.

Hoitovapaalla ollessani aloin opiskelemaan mm. vatsaerkauman kuntoutumiseen ja toiminnalliseen harjoitteluun liittyviä asioita. Pikku hiljaa tilaisuuksia ja koulutuksia alkoi kertyä siihen suuntaan, että nyt keväällä tein päätöksen, että aloitan tekemään ohjaus- ja valmennushommia työkseni. Sain paljon rohkaisua asian suhteen lähipiiriltäni ja tutuilta yrittäjiltä sekä kirjanpitäjältäni. Nyt on oikeastaan hyvä sauma, koska elokuussa töihin olisi pitänyt palata kuitenkin ja tyttärellemme on haettu päivähoitopaikkaa. Päätös ei silti ollut helppo. Kääntelin ja pyörittelin asiaa niin monesta näkökulmasta, että pääni oli aivan pyörällä.

Minulle on tarjoutunut jo yhteistyökuvioita, ja vaikka kaikki tuntuukin tällä hetkellä sekavalta, jännittävältä ja pelottavalta, olen todella onnellinen päätöksestäni.

IMG_39044052213929

Joskus pitää vain uskaltaa. Vähän samalla tavalla kuin ennen kehään nousemista. Silloin jännittää, hieman pelottaakin. Oksettaa. Tuntuu, että ei osaa mitään, vaikka on tehnyt saman kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin mietityttää, miksi ihmeessä on taas laittanut itsensä siihen tilanteeseen – ihan vapaaehtoisesti. Jännityksestä huolimatta se pitää vain tehdä, nousta kehäköysien välistä ja tehdä parhaansa. Näyttää, mitä osaa. Koska kehässä kuitenkin tulee se yksi parhaimmista tunteista ikinä: ”Olen juuri siellä, missä minun kuuluukin olla.”

IMG_3622

Pitää luottaa, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Jos homma ei jostain syystä onnistukaan, aina aukeaa uusia mahdollisuuksia, uusia ovia. Pahinta on kenties kuitenkin se, että katuu sitä, että ei yrittänyt.

Urheilijasivuni Camilla Marjamäki lisäksi avasin Facebookin uudet sivut Fysio/PT Camilla Marjamäki. Käy tykkäämässä ja seuraamassa, kesän aikana sinne tulossa lisää infoa! Lisäksi Instagramista kannattaa ottaa haltuun @fysioptcami-tili, jonne pikkuhiljaa päivittelen valmennusjuttuja. Sekä tietty @camillamarjamäki-tili, jonne päivittelen urheilujuttujani ja muuta elämää, jos ne kiinnostaa myös.

Mahtavaa kesäkuuta kaikille lukijoille!

Cami

EI KOMMENTTEJA

Jätä kommentti